Urpilainen leikkaa kehitysapua ja myy valtionyhtiöitä
Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen (sd) julkisti ministeriönsä budjettikaavailut vuodelle 2014 poikkeuksellisen synkin puhein: Suomella on edessään hitaan kasvun aika, ja julkisen talouden ongelmat ovat suuret.
Urpilaisen mukaan hallituksen talouspoliittinen linja on ”työlinja”, jonka perustavoitteet ovat työllisyysasteen ja tuottavuuden nostaminen, talouskasvun pohjan vahvistaminen ja nopeat toimet työllisyyden parantamiseksi.
Hän sanoi 7. elokuuta, että Suomella on edessään ”kolmoishaaste”: vaikea suhdannetilanne, teollisuuden rakennemuutos ja julkisen talouden kestävyysvaje.
Valtiovarainministerin mukaan Suomella on vaikea kilpailukykyongelma. Bruttokansantuote on romahtanut melkein 10 prosenttia huipustaan vuonna 2008. Hän muistutti myös siitä, että verotulojen romahduksen vuoksi Suomen julkinen talous ei ole kestävällä uralla.
Urpilainen arvioi, ettei suhdanne näytä lähiaikoina olennaisesti helpottuvan. EK:n suhdannebarometri vahvisti käsityksen 8. elokuuta. Barometrin mukaan teollisuuden odotukset putosivat kesällä selvästi miinuksen puolelle.
Sdp:n puheenjohtaja Urpilainen vetosi samalla voimakkaasti työmarkkinajärjestöihin, jotta ne saisivat aikaan kattavan tulosopimuksen Suomen kilpailukyvyn palauttamiseksi.
Menoja höylätään sieltä täältä
Vm:n budjettiehdotus vähentäisi valtion menoja vähän joka puolelta. Runsaan puolen miljardin säästöt otettaisiin muun muassa kuntien peruspalveluiden valtionosuuksista, puolustusvoimien toimintamenoista ja materiaalihankinnoista ja kehitysyhteistyöstä.
Budjettivajetta Urpilainen taas paikkaisi jopa myymällä valtionyhtiöiden osakkeita. Valtiovarainministeriön ehdotus arvioi nettotuloiksi osakemyynneistä 490 miljoonaa euroa.
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö sanoi aikaisemmin tällä viikolla, ettei ole järkevää rahoittaa syömävelkaa myymällä omaisuutta.
Kokonaisuus jää avoimeksi
Hallituksen talouspolitiikan kokonaisuus ei käy selville Urpilaisen budjettisuunnitelmasta. Toisaalta ehdotus ei sisältänyt kunnon elvytysruisketta, jota varsinkin vasemmisto ja ay-liike ovat vaatineet, esimerkiksi työllisyysmäärärahojen tuntuvaa korotusta.
Toisaalta se ei sisältänyt myöskään toimia velkasuhteen taittamiseksi laskuun. Jyrki Kataisen hallituksen ohjelma lupaa, että velkasuhde alkaisi laskea tällä vaalikaudella. Tältä osin ratkaisevat linjaukset ovat odotettavissa aikaisintaan ensi kevään kehysriihessä.
Sen sijaan nopeasti vaikuttavat työllisyystoimet aiotaan päättää hallituksen budjettiriihessä 28.-29. elokuuta. Niitä varten tehdään elokuussa vuoden 2013 toinen lisäbudjetti, johon ministeriöiltä on pyydetty ehdotuksia.
Luvassa on korkeintaan pieni, parin tai korkeintaan muutaman sadan miljoonan euron elvytys, joka pidetään budjettikehysten sisällä.
Monen ekonomistin mukaan elvytyksellä ei ole nyt suurta merkitystä työpaikkojen kannalta, koska talouskasvua lannistaa ennen kaikkea meikäläisen teollisuuden vientilama.
Linjaukset odottavat työmarkkinapäätöksiä
Palkansaajien tuloverotuksen mahdolliset inflaatiotarkistukset jäänevät odottamaan sitä, pystyvätkö työmarkkinajärjestöt tekemään tulopoliittisen sopimuksen, jota EK:kaan ei enää torju. Jos budjettiriihessä päätetään inflaatiotarkistuksesta, se merkitsee suunnilleen puolen miljardin euron elvytyspanosta.
Urpilainen korosti uusien rakennetoimien tarvetta julkistalouden kestävyysvajeen korjaamiseksi, mutta ei ottanut kantaa siihen, mitä uudistuksia tarkkaan ottaen tarvitaan.
”Tarvitaan tuotantopohjaa ja työllisyyttä kestävästi vahvistavia rakenteellisia uudistuksia”, hän vaati.
Kuitenkin Urpilainen käynnisti uudistusten valmistelun julkisen talouden kestävyysvajeen ratkaisemiseksi. Suunnitelman valmistelua johtaa vm:n valtiosihteeri Martti Hetemäki ja hallitus käsittelee senkin budjettiriihessä. Rakennepäätöksiä Urpilainen lupasi vasta ennen joulua.
Auki olevista rakenneuudistuksista kenties tärkein liittyy eläkepolitiikkaan: päätös pidentää työuraa loppupäästä. Se edellyttäisi työeläkelainsäädännön muutosta.
Se taas edellyttää sitä, että työmarkkinajärjestöt pääsevät sopuun eläkeiän alarajan nostamisesta. Toisin sanoen hallitus ei edelleenkään aio tehdä siitä esitystä, koska Sdp ei vaalilupauksensa mukaan ole mukana hallituksessa, joka korottaa eläkeikää.
Pientä kiitosta, kovaa kritiikkiä
Budjettiehdotusta kommentoivat myönteisimmin Sdp:n kansanedustajat. He julkistivat sähköpostitiedotteita, joissa kiitettiin asuntojen korjausavustuksista, joustavasta hoitorahasta, pienestä satsauksesta päivähoitoon, lastensuojeluun, vanhusten hoitoon ja omaishoidon tukipalveluihin.
Oppositio taas kritisoi Urpilaisen linjaa ja koko hallitusta passiivisuudesta. Perussuomalaisten Pirkko Ruohonen-Lerner sanoi, että Suomen talous tarvitsee sekä elvytystä kuten homekoulujen korjaamista että rakenneuudistuksia.
Veronmaksajain Keskusliiton toimitusjohtaja Teemu Lehtinen vaati sitä, että hallitus käsittelee palkansaajien verotusta, ennen kuin lopullinen budjettiesitys lyödään lukkoon. Lehtinen perusteli kantaansa sillä, että verojen kiristys olisi juuri nyt kaikkea muuta kuin järkevää suhdannepolitiikkaa.
”Nyt tarvitaan kohtuutta verotukseen, ei lisää siltarumpuja”, Lehtinen linjasi budjettipolitiikkaa.
Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön SAK:n pääekonomisti Olli Koski vaati hallitukselta muutaman sadan miljoonan euron ”täsmäelvytystä” korjausrakentamiseen ja väylänpitoon elokuun lopun budjettiriihessä.
Toimihenkilöiden keskusjärjestö STTK taas kiitti Urpilaisen lupausta rakenteellisista uudistuksista. STTK:n mukaan huomiota pitää kiinnittää työurien pidentämiseen alkupäästä, ja opintotukeen pitää tehdä ripeään opiskeluun kannustava rakenneuudistus.
Sailas: Maa huutaa hallitusta, joka hallitsee
Vm:n entinen valtiosihteeri Raimo Sailas arvostelee tiukoin sanoin Kataisen hallitusta passiivisuudesta ja toiveajattelusta perjantaina 9. elokuuta ilmestyvässä Kanava-lehdessä.
”Maa huutaa nyt hallitusta, joka hallitsee”, Sailas kirjoittaa. Hänen mukaansa ”rakenneuudistuksista” on puhuttu paljon, mutta teot ovat jääneet vähiin, vaikka ne olisivat välttämättömiä.
Arvonlisäveroa ja valtion tuloverotusta on kiristetty tuntuvasti, mutta menojen karsinta taas on jäänyt lähinnä kuntien valtionosuuksiin. Sailaksen mukaan se taas ei edistä koko julkisen talouden tasapainoa.
Sailaksen mielestä hallituksen pitäisi hallita eikä mennä työmarkkinajärjestöjen selän taakse, sillä järjestöt eivät voi sopia työllisyydestä. Hän pitää hallituksen puheita keskitetystä työmarkkinaratkaisusta ylioptimistisina.
”Verovaroja ei pidä polttaa keskinkertaisen palkkaratkaisun aikaansaamiseksi”, kuului Sailaksen viesti.
”Suomessakin on aika siirtyä sivistyneeseen palkkapolitiikkaan, josta vastaavat järjestöt hallituksen katsellessa sivusta.”