Pyhä pohjoinen

Suomen Kuvalehti kokeilee uutta koneääntä. Jos haluat, voit antaa palautetta äänen laadusta täältä.

Norja on uusiutuvan sähkön mallimaa, joka tuottaa käytännössä kaiken sähkönsä vesi- ja tuulivoimalla. Mutta se ei riitä. Sähköä tarvitaan lisää.

”Norja on vielä suurelta osin riippuvainen fossiilisista polttoaineista. Jos haluamme pysäyttää ilmaston lämpenemisen, myös fossiiliriippuvaiset toiminnot pitää sähköistää”, sanoo energiakonserni St1 Nordic Oy:n uusiutuvan energian johtaja Thomas Hansen.

Hansen perustelee Davvi-nimistä tuulivoimahanketta. Se on 66–160 tuulimyllyn kokonaisuus, jota Grenselandet AS -yhtiö kaavailee Utsjoen pohjoispuolelle Norjaan. Helsingissä pääkonttoriaan pitävä St1 on yhtiössä enemmistöosakkaana.

”Pohjois-Norjassa on vihreitä aloitteita jäissä, koska energiaa ei riitä”, Hansen kertoo.

Davvin enimmäisteho olisi 800 megawattia. Tuulisena päivänä tuotanto ei jäisi kauas Loviisan ydinvoimalasta. Viime vuonna Davvin arvioidulla vuosituotannolla olisi katettu viisi prosenttia koko Suomen sähkönkulutuksesta.

Numerot selittyvät voimaloiden sijainnilla. Yhtiön tavoitteena oli saada mahdollisimman paljon sähköä mahdollisimman pienin haitoin.

”Paikka on todella tuulinen, ja tuuli on tasaista”, Hansen kertoo.

”Toisaalta luontovaikutukset ovat pieniä, sillä arktisella alueella 600 metrin korkeudessa biodiversiteetti on vähäistä.”

Grenselandet on jättänyt Davvista lupahakemuksen. Nyt se odottaa, että viranomainen aloittaa kuulemiset. Sitten tulee päätös ja mahdollinen valitusprosessi.

Aikaisimmillaan rakentaminen voisi alkaa vuonna 2027.

Davvi on pohjoissaamea ja tarkoittaa pohjoista. Hankkeen kotikunta Lebesby kuuluu saamelaisten kotiseutualueeseen, samoin sitä ympäröivä Finnmarkin lääni.

Saamelaisia edustavien tahojen kanta tuulivoimaloihin on kuitenkin ollut kielteinen. Sekä Norjan että Suomen saamelaiskäräjät vastustavat, niin myös yli valtionrajojen toimiva Saamelaisneuvosto.

”Hankkeella olisi kielteisiä vaikutuksia poronhoitoon ja siihen merkitykseen, jota tämä alue kantaa seudun ihmisille”, perustelee Saamelaisneuvoston presidentti Aslak Holmberg.

Kysyttäessä ilmastonmuutoksen uhkista saamelaiskulttuurille hän vastaa: lämpeneminen on uhka, mutta niin ovat suuret infrahankkeetkin.

Davvi rakennettaisiin ylängölle, jonka eteläpuolella kohoaa maisemaa hallitseva Rastigaisa. Se on saamelaisten pyhä tunturi. Holmbergin mukaan tuulivoimalat näkyisivät kauas ja vaikuttaisivat alueen luonteeseen.

Käytännössä turbiinit vaatisivat alleen 63 neliökilometriä maata. Lisäksi tarvittaisiin voimalinja ja yli 100 kilometriä teitä. Nämä tulisivat keskelle poronhoitopiiriä (suomalaisittain paliskuntaa) numero 13, mikä vaikutusarvioinnin mukaan aiheuttaisi piirille ”kohtalaista haittaa”. Porojen paimentamisesta tulisi työläämpää, koska ne eivät kulkisi voimaloiden läheltä ja eri poronhoitopiirien porot saattaisivat sekoittua keskenään. Pientä haittaa kohdistuisi myös piiriin 14A.

Grenselandetin mukaan tuulivoima-alue ei kuitenkaan sijoittuisi varsinaiselle laitumelle.

”Tuulipuisto pirstaloisi laidunaluetta ja katkaisisi porojen kulkuväylän”, Holmberg vastaa.

Grenselandet on pyrkinyt pääsemään poronhoitajien kanssa sopimukseen Davvin rakentamisesta. Toistaiseksi vain piiri 9, johon tuulivoimalat eivät suoraan vaikuta, on suostunut sopimaan rakentamisen ehdoista. Niihin kuuluu sitä hyödyttävän poroaidan rakentaminen.

Muut piirit ovat kieltäytyneet, vaikka piirille 13 on Saamelaisneuvoston mukaan tarjottu jopa 12 miljoonan euron korvauksia. Summalla katettaisiin haittoja ja kuluja, joita syntyy noin sadalle piiriin kuuluvalle poronhoitajalle.

Grenselandet onkin päätynyt tekemään ”yksipuolisen sitoumuksen”, jonka mukaan se maksaa poronhoitajille korvauksia riippumatta siitä, päästäänkö rakentamisesta sopimukseen.

”Valitsimme tämän sijainnin Davville, jotta hankkeella olisi minimaalinen vaikutus poronhoitoon”, St1:n Thomas Hansen sanoo. ”Olen varma, että tuulipuisto voi toteutua rinnakkain poronhoidon kanssa.”

Saamelaisneuvoston Holmberg suhtautuu rinnakkaiseloon skeptisesti. Jos tuulivoimahankkeet etenevät vastoin saamelaisten tahtoa, niistä tulee pohjimmiltaan osa kolonialistista maiden varastamisen jatkumoa.

”Ei siitä pääse mihinkään, vaikka kuultaisiin eri tahoja. Ollaanko kuunneltu, neuvoteltu, ollaanko päästy yhteisymmärrykseen – siitähän tässä on kysymys.”

”Meilläkään ei ole rajattomasti maita, joita antaa energiantuotantoon”, hän jatkaa. ”Maa on saamelaisten elinkeinojen, kielen ja kulttuurin pohja. Ei ole kestävää, jos saamelaiset joutuvat uhraamaan elinkeinojaan siksi, että etelästä kumpuaa tarve saada lisää energiaa.”

Grenselandet on käynyt vuoropuhelua alueen saamelaiskuntien kanssa hankkeen alusta saakka. Alun perin yhtiö suunnitteli turbiineja myös Tanan kuntaan ja sähkölinjaa Davvista Utsjoen kautta Suomeen.

St1 väläytteli, että sähköä voitaisiin siirtää vetyteollisuuslaitokseen, jota se vielä silloin kaavaili Kemiin. Tana ei kuitenkaan halunnut tuulivoimaa eikä Utsjoki voimajohtoa.

Lopullisessa lupahakemuksessa puhuttiin enää Lebesbyhyn rakennettavista turbiineista sekä niiden liittämisestä Norjan sähköverkkoon.

”Ei ole kestävää, jos saamelaiset joutuvat uhraamaan elinkeinojaan siksi, että etelästä kumpuaa tarve saada lisää energiaa.”

Saamelaisneuvoston presidentti Aslak Holmberg

Davvi on saanut noottia myös ympäristövaikutuksista. Ympäristöjärjestö WWF:n Norjan ja Suomen osastot sekä Norjan lintutieteellinen yhdistys (NOF) ovat vaatineet, että hanketta ei saa rakentaa.

Järjestöt pelkäävät, että voimalat uhkaisivat uhanalaisia arktisia lajeja, kuten naali- ja kiljuhanhikantoja, joiden suojeluun on satsattu paljon. Lisäksi ilmaston lämmetessä tunturiylängöt toimivat viimeisinä turvasatamina kylmään sopeutuneille lajeille, jotka eivät pysty leviämään pohjoisemmas – siellä kun vastassa on meri.

Grenselandetin mukaan tuulivoimalat eivät aiheuttaisi merkittävää haittaa naali- tai kiljuhanhikannoille, sillä lajien tunnetut pesimä- ja levähdysalueet sekä muuttoreitit eivät sijaitse myllyjen alueella. Yhtiön mielestä on myös epätodennäköistä, että alue voisi tulevaisuudessa toimia lajien turvasatamana, sillä se on pääosin mullatonta kivikkoa. Yhtiö vetoaa vaikutusarvioon, jonka mukaan turbiineille kaavailtu alue on lajistoltaan vähäistä.

Sitten on vielä alueen koskemattomuus. Rastigaisan tunturiylänkö on yksi Euroopan suurimmista muokkaamattomista luontoalueista.

Monille se on arvo itsessään.

Lebesbyn kunnanjohtaja Sigurd Rafaelsen tunnistaa Davvin haasteet, mutta suhtautuu hankkeeseen myönteisesti. Rafaelsen on myös Norjan tuulivoimakuntien liiton johtaja.

”Olemme Lebesbyssä aina eläneet luonnonvaroistamme, ja tuuli on yksi niistä.”

1 300 asukkaan kunnan taloudelle Davvi olisi melkoinen mahdollisuus. Rakennusvaihe toisi alueelle työpaikkoja yhteensä 160 henkilötyövuoden edestä, käyttövaihe työllistäisi vuosittain 30 ihmistä. Verotuloa kunta saisi joka vuosi noin yhdeksän miljoonaa euroa, mikä on noin puolet Lebesbyn nykyisestä vuosibudjetista. Sen päälle tulisi vielä halpaa sähköä kunnan asukkaille.

”Jos kukaan ei halua tuulivoimaa takapihalleen, ei tule vihreää siirtymää”, Rafaelsen huomauttaa.

Hänen mielestään Lebesbyssä on tilaa niin tuulivoimalle kuin poronhoidollekin. Jälkimmäisen vaalimisesta kunnalla on erityinen vastuu.

”Onneksi Norjassa on hyvä lupaprosessi, joka perustuu vaikutusten selvittämiseen ja kaikkien äänten kuulemiseen. Sen pohjalta voi tehdä hyviä päätöksiä.”

Kotikunnan hyväksyntä on edellytys sille, että Davvi voi saada toimiluvan. Lebesby päättänee kannastaan ensi keväänä.

”Jos kukaan ei halua tuulivoimaa takapihalleen, ei tule vihreää siirtymää.”

Lebesbyn kunnanjohtaja Sigurd Rafaelsen

Finnmarkissa erityisesti turismi, kuljetusala ja kalateollisuus tarvitsisivat uusiutuvaa energiaa toimintansa sähköistämiseen, Sigrid Ina Simonsen sanoo. 

Simonsen on Norjan elinkeinoelämän keskusliiton paikallisjohtaja. Hän listaa käytännön toimia: pitäisi asentaa sähkölämmitysjärjestelmiä hotelleihin ja rakentaa teiden varsille sähköajoneuvojen latauspaikkoja. Lisäksi läänissä on myös ”valtavat mahdollisuudet” kehittää vety- ja ammoniakkiteollisuutta.

Davvin taustalla vaikuttava St1 Nordic on jo mukana tällaisessa hankkeessa. Siinä tutkitaan, voisiko Finnmarkissa tuottaa sähköllä vihreää ammoniakkia vedyksi muutettavasta vedestä ja ilman typestä. Näin uusiutuva sähköenergia muunnettaisiin kuljetettavaan muotoon; ammoniakkia voitaisiin käyttää esimerkiksi laivojen käyttövoimana fossiilipohjaisten polttoaineiden sijaan.

St1 kaavailee, että se käyttäisi ammoniakkilaitoksessa Davvin tuottamaa sähköä. Laitoksen toteutuminen ei suoraan riippuisi Davvista, mutta ammoniakintuotanto lisäisi sähkön kysyntää merkittävästi. Käytännössä kysyntää olisi vaikea kattaa nykytuotannolla ilman, että sähkön hinta nousisi.

Davvi olisi noin 600 miljoonan euron investointi. Ammoniakkilaitoksen arvoa ei ole vielä julkistettu, koska hanke on alkumetreillä. 

Simonsenin mukaan Pohjois-Norjan taloudellinen tilanne on paradoksaalinen.

”Talous kasvaa ja työttömyysastekin on matala, mutta nuoret kaikkoavat etelään.”

Jotkut tulkitsevat tilannetta niin, että uusien arvoketjujen tuomille työpaikoille ei ole tarvetta. Jos olisi, olisi ottajiakin. Simonsen taas näkee, että vakaat työllistymismahdollisuudet ovat avainasemassa siinä, että nuoret saadaan jäämään.

Hän toivoo, että Davvin lupaprosessi etenee pian kuulemisvaiheeseen.

”Silloin päästään ymmärtämään, mitä konflikteja hankkeeseen liittyy ja mitä muutoksia tarvitaan.”

Viime vuosikymmenellä Norjassa rakennettiin paljon uutta tuulivoimaa, mutta hankkeet eivät aina menneet putkeen. Voimalat kyllä tuottavat uusiutuvaa energiaa, mutta osa rakennuttajista jätti jälkeensä myös jyrättyjä porolaitumia ja luvattua suurempia turbiineita maisemahaittoineen.

Hiljattain Norjan parlamentti tiukensi maatuulivoiman luvitusprosessia. Tavoitteena on saada norjalaisten tuki tuulivoimahankkeille. Paljon on vaakalaudalla, jos huono toteutus saa kansalaiset turhautumaan vihreään siirtymään.