Tuulivoimakisa ilman sääntöjä
Ulkomaiset yhtiöt haluavat rakentaa valtavia tuulipuistoja Suomen talousvesille. Jos valtio haluaa saada rahaa hankkeista, tarvitaan todennäköisesti lakimuutoksia.
Kuusi eri ulkomaalaisomisteista yhtiötä haluaisi rakentaa yhden tai useamman tuulivoimapuiston Suomen talousvyöhykkeelle Selkämerelle ja Perämerelle.
Talousvyöhyke sijaitsee välittömästi Suomen aluevesien ulkopuolella. Valtiolla on yksinoikeus hyödyntää sen luonnonvaroja.
Ryntäyksessä ulkomerelle on kultakuumeen piirteitä. Riskit ja tavoitellut voitot ovat suuret, ja kamppailua käydään osittain samoista alueista. Kisasta puuttuvat kunnolliset säännöt.
Suunniteltujen sijoitusten arvo lasketaan miljardeissa.
Toistaiseksi merituulivoimaa ei ole kannattanut rakentaa Suomessa ilman valtion tukea, sillä esimerkiksi kaikkia merijäiden aiheuttamia ongelmia ei ole ratkaistu. Porin edustalla toimii maailman ensimmäinen jäätyvän meren tuulipuisto, mutta sen osuus maan sähköntuotannosta oli viime vuonna vain noin kaksi promillea.
Tilanne voi kuitenkin muuttua nopeasti, sillä tekniikka kehittyy. Kantaverkkoyhtiö Fingridin skenaarioiden mukaan merituulivoimalla voitaisiin tuottaa vuonna 2035 enimmillään lähes puolet kaikesta Suomessa syntyvästä sähköstä.
Kehitystä vauhdittavat EU:n ilmastotavoitteet, jotka pakottavat pyristelemään irti fossiilisesta energiasta.
Joulukuussa 2022 Metsähallitus ja ruotsalainen Vattenfall allekirjoittivat sopimuksen Suomen ensimmäisestä avomeren tuulivoimapuistosta.
Korsnäsin edustan aluevesille 2030-luvulla nousevat myllyt jauhavat vuodessa sähköä arviolta viisi terawattituntia. Se vastaa seitsemää prosenttia maan viime vuoden sähköntuotannosta.
Metsähallitus hallinnoi suurinta osaa Suomen aluevesistä. Se on järjestämässä kolmea tai neljää uutta aluetta koskevan huutokaupan viimeistään ensi vuoden loppuun mennessä.
Energiayhtiöiden mielestä aluevesien hyödyntäminen etenee tuskastuttavan hitaasti. Huutokauppamenettely kestää noin vuoden, ja vasta sen päätyttyä voittaneet yhtiöt voivat tutkia aluetta ja hakea lupia. Koska aluevedet kuuluvat aina jonkin kunnan alueeseen, mahdollisia valittajia riittää.
Talousvyöhykkeellä vesi on usein syvää ja olot hankalat. Kaukana satamasta toimiminen ja pitkän liityntäkaapelin vetäminen kantaverkkoon maksaa.
Vaikeuksista huolimatta energiayhtiöiden hinku ulkomerelle on suurempi kuin aluevesille.
Valtioneuvosto on myöntänyt kahdeksan lupaa tutkia tuulivoiman rakentamista talousvyöhykkeellä, ja kuusi lupahakemusta on vireillä.
Tutkimuslupia saaneiden tai niitä hakeneiden kuuden yhtiön pääomistajat löytyvät Ruotsista, Norjasta, Tanskasta, Saksasta ja Ranskasta.
Nopeimmin on edennyt ruotsalainen OX2, joka sai vuonna 2022 luvan selvittää rakentamista kolmella alueella. Raahen ja Pietarsaaren edustalla on jo tehty ympäristövaikutusten arvioinnin (yva) ensimmäinen vaihe. Jos nämä Hallaksi ja Laineeksi nimetyt tuulipuistot toteutuisivat aiotusti, niiden yhteensä 310 voimalaa tuottaisivat sähköä 23 terawattituntia vuodessa. Se vastaisi noin kahta Olkiluoto 3 -ydinvoimalaa.
Maajohtaja Teemu Loikkasen mukaan talousvyöhykkeelle on mentävä, jotta hankkeet edistyisivät.
”Toinen vaihtoehto olisi istua konttorilla, ja odottaa Metsähallituksen huutokauppoja.”
Kun tuulivoimapuisto rakennetaan aluevesille, säännöt ovat selvät. Kilpailutuksen järjestää Metsähallitus. Kun voimalat ovat toiminnassa, energiayhtiö maksaa vuokraa ja kiinteistöveroa sille kunnalle, jonka vesille myllyt on rakennettu.
Talousvyöhykettä koskeva laki sääntelee sitä, millä ehdoin ulkomerelle saa vetää putkia ja kaapeleita. Tuotantolaitosten rakentamisesta se ei sano mitään. Laki ei myöskään tarjoa malleja tilanteeseen, jossa samasta merialueesta kilpaillaan.
Jos valtio aikoo saada itselleen rahaa talousvyöhykkeellä tuotettavasta energiasta, tarvitaan todennäköisesti lakimuutos. Myöskään tuulivoimapuistojen toteuttajien valinta ei onnistu ilman pelisääntöjä.
Lakimuutoksia ei ole vielä valmisteilla. Työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) aikoo ottaa kantaa lainsäädännön kehitystarpeisiin ennen rakennuslupavaihetta.
OX2 vastustaa lakimuutoksia, koska se pelkää viivästyksiä. Maajohtaja Loikkasen mukaan merituulipuistoilla on kiire, koska länsirannikolle suunnitellut vetytalousinvestoinnit eivät toteudu ilman niitä. Lisäksi SSAB:n terästehdas Raahessa, Suomen suurin yksittäinen hiilidioksidipäästöjen aiheuttaja, tarvitsisi pian vihreää sähköä.
vuoden 2022 lopussa OX2 haki TEM:ltä 50 vuoden yksinoikeutta tuottaa merituulivoimaa niillä kahdella alueella, joilla sen tutkimukset ovat pitkällä. Mikäli yhtiö ei aloittaisi rakentamista viidessä vuodessa, se hakemuksen mukaan luopuisi yksinoikeudestaan.
Loikkasen mielestä OX2 ansaitsisi saada oikeudet, koska se on valmistelussa muita edellä. Hän pitää kohtuuttomana, että yritys panisi kymmeniä miljoonia euroja tutkimuksiin, jotka eivät ehkä johda mihinkään.
OX2:n hakemuksen liitteenä oli Fingridin toimitusjohtajan Jukka Ruususen allekirjoittama lausunto, jossa luki:
”Fingrid puoltaa ja tukee OX2:n Hallan ja Laineen hankkeita koskevaa hakemusta hyödyntämisoikeuden saamiseksi valtioneuvostolta.”
OX2 ei ole ainoa yhtiö, joka valmistelee hanketta Pietarsaaren edustalla. Sen taakse asettuminen kilpailutilanteessa oli poikkeuksellinen teko Fingridiltä, josta valtio omistaa enemmistön. Nyt Ruusunen muotoilee ajatuksensa toisin.
”Me emme missään nimessä voi tukea jotakin yhtiötä ohi toisten”, hän sanoo SK:lle.
OX2 ei välttämättä saa ehdotustaan läpi, sillä TEM ilmoitti jo vuonna 2022, että toteuttajat valitaan vasta sen jälkeen, kun ympäristövaikutukset on arvioitu.
Kilpailijoita OX2:n irtiotto ei ilahduta. Yksi kolmesta Pietarsaaren edustalle tutkimusluvan saaneesta yhtiöstä on ranskalaisten enemmistöomistama Ilmatar. Sen toimitusjohtaja Juha-Pekka Weckström sanoo, että ratkaisut tulisi tehdä vasta yva-menettelyjen valmistuttua.
Hänestä valtion tulisi asettaa tarkat ehdot sille, miten toteuttajat valitaan.
”On äärimmäisen tärkeää, että rakentaminen hyödyttää maksimaalisesti Suomea”.