Punakynää huulipunahallitukselle

Suomen kaikkien aikojen naisvaltaisimman hallituksen kausi kääntyy kohti loppuaan. Miten sen tasa-arvopolitiikka on onnistunut?

tasa-arvo
Teksti
Virpi Salmi
Kuvitus
Viivi Prokofjev

Pääministeri Sanna Marin (sd) on johtanut hallitusta, jolla on tasa-arvoa edistävä imago.

Kansainvälisestä huomiosta ja naisten painavimmista ministerisalkuista voisi päätellä, että nyt on tasa-arvo Suomessa viimeisen päälle kunnossa.

”Hallitus on tehnyt representaatiopolitiikkaa, mitä en vähättelisi. Mutta on tietysti tärkeämpää kiinnittää huomiota politiikan sisältöön”, sanoo Hanna Ylöstalo, sosiologian yliopistonlehtori Turun yliopistosta.

Representaatiopolitiikalla Ylöstalo tarkoittaa sitä, että ministerit eivät ole yrittäneet häivyttää sukupuoltaan, ikäänsä ja niiden merkitystä, kuten ministerinaisilta on tavattu odottaa, vaan tehneet niistä näkyvän osan tasa-arvopolitiikkaa.

Ylöstalo johtaa Koneen säätiön rahoittamaa Femtie-hanketta, joka tutkii taloutta ja politiikkaa feministisestä näkökulmasta.

Hän arvioi tässä jutussa akatemiatutkija Anna Elomäen kanssa, kuinka hallitus on tasa-arvoasioissa onnistunut. Elomäki on erikoistunut tutkimaan tasa-arvopolitiikkaa ja on kehittänyt Ylöstalon kanssa valtionhallinnolle sukupuolitietoisen budjetoinnin mallia.

Molemmat ovat myös johtavia tutkijoita valtioneuvoston tilaamassa hankkeessa, joka arvioi hallituksen tasa-arvo-ohjelmien vaikuttavuutta.

Tutkimushanke toteutetaan Tampereen yliopistossa.

Hallitusohjelmalla on perinteisesti erittäin tärkeä asema suomalaisessa politiikassa. Siinä määritellään hallituksen seuraavan neljän vuoden työlista.

Tasa-arvo-ohjelma on joillekin hallituksille tärkeämpi, joillekin vähemmän.

”Harva puolue sanoo, ettei tasa-arvo olisi tärkeää, mutta konservatiivit ja arvoliberaalit kamppailevat siitä, mitä tasa-arvolla tarkoitetaan”, Anna Elomäki sanoo.

”Vastakkain ovat usein perinteiset sukupuolikäsitykset ja intersektionaalisuus.”

Intersektionaalisuudella tarkoitetaan sitä, että tasa-arvoa käsitellessä tulisi huomioida sukupuolen ohella myös muita tekijöitä. Esimerkiksi seksuaalinen suuntautuminen, yhteiskuntaluokka, etninen tausta tai ikä voivat nekin luoda eriarvoisuutta.

Molemmat tutkijat luonnehtivat Marinin hallituksen tasa-arvo-ohjelmaa kunnianhimoiseksi. Se on huomattavasti laajempi ja konkreettisempi kuin Juha Sipilän (kesk) hallituksen tasa-arvo-ohjelma. Sipilän hallitusohjelmassa sana tasa-arvo mainittiin viidesti, Marinin ohjelmassa yli 70 kertaa.

Marinin hallitus on myös resursoinut rahaa tasa-arvotoimiin. Sipilän hallituksen tasa-arvoasioista vastaava ministeri Juha Rehula (kesk) kommentoi vuonna 2015 tasa-arvo-ohjelman työpajassa, kuinka tasa-arvo on asia, jota voi edistää myös ”ilman rahapussia”.

”Suomessa on politiikassa aika tyypillistä käsittää tasa-arvo ideologisena eikä konkreettisena asiana”, Ylöstalo sanoo. Sellaisena, jota voi ajatuksen tasolla kannattaa, mutta joka ei saa maksaa mitään.

Marinin hallituksen tasa-arvo-ohjelmassa on seitsemän teemaa ja 55 toimenpidettä.

Elomäki ja Ylöstalo kommentoivat tärkeimpiä tekoja tai tekemättä jättämisiä ja arvioivat onnistumista kouluarvosanoin.