THL lähti Twitteristä ja näytti esimerkkiä vastuullisuudesta

Profiilikuva
Kirjoittaja Tiina Raevaara on filosofian tohtori ja kirjailija.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL ilmoitti lopettavansa organisaationa viestinnän Twitterissä. Laitoksen henkilöstö saa itse päättää Twitter-aktiivisuudestaan, mutta ainakin koronapandemian aikana julkisuudessa paljon esillä olleet Hanna Nohynek ja Mika Salminen ovat kertoneet harkitsevansa palvelun jättämistä.

Syynä päätökselle oli se, että THL koki Twitter-aktiivisuutensa hyödyntävän disinformaation levittäjiä.  

THL:n viestintäjohtaja Marjo Loisa kertoi Suomen Kuvalehden haastattelussa, että THL:n tiliä seuraa poikkeuksellisen paljon boteiksi epäiltyjä tilejä. Määrä lisääntyi selvästi Venäjän hyökkäyssodan alettua noin vuosi sitten. THL on huolissaan siitä, että laitoksen Twitter-viestintää hyödynnetään disinformaation levittämisessä, ja laitos on tekemässä selvitystä siitä, millaista tämä hyödyntäminen on ollut. 

Twitterin botit ovat automatisoituja, usein oikean ihmisen pitämäksi naamioituja tilejä, joiden kautta levitetään vaikkapa viranomaisia mustamaalaavaa sisältöä. Sadat tai jopa tuhannet bottitilit voidaan ohjata jakamaan samaa viestiä.

Miksi suomalaisen terveysviranomaisen Twitter-tili olisi esimerkiksi Venäjä-mielisten bottien mielenkiinnon kohteena? 

Terveys- ja erityisesti rokotuskeskustelun hämmentämistä on ennenkin käytetty yhteiskunnan vakauden horjuttamiseen. Esimerkiksi Yhdysvaltain vuoden 2016 presidentinvaalien alla botti- ja trolliarmeijat lietsoivat eripuraa väestöryhmien välille nimenomaan rokotuksia koskevalla sisällöllä.

Kun jokin aihe herättää valmiiksi vastakkainasettelua, jakaa ihmisiä ryhmittymiin ja luo riitaisuutta, Twitterin botit on helppo valjastaa syventämään railoja. 

Pandemia loi tällaiselle informaatiovaikuttamiselle vahvan pohjan, ja Euroopan maiden asettuminen yksituumaisesti Ukrainan tueksi sekä Suomen Nato-hakemus ovat luoneet Venäjälle tarpeen horjuttaa yhteiskuntamme vakautta. 

Twitterissä trolleja ja botteja löytyy tietenkin joka lähtöön. THL varmaan tutkii tätäkin yksityiskohtaa. Bottitilien takana voi olla niin Venäjän valtiollisia ja yksityisiä toimijoita, Venäjä-mielisiä suomalaisia kuin myös viranomaisiin pettyneitä ”yksityisajattelijoita”, jotka purkavat mielipahaansa provosoimalla ja raivoamalla. Osaa tekee hommaa tavoitteellisesti, osa pelkästä mielijohteesta.

Marraskuussa julkaistiin tuorein tiedebarometri, kolmen vuoden välein tehtävä kyselytutkimus suomalaisten suhteesta tieteeseen ja tieteen toimijoihin. Vaikka enemmistön luottamus tieteeseen ja tutkijoihin oli kasvanut koronapandemian aikana, viidennes sanoi sen vähentyneen. Sama ilmiö näkyi luottamuksessa viranomaisten tarjoamaan rokotustietoon: epäilevien määrä oli lisääntynyt kolmen vuoden aikana. 

SK:n haastattelussa THL:n viestintäjohtaja Loisa pohtii, että laitoksen olisi ehkä kannattanut jättää Twitter jo aiemmin. 

En pidä suuressa mittakaavassa kovin oleellisena, onko THL Twitterissä vai ei – tai milloin sen olisi kannattanut sieltä lähteä. THL joutuu joka tapauksessa viestimään, ja bottiarmeijat revittelevät laitoksen viesteillä, vaikka niiden alkuperäinen julkaisualusta olisi jokin muu kuin Twitter. Kun keskustelua halutaan hämmentää ja vääriä väitteitä levittää, yksittäisen laitoksen tekemiset eivät siinä paljon paina. 

Pidän kuitenkin hienona, että THL haluaa kantaa vastuuta asiassa. Yhtä lailla on tärkeää, että THL tutkii, miten laitosta ollaan hyödynnetty disinformaation levittämisessä.

Tehokkaassa viestinnässä on paljon miettimistä lähtien aina siitä, kenelle viestitään ja miten kohdeyleisö tavoitetaan. Nykymaailmassa pitää kuitenkin miettiä myös vaikkapa sitä, miten tietoa voidaan käyttää väärin tai kenelle omat tviittaukset tarjoavat keskustelualustan. 

THL:n kaltaisten toimijoiden on tärkeää kysyä, kuka niiden viestiä levittää ja millaisin motiivein. Millaiseen vääristelevään kehykseen viesti voidaan asettaa? Voidaanko sillä kääntää ihmiset toisiaan vastaan? Miten väärinkäyttöä voisi ehkäistä? 

Hajottaako toteutettu viestintä yhteiskuntaa vai onnistuuko se rakentamaan sitä lujemmaksi?

Autanko ihmisiä ymmärtämään toisiaan vai ajanko heitä toisiaan vastaan?