Ihmelääke nykyajan ongelmiin saattaa piillä lähimmässä hyllyssäsi
Kirjojen lukeminen vähenee. Niin tapahtuu kaikissa ikäryhmissä, mutta erityisesti nuorten keskuudessa. Suomalaisten ajankäyttöä on tilastoinut Tilastokeskus, ja tuloksista on uutisoinut muun muassa Yleisradio.
Suurimpana syynä sille, että kirjat eivät kiinnosta, pidetään kilpailua ihmisten ajankäytöstä. Sosiaalinen media, verkkosisällöt, digitaalinen pelaaminen ja vaikkapa suoratoistopalvelut vievät aikaa lukemiselta.
Monet kertovat myös keskittymiskykynsä heikentyneen. Tilasta käytetään toisinaan termiä ADT, attention deficit trait. Tällainen itseaiheutettu keskittymishäiriö on seurausta siitä, että ihminen kuluttaa aikaansa nopeatempoisen, välittömästi palkitsevan ja jatkuvasti uutta tarjoavan sisällön parissa.
ADT ei ole mikään pysyvä tila eikä se vaurioita aivoja. Jos käyttäytymistään muuttaa, aivotkin oppivat uusille tavoille. Kyvyn keskittyä kirjallisuuteen voi saada takaisin – jos se nyt oikeastaan edes oli hukassa.
Itse alan olla sitä mieltä, että painetun kirjan lukeminen on terveysteko ja kaikilla tavoin autuaaksi tekevä valinta. Anteeksi ylisanat, mutta aika tuntuu vaativan sellaisia.
Kirjojen lukeminen on hyödyllistä monesta syystä. Kaunokirjallisuus lisää empatiakykyä, ja tietokirjojen kautta pääsee käsiksi jäsenneltyyn ja kuratoituun tiedon maailmaan – täysin toisenlaiseen, mitä kaoottinen internet eteemme syöksee. Onkin todella harmillista, että hallitus on nostamassa kirjojen arvolisäveroa.
Tärkeintä tässä ajassa voisi olla kuitenkin se, että painettujen kirjojen lukeminen veisi aikaa tarkkaavaisuutta hajottavalta digisälältä. Trendiä voisi yrittää tarkoituksellisesti liikuttaa toiseen suuntaan, mihin se nyt kulkee.
Itse huomaan (ja moni yhtyy tähän huomioon), että painettua kirjaa lukee keskittyneemmin kuin vastaavaa e-kirjaa. Samoin luen printtilehteä huolellisemmin ja pidempään kuin verkkolehtiä. Tutkimusten mukaan onkin niin, että pelkkä älylaitteen läsnäolo heikentää keskittymistä ja lisää rauhattomuutta.
Suomen Kuvalehdessä julkaistiin äskettäin toimittaja Wilhelmiina Palosen reportaasi, jossa hän vietti viikon lukiossa. Juttu on kauttaaltaan mielenkiintoinen, mutta aivan erityisesti huomioni kiinnittyi erääseen kohtaan.
Siinä lukion erityisopettaja esitteli toimittajalle kaapin, jossa pidetään painettuja oppikirjoja. Oppilas voi saada niitä käyttöönsä ”esimerkiksi oppimisen tukeen oikeuttavasta syystä tai lääkärintodistuksesta”.
On siis tiedossa eräs lääke, josta oppimisvaikeuksista kärsivä oppilas saattaisi saada apua koulunkäyntiinsä, ja se on tämä:
Painettu kirja.