Professori: Marinin hallituksen ideologia pilasi sote-uudistuksen – Orpon hallitus teki liian rajun korjausliikkeen

Sosiaali- ja terveysmenoista pyritään säästämään pääministeri Petteri Orpon (kok) hallituskaudella yli miljardi euroa.

Esimerkiksi perusterveydenhuollon hoitotakuu venyy 14 vuorokaudesta kolmeen kuukauteen ja iäkkäiden ympärivuorokautisen hoivan henkilöstömitoitusta kevennetään. 

Lisäksi useat asiakasmaksut suurenevat, ja sosiaalihuollon palveluista leikataan jollakin keinoin 100 miljoonaa euroa.

Kun pohdit Juha Sipilän (kesk), Sanna Marinin (sd) ja Orpon hallitusten sosiaali- ja terveyspolitiikkaa, niin onko uudistus mennyt kuten alun perin arvioitiin, sote-asiantuntija ja kunnallispolitiikan professori Arto Haveri Tampereen yliopistosta?

”Totesin jo vuonna 2020, että tässä ei enää ole kysymys palvelujen parantamisesta, vaan siitä, että saadaanko edes jonkinlainen perustaso säilytettyä. Kansalaisille luotiin uudistuksesta liian kovia odotuksia, mistä seuraa nyt raju pettymys.

Sinänsä hyvinvointialueet tekevät sitä työtä, mitä niiden tuleekin tehdä eli uudistavat palveluverkkoa ja toimintatapoja. Kuntapohjaisella mallilla uudistuminen olisi ollut vielä vaikeampaa.”

Nyt ajetaan alas muun muassa joitakin yöpäivystyksiä. Poliittista keskustelua käydään yhä enemmän myös siitä, mitä sairauksia hoidetaan tulevaisuudessa julkisella rahalla ja mitä ei. Esimerkiksi jotkin plastiikkakirurgian hoidot on mainittu säästölistalla.

Toisaalta Orpon hallitus nostaa yksityisen yleis- ja erikoislääkärin vastaanottokäynneistä maksettavia Kela-korvauksia. Tällä pyritään hoitojonojen lyhentämiseen. Hallitus käyttää uudistukseen 500 miljoonaa euroa. 

Onko nyt käynyt niin, että keskustavasemmistolainen sote-näkökulma vaihtui oikeistolaiseen näkökulmaan siinä, miten toimivaa sotea rakennetaan?

”Marinin hallitus loi ideologisista syistä mallin, joka korostaa julkisen terveydenhuollon omaa tuotantoa. Sen kapasiteetti ei kuitenkaan riitä, ja siksi Orpon hallituksen korjausliike on ymmärrettävä.

Ideologisista syistä tehdyt uudistukset ovat yleensä huonoja. Valitettavasti huonoja ovat usein myös rajut korjausliikkeet. Näiden sijaan pitäisi päästä pitkäjänteisempään ja näyttöön perustuvaan uudistamiseen.”

Onko suomalainen sote-politiikka visiotonta? 

”Visio on jo kaksi vuosikymmentä ollut se, että sote-palveluiden järjestämistä kootaan kuntia laajemmille alueille. Tämän suhteen on edetty, joskin äärettömän hitaasti ja poukkoillen.

Julkisen ja yksityisen sektorin kamppailu ei sen sijaan näytä kehittyvän kestäväksi ratkaisuksi, vaan jatkaa ideologisena kädenvääntönä kulloistenkin poliittisten voimasuhteiden mukaan.”

Kestääkö suomalainen sote-järjestelmä, ja saako väestö riittävää hoitoa, vai onko tehtävä korjaavia toimenpiteitä?

”Suurin epäonnistuminen hyvinvointialueiden toiminnassa on se, että palveluiden painopiste ei ole siirtymässä erikoissairaanhoidosta perusterveydenhuoltoon.

Nyt näyttää siltä, että esimerkiksi investoinnit suunnataan lähes kokonaan erikoissairaanhoitoon.” 

Pitäisikö ottaa takapakkia, ja vähentää esimerkiksi hyvinvointialueiden määrää?

”Alueita on puolet liikaa, se on ollut selvä alusta asti. Mutta juuri nyt ei ole uuden hallinnollisen myllerryksen aika, vaan pitäisi antaa hyvinvointialueille työrauha ja mahdollisuus näyttää, mihin ne pystyvät.

Hyvinvointialueet ovat joutuneet aloittamaan toimintansa poikkeuksellisen huonojen tähtien alla. On tapahtunut sellaista, mitä ei osattu ennakoida. Erityisesti kustannukset ovat nousseet rajusti.”

Entä rahoitusmalli. Pitäisikö hyvinvointialueille antaa verotusoikeus, ja valtion roolia pienentää?

”Tämä liittyy osittain alueiden määrään. Pidemmällä aikavälillä kun alueita on todennäköisesti vähemmän, pitäisi pyrkiä siihen, että hyvinvointialueilla olisi verotusoikeus. Sen mukana tuleva suurempi itsehallinto lisäisi vastuullisuutta rahankäytössä.”