Kujanjuoksu
Perussuomalaisten ministerien rasismi on ollut hallituskumppaneille liikaa. Mikä erottaa Vilhelm Junnilan ja Riikka Purran tapauksia?
Keskiviikkona pääministeri Petteri Orpon (kok) onnistui viimein kaivautua median eteen.
Koko alkuviikon kaikki hallituspuolueiden puheenjohtajat, ministerit ja eduskuntaryhmien puheenjohtajat olivat vältelleet kysymyksiä ja pidättäytyneet itsepintaisesti vastaamasta puhelimeen.
He kommunikoivat pelkillä ympäripyöreillä tviiteillä.
Kesärannassa pidetyssä tiedotustilaisuudessa Orpo toivoi ymmärrystä. Vähän kuin hallitusneuvotteluiden aikaan, keskeneräisistä asioista ei tiedoteta, hän sanoi, ikään kuin hallituksella pitäisi olla jonkinlainen ”työrauha”.
Valtiovarainministeri Riikka Purra (ps) seisoi Orpon vieressä.
”Ministerin viisitoista vuotta vanhat kirjoitukset ovat nousseet julkisuuteen”, Orpo nyökkäsi Purran suuntaan.
”Tässä yhteydessä on herännyt myöskin kysymys hallituksen linjasta suhteessa rasismiin.”
Viikonlopun aikana tuli ilmi, että Purra olisi kirjoitellut vuonna 2008 Jussi Halla-ahon ylläpitämän Scripta-blogin vieraskirjaan lukuisia railakkaan rasistisia kommentteja.
”50-kiloinen blondisöpöliini” oli näpytellyt n-sanoja, apinasolvauksia ja heittoja maahanmuuttajalasten ampumisesta lähijunassa. Kirjoitukset löytyvät yhä internetarkistosta.
Purra ei kiistänyt eikä myöntänyt. Hän julkaisi blogikirjoituksen, jossa kutsui uutisointia ”median ja vasemmiston peliksi”, johon hän ei aikoisi lähteä mukaan.
Minulle ei tulisi mieleenikään alkaa irtisanoutua tai pahoitella tekemisiäni ja sanomisiani vuosien ja vuosikymmenten takaa. Miksi ihmeessä niin pitäisi tehdä? hän kirjoitti maanantaina iltapäivällä.
Illalla hän liennytteli tviittaamalla, ettei hyväksy väkivaltaa.
Orpo ei vastannut puhelimeen. Hän lähetti STT:lle yhden tekstiviestin, jossa totesi, ettei pääministeri henkilökohtaisesti hyväksy rasismia ”missään muodossa” ja että hallituspuolueet ovat sitoutuneet ”yhdenvertaiseen, tasa-arvoiseen yhteiskuntaan ja sen rakentamiseen ja vaalimiseen”.
Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayah tviittasi olevansa hoitelemassa maa- ja metsätalousasioita ja toisti Orpon tekstiviestin sisällön.
Rkp:n puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson kommentoi lyhyesti, että huolimatta siitä, kuka kommentit oli kirjoittanut, Purran olisi irtisanouduttava niistä, tai nähtäväksi jäisi.
Pari viikkoa aiemmin, kesäkuun lopussa, eduskunnassa äänestettiin tuoreen elinkeinoministeri Vilhelm Junnilan (ps) luottamuksesta.
Junnila oli lähetellyt sosiaalisessa mediassa Hitler-videoita ja Ku Klux Klan -kuvia ja vitsaillut natsitervehdykseen viitanneella vaalinumerollaan. Junnila oli myös pitänyt muutamaa vuotta aiemmin puheen äärinationalistisen ryhmän järjestämässä tilaisuudessa.
Junnila pyysi toimintaansa anteeksi, mutta vihreiden Hanna Holopainen esitti epäluottamusta.
Junnila sai täpärästi pitää ministerinpaikkansa, vaikka joutui myöhemmin eroamaan.
Hallituspuolue Rkp:stä peräti seitsemän edustajaa äänesti luottamusta vastaan. Yksi heistä oli puheenjohtaja Henriksson.
”Niistä [kirjoituksista] ei pääse eroon. Vaikka olen sitä mieltä, että on erittäin hyvä, että Junnila on pyytänyt anteeksi toimiaan ja se on ollut ajattelemattomuutta, meidän puolueen arvoihin tämä oli liikaa. Sen takia äänestimme niin kuin teimme”, Henriksson perusteli.
Miten Rkp suhtautuu Purran kirjoituksiin? Ovatko ne puolueen arvojen mukaisia vai liikaa? Äänestäisivätkö edustajat Purran tapauksessa samoin kuin Junnilan tapauksessa?
Ainoastaan yksi Junnilaa vastaan äänestäneistä edustajista suostui ylipäätään vastaamaan puhelimeen.
Ensimmäisen kauden kansanedustaja Henrik Wickström komppasi Henrikssonia eikä halunnut ottaa sen enempää kantaa, koska ei ollut selvillä, olivatko kommentit tosiaan Purran kirjoittamia.
Nimimerkki ”riikka” oli kommentoinut Scriptan vieraskirjassa asuvansa Kirkkonummella ja olevansa naimisissa toimittajan kanssa, kuten Purrakin. Hän oli kertonut olevansa kasvissyöjä ja kasvaneensa ”kulttuurivasemmistolaisessa kodissa”, kuten Purrakin.
Hän oli sanonut valmistelevansa väitöskirjaa, kuten Purrakin, ja äänestäneensä aiemmin vasemmistopuolueita, kuten Purrakin. Hän oli lähettänyt rasistisin sanankääntein terveisiä Barcelonasta samaan aikaan, kun Purra osallistui siellä tutkijakonferenssiin.
”Nythän media on nostanut esiin seikkoja, jotka antavat selkeän viittauksen, kenestä on kyse, mutta tätä ei ole vielä Purra itse vahvistanut”, Wickström sanoi.
”Mutta toki nämä kirjoitukset ovat olleet järkyttävää luettavaa.”
Tiistaina Purra joutui nöyrtymään ja myöntämään kirjoittaneensa kommentit. Hän kutsui niitä typeriksi ja pyysi anteeksi.
En hyväksy minkäänlaista väkivaltaa, rasismia tai syrjintää. Toimintatapani ja arvoni tuntevat tietävät sen, Purra tviittasi.
Hallituspuolueiden puheenjohtajat allekirjoittivat sen jälkeen pääosin perustuslaista kopioidun julkilausuman, jossa ilmoittivat noudattavansa hallitustyöskentelyssä nollatoleranssia rasismin suhteen.
Samanlaisia rasisminvastaisia julistuksia on jouduttu julkaisemaan aiemminkin: viimeksi jytkyn jälkeen vuonna 2011, sitten pakolaiskriisin aikaan vuonna 2015.
”Julkilausuma on hyvä asia, mutta pakko todeta, että tässä on tapahtunut niin paljon, että täytyy keskustella asiasta muiden eduskuntaryhmän jäsenten kanssa”, Wickström sanoi myöhemmin.
Jos Purran luottamuksesta päädyttäisiin äänestämään, äänestäisikö Wickström samoin kuin Junnilan kohdalla?
Wickström ei anna selkeää vastausta.
”Jokainen tilanne täytyy arvioida erikseen, mitä vastaan tulee. Toki itse haluan sanoutua irti kaikesta tällaisesta, enkä pidä tällaista mitenkään hyväksyttävänä, siksi toimin Junnilan äänestyksessä kuten toimin.”
Pääministeripuolue kokoomuksesta kukaan ei äänestänyt Junnilaa vastaan, mutta kaksi jätti painamatta nappia.
Toinen, Saara-Sofia Sirén, kyllä tviittaili, muttei vastannut soittopyyntöihin.
Ben Zyskowiczilla sen sijaan oli kaikki maailman aika jutella, vaikka hän ei ollut edes kunnolla ehtinyt lukea Purran anteeksipyyntöviestejä.
”Erittäin hyvä, että hän on todennut kommentit turhautuneena ja vihaisena kirjoitetuiksi ja typeriksi. Ja erittäin hyvä, että hän hyvin selväsanaisesti pyytää niitä anteeksi.”
Mitä hyötyä pakotetusta irtisanoutumisesta ja anteeksipyynnöstä on, kun Purra ei aiemman blogikirjoituksensa mukaan ollut sellaiseen oma-aloitteisesti valmis?
”Kyse oli varmaankin enemmän siitä, miten hän koki, että tänä päivänä tulee suhtautua näiden vanhojen kirjoitusten esille kaivamiseen”, Zyskowicz sanoo.
Perussuomalaisten edellinen puheenjohtaja Halla-aho on systemaattisesti kieltäytynyt irtisanoutumasta ja pahoittelemasta Scripta-tekstejään, ja Purra ilmeisesti yritti samaa.
”Hän valitsi ensin uhmakkaan suhtautumistavan, mutta kyllä minä haluan uskoa, että se mitä hän nyt sanoo, on totta ja kuvaa hänen tämänhetkistä näkemystänsä.”
Miten tulisi suhtautua yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa ja turvallisuutta ajavaan hallitukseen, jossa pääministerin sijainen joutuu erikseen sanomaan, ettei kannata maahanmuuttajiin tai muihinkaan kohdistuvaa väkivaltaa?
”Tulee suhtautua niin, että kirjoitukset ovat viisitoista vuotta vanhoja. On todella typerää kirjoittaa, että jos olisi ase, alkaisi ampua lähijunassa, mutta on myös aika typerää ajatella, että hän sitä tarkoitti.”
Mutta nyt pitäisi kuitenkin uskoa, että Purra tarkoittaa, mitä sanoo?
”En tiedä, olenko sinisilmäinen, mutta minusta on uskottavampaa, että hän on pahoillaan vanhoista kirjoituksista kuin että hän olisi halunnut ampua paikallisjunassa.”
Junnilakin pyysi anteeksi ja Zyskowicz sanoi uskovansa pahoittelun, muttei silti halunnut äänestää natsivitsien puolesta. Miksi Purran tapaus on erilainen?
”Purran kohdalla kyse on toistakymmentä vuotta vanhoista jutuista, kun taas Junnilan kohdalla kyse oli paitsi vanhemmista, myös nykyisistä asioista.”
Purran blogikirjoituksen mukaan kyse on ”median ja vasemmiston pelistä”. Ajatteleeko Zyskowicz oikeistopuolueen edustajana, että tällaisten asioiden esiin tuomisessa on kyse pelistä?
”Kyse on tietenkin siitä, että Purra on hallituksen jäsen. On aivan ymmärrettävää, että ministerin kohdalla kiinnostus on suurempaa.”
Jatkuuko kaikki nyt kuin ei mitään olisi tapahtunut?
”Varmaankin hallituksen pitää vielä omalta osaltaan ja sisäisesti selventää, mitä nollatoleranssilla tarkoitetaan.”
Kesärannan tiedotustilaisuudessa Orpo korosti monta kertaa tekevänsä painokkaan ja yksinkertaisen selväksi, ettei hallitus hyväksy minkäänlaista syrjintää, mutta toimet eivät varsinaisesti kristallisoituneet.
Orpo kertoi nollatoleranssin tarkoittavan, että jokainen hallituksen jäsen noudattaa yhteisiä hallitusohjelmaan kirjattuja periaatteita. Jos tulee epäselvyyksiä, ne käydään hallituspuolueiden puheenjohtajien kanssa läpi.
Purra sanoi pyytävänsä aidosti anteeksi ja toisti, ettei ole ”täydellinen ihminen”. Hän toivoi, että häntä arvioitaisiin pelkästään luottamustehtävissä suoriutumisen perusteella. (Tästäkin Purra oli eri mieltä viisitoista vuotta sitten. Hän kirjoitti Helsingin Sanomien yleisöosastolla, että nettikirjoittelu on osa politiikkaa ja että tulevaisuuden demokratia toimii sen kautta.)
Kysymyksen siitä, miten hän nykyään suhtautuu maahanmuuttajataustaisiin ihmisiin, Purra kiersi.
Junnilasta kysyttäessä Orpo vastasi, että tapaus oli erilainen, koska Junnilalla oli ”yhteydentapaisia” natsismiin, mikä oli ”erittäin vakava kysymys”. Hän oli tulkinnut, että esiin tulleet kirjoitukset eivät olleet ainoita, vaan niitä voisi tulla lisää.
Hieman aiemmin Purra oli todennut, että kirjoitusten esiintulo ”ei tule loppumaan”.
Tilaisuuden jälkeen lähes koko oppositio – Sdp, vihreät, vasemmistoliitto ja Liike Nyt – vaati eduskuntaa keskeyttämään kesätauon ja äänestämään Purran luottamuksesta.