Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Julkaiseminen kahlitsee tieteen

Tiina Raevaara
Blogit Tarinoita tieteestä 29.10.2012 07:53

Kirjoitin eilen tapauksesta, jossa matemaattisella puppugeneraattorilla luotu artikkeli hyväksyttiin julkaistavaksi tieteelliseen lehteen.

Tapauksesta on virinnyt monentyyppisiä keskusteluja. Sen lisäksi, että nonsense-tieteen ei tietenkään pitäisi mennä läpi itseään tiedelehdeksi nimittävään julkaisuun, keskusteluja on käyty muun muassa lehtien käyttämästä vertaisarvioinnista ja niiden perimistä maksuista.

Julkaiseminen on tieteen keskeisimpiä elementtejä. Yliopistoissa ja korkeakouluissa tehtävä tutkimus näkee päivänvalon artikkeleina. Tutkimusryhmät kokoavat niihin löytönsä ja johtopäätöksensä ja tarjoavat sopivaksi katsomalleen lehdelle.

Tieteelliset lehdet tai julkaisusarjat valitsevat sisältönsä yleensä niin kutsutun vertaisarvioinnin eli referee-menetelmän avulla. Tarjottu käsikirjoitus lähetetään esimerkiksi kahdelle alueen tuntevalle tieteentekijälle, joiden nimiä ei missään vaiheessa paljasteta kirjoittajalle.

Systeemissä on huonot puolensa: se esimerkiksi tarjoaa arvioijille mahdollisuuden torpata tutkimus, joka sivuaa liikaa heidän omaa tutkimustaan, ja toisaalta he saavat tutustua toistaiseksi julkaisemattomaan tietoon. Vertaisarvioija toimiikin luottamustehtävässä. Parempaa systeemiä on silti vaikea keksiä. Lehden ei tarvitse totella orjallisesti arvioijien mielipiteitä: lopullisen päätöksen julkaisemisesta tekee aina lehden toimitus.

Tieteelliset lehdet eivät maksa kirjoittajille palkkioita. Päinvastoin: usein kirjoittajat joutuvat osallistumaan painatuskustannuksiin. Muistan esimerkiksi lehtiä, jotka vaativat erillisen maksun, jos artikkeliin sisältyi värikuva. Lehdet myös pyrkivät ottamaan mahdollisimman paljon tekstien oikeuksia itselleen.

Taustalla on erittäin oleellinen kysymys: kenen pitäisi maksaa tiedon julkaisemisesta? Tiedejulkaisijat perivät lehtiensä tilauksista hirvittäviä hintoja. Rikkaan maan yliopisto selviytyy maksuista, kehitysmaan ei.

Suunnilleen 2000-luvun alussa ruvettiin puhumaan tieteen open accessista: tiedon pitäisi olla ilmaista ja kaikkien saatavilla. Tiede ei saa syrjiä maksukyvyn mukaan.

Sinänsä avoin saatavuus on myös tieteen toimivuuden ehto. Tieteellisen tiedon arvo on kiinni siitä, kuinka runsaasti tiedeyhteisön ”kriittinen massa” on voinut sitä kommentoida. Tieto, joka ei ole tiedeyhteisön käytettävissä, ei täytä tarkoitustaan.

Tiedon avoimen saatavuuden pitää toimia myös yksilötasolla. Tutkimustuloksia saattavat päivittäin tarvita vaikkapa terveyskeskuslääkärit, tietokirjailijat tai amatööriastronomit, eivät vain korkeakoulujen tutkijat.

Mutta jos lukija ei maksa, niin maksaako kirjoittaja? Vahvimpana ehdokkaana pidetään tosiaan kirjoittajaa – tai oikeastaan tutkimusta rahoittavaa tahoa. Tutkimusmäärärahoihin voitaisiin osoittaa osuus julkaisemista varten.

Tämäkin malli on epätasa-arvoinen: köyhillä mailla ja tutkimuslaitoksilla, joilla ei aiemmin ollut varaa tilata lehtiä, ei nyt ole varaa julkaista.

Miksi julkaiseminen on tutkijalle tärkeää?

Tutkijan arvon määrittää hänen ”viittausindeksinsä”: mitä enemmän tutkijan töihin viitataan muiden tekijöiden artikkeleissa, sitä menestyneempi hän on. Tutkijan täytyy julkaista sekä tulla luetuksi ja siteeratuksi.

Tähän myös perustuu open access -liikkeen suosio tutkijoiden keskuudessa: mitä laajemmalle julkaisut leviävät, sitä enemmän niihin voidaan viitata.

Pelkona on kuitenkin avoimesti saatavien lehtien kategorisointi jonkinlaisiksi alemman tason lehdiksi. Kuitenkin myös lehtien keskinäistä järjestystä mitataan viittausindekseillä ja vaikuttavuuskertoimilla. Lehdille, joiden artikkeleihin viitataan usein, myös tarjotaan enemmän ja korkealaatuisempia artikkeleita kuin vähän viitatuille lehdille.

Vaikka open access rajataan usein tarkoittamaan vain varsinaisia artikkeleita, avoimuusvaatimuksen pitää koskea myös muuta tutkimusaineistoa. Esimerkiksi biologisissa ja fysikaalisissa tieteissä syntyy valtavasti laskentadataa, jota perinteisesti ei ole edes pystytty julkaisemaan varsinaisten tulosten yhteydessä. Silti aineistolla on paljon annettavaa muulle tutkimukselle.

Suomen Open access -työryhmän sivustoon voi tutustua osoitteessa http://www.finnoa.fi/.