Korruptioepäily paljasti EU-parlamentin huonon hallinnon – Säännöt ovat löysät, niitä ei valvota ja poliitikot vetoavat meppien koskemattomuuteen

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Ikävä myöntää, mutta pakko se on, sanoo EU-parlamentin varapuhemies Heidi Hautala (vihr). Parlamentissa on huono hallintokulttuuri. EU:n ainoan suoraan vaaleilla valitun elimen ja väsymättömän oikeusvaltioperiaatteen penääjän omat eettiset säännöt ovat ristiriidassa sen poliittisten viestien kanssa. 

”Se altistaa kaikille niille väitteille, että parlamentti ja EU laajemmin on kaksinaismoraalinen.” 

EU-parlamentti on ollut joulukuusta lähtien korruptiokohun keskellä. Qatarin ja Marokon epäillään päässeen parlamentin ytimeen vaikuttamaan sen kantoihin viisumivapaus-, ihmisoikeus- ja kalastusoikeuskysymyksissä.  

Neljä henkilöä on pidätetty. Nimekkäin epäilty on kreikkalainen Eva Kaili, joka oli Hautalan kollega parlamentin puhemiehistössä ennen jupakkaa.  Parlamentti aikoo purkaa myös kahden muun mepin syytesuojan Belgian viranomaisten pyynnöstä. Mediatietojen mukaan mepit ovat italialainen Andrea Cozzolino ja belgialainen Marc Tarabella.

Belgiassa ja Italiassa tehdyissä lukuisissa kotietsinnöissä on takavarikoitu 1,5 miljoonan euron edestä käteistä. Syyteitä on nostettu rahanpesusta, osallistumisesta rikollisjärjestön toimintaan ja korruptiosta. 

Aikaisemmin parlamentti on kritisoinut muun muassa Unkarin ja Puolan oikeusvaltio-ongelmia. Nyt näissä maissa irvaillaan: missä ne ongelmat oikein ovatkaan? 

Korruptiosyytöksiä on ollut ennenkin. Vuonna 2011 brittiläisen Sunday Timesin tutkivat toimittajat tekeytyivät lobbareiksi ja paljastivat kolmen europarlamentaarikon olleen valmiita edistämään lakihankkeita rahaa vastaan. 

Hautala pitää tuoretta kohua kaikkien aikojen vakavimpana korruptioepäilynä parlamentissa. Hänen mukaansa paljastukset kertovat ulkovaltojen epäsopivasta vaikuttamisesta EU:ssa, mistä on tiedetty jo pitkään.  

Hautala luettelee esimerkkejä. Huolta ovat herättäneet erityisesti Euroopan laitaoikeistolaisten puolueiden kytkökset Venäjään. Esimerkiksi ranskalaisen Marine Le Penin Kansallinen liittouma -puolue on saanut vaalirahoitusta Venäjältä. 

Ranskalaismeppi Aymeric Chaupraden harjoittelijana on ollut Kremlin tiedottaja Dmitri Peskovin tytär. Chauprade on tukenut Venäjää Krimin valtauksessa. 

Vuonna 2014 hän oli yksi europarlamentaarikoista, jotka osallistuivat vaalitarkkailijoina laittomaan kansanäänestykseen Krimin liittämisestä Venäjään.  

Vastaavia tapauksia, joissa mepit toimivat epävirallisina vaalitarkkailijoina epädemokraattisissa vaaleissa, on muitakin.  

Hautala mainitsee myös tapauksia, joissa meppi ei ole kertonut intressiristiriidasta valmistelutyön aikana.  

Esimerkiksi tšekkiläinen Jan Zahradil oli mukana Vietnamin etua ajavassa järjestössä, vaikka hän neuvotteli vuonna 2019 EU:n ja Vietnamin välistä kauppasopimusta.  

Myös parlamentin eri maiden epäviralliset ystävyysryhmät herättävät huolta. Esimerkiksi Kiina-ystävyysryhmän on epäilty olevan kanava maan propagandalle. Ryhmän johdossa toiminut Zahradil ei vuonna 2019 ilmoittanut kuluja, joita Kiina oli maksanut ystävyysryhmän tilaisuudessa. 

”Nämä tapaukset osoittavat, että parlamentin säännöt ovat liian avoimet ja löysät ja ennen kaikkea niitä vähiäkään sääntöjä ei valvota.” 

Tällä vaalikaudella parlamentissa on ollut erityisvaliokunta, joka on keskittynyt ulkovaltojen vaikuttamisen seuraamiseen. Viime maaliskuussa se julkaisi mietinnön, jossa muun muassa otettiin kantaa ystävyysryhmien tarkemman seurannan puolesta. 

Raportissa myös mainitaan Qatar yhtenä valtiona, joka yrittää vaikuttaa EU:ssa.  

Parlamentin puhemies Roberta Metsola sanoi skandaalista, että parlamenttia ja eurooppalaista demokratiaa vastaan on hyökätty. 

Itä-Suomen yliopiston eurooppaoikeuden ja lainsäädäntötutkimuksen professori Emilia Korkea-aho kritisoi kommenttia. 

”Se oli tapa kääntää huomio pois asioista, jotka ovat menneet pieleen parlamentissa. EU ei saisi käyttää tapausta niin, että se tekee itsestään uhrin.” 

Vaikka hänen mukaansa hallinnon avoimuuden lisäämiseksi on EU:ssa tehty hyvää työtä, sääntöihin on jäänyt paljon puutteita, varsinkin parlamentissa.  

Vuodesta 2011 asti EU:ssa on ollut käytössä parlamentin ja komission yhteinen lobbarirekisteri. Viime vuonna se ulotettiin koskemaan myös jäsenmaiden edustajista koostuvaa neuvostoa.  

Rekisteriin kirjataan tietoja esimerkiksi kansalaisjärjestöjen, yritysten, ammattiyhdistysten ja ajatushautomoiden vaikuttamisesta EU:ssa. Tällä hetkellä siihen on rekisteröitynyt 12 400 toimijaa.  

Meppien pitäisi tavata ainoastaan lobbarirekisterissä mukana olevia toimijoita.  

Korkea-ahon mukaan ongelma on, että rekisteri on käytännössä vapaaehtoinen. Siihen ei myöskään listata lobbareiden tapaamisia meppien kanssa, vaan niistä kerrotaan erillisissä tapaamispäiväkirjoissa.  

Sääntöjen mukaan lainsäädäntöhankkeissa esittelijöinä toimivien meppien pitää kirjata hankkeeseen liittyvät lobbaritapaamiset tapaamispäiväkirjaan. 

Lobbarirekisteri ei koske kolmansia maita, eli esimerkiksi Qatarin valtion ei tarvitse rekisteröityä siihen. Viime vuonna tehtiin muutos, jonka mukaan ulkovaltojen palkkaaman ulkopuolisen avun, kuten konsulttien, pitää kuitenkin rekisteröityä. 

Korkea-ahon mukaan lobbarirekisterit eivät yleensä koske valtioita. 

”Lobbarirekisteriin ei haluta diplomaattista toimintaa. Ajatellaan, että rekisterin ei tulisi häiritä sitä, miten valtiot pitävät toisiinsa yhteyttä.” 

Koska kolmansien maiden edustajien ei tarvitse rekisteröityä lobbarirekisteriin, meppien ei tarvitse julkaista tietoa näistä tapaamisista.  

Muitakin sääntöjä on. Parlamentin jäsenet eivät esimerkiksi saa ottaa vastaan arvokkaita ​​lahjoja kolmansilta osapuolilta ilman ennakkolupaa. Lahjarekisteri on kuitenkin vapaaehtoinen eikä tietoja juuri kirjata.  

Intressiristiriitojen ehkäisyä ei auta, että mepeillä saa olla muita työpaikkoja.  

Merkittävimpänä eettisenä ongelmana Korkea-aho pitää pyöröovi-ilmiötä, jossa EU-pöydistä siirrytään esimerkiksi konsulteiksi yritysmaailmaan. Sen sääntely ja valvonta on hänen mukaansa hyvin vaikeaa. 

Kesällä paljastui, kuinka entinen komissaari Neelie Kroes oli lobannut kuljetuspalvelu Uberin puolesta jo heti komissiosta lähdettyään. Komissio oli määrännyt Kroesille karenssiajan, jonka aikana hän ei olisi saanut tehdä töitä Uberille. EU:n petoksentorjuntavirasto OLAF tutkii tapausta.

Heidi Hautala on yrittänyt saada mepeillä maksettavasta vajaan viiden tuhannen euron kuukausittaisen kulukorvauksen käytöstä läpinäkyvää. 

Viime lokakuussa puhemiehistö päätti, että parlamentin jäsenten ei tarvitse säilyttää kuitteja kulukorvauksista. Hautala ehdotti puhemiehistössä kompromissina, että kahteen kolmasosaan korvauksesta sisältyisi vaatimus säilyttää kuitit näiden summien käytöstä.

Hautala on jäsen neuvoa-antavassa lautakunnassa, joka valvoo parlamentin eettisten sääntöjen noudattamista. Hän kuitenkin kuvaa itsevalvontaelintä toimivaltuuksiltaan heikoksi. 

Sen käsittelyyn tulee mahdollisiin sääntörikkomuksiin liittyviä tapauksia parlamentin puhemiehen pyynnöstä. Lautakunta tutkii ne ja voi antaa toimintasuosituksia, mutta päätöksen sanktioista tekee puhemies. Politico-median mukaan esimerkiksi vuosina 2014–2019 lautakunta totesi, että 24 parlamentin jäsentä oli rikkonut sääntöjä. Lopulta ketään ei saanut seuraamuksia. 

Hautala kuvaa yrityksiä lisätä läpinäkyvyyttä ”takkuisaksi”. 

”Ei se julkisen huomion puutteesta kumpua, vaan enemmän siitä, että täällä on 27 eri valtiosta ja kulttuurista edustajia.” 

Iso este sääntöjen kiristämiselle on Hautalan mukaan ollut se, että monet poliitikot vetoavat ”edustajan vapaaseen mandaattiin”. Periaate viittaa meppien koskemattomuuteen ja itsenäisyyteen. 

”On aika irvokasta, että tällaisissa tapauksissa se tuodaan esiin.” 

EU:ssa on jo pidempää ollut esillä idea riippumattomasta eettisestä toimielimestä, joka valvoisi kaikkia EU-instituutioita. Komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen ehdotti sellaista toimikautensa alussa vuonna 2019. Vuosi sitten parlamentti hyväksyi ehdotuksen elimen perustamisesta. 

Nyt von der Leyen nosti ajatuksen uudelleen esiin sen korruptioepäilyn paljastuttua. 

Hautalan mukaan tarvittiin kriisi, jotta EU-päättäjät heräsivät ongelmiin. 

”Vasta vuosi parlamentin päätöksen jälkeen ja tällaisen megaskandaalin yhteydessä komission puheenjohtaja sitten muisti, että tällainenkin ehdotus on tehty.” 

Parlamenttikin vaikuttaa heränneen. Paljastusten jälkeen mepit hyväksyivät hyvin yksimielisesti päätöslauselman, jossa vaaditaan tiukempia sääntöjä.

Esimerkiksi kolmansien maiden antama rahoitus ja lahjoitukset halutaan kieltää. Ystävyysryhmiä pitäisi säädellä ja valvoa.  

Lobbarirekisteristä halutaan tehdä pakollinen. Jatkossa sen pitäisi koskea myös EU:n ulkopuolisten valtioiden edustajia.

Hautala uskoo, että valvonnan ulottaminen kolmansiin maihin on ensimmäisiä uudistuksia, joita tehdään. Hänen mukaansa on menneeseen maailmaan kuuluva ajatus, että diplomatia on niin salaista, ettei sen avoimuutta voi lisätä. 

”Diplomatian maailmaa ei voida pitää erillisenä niin, että sitä koskisi eri säännöt.” 

Hautala huomauttaa, että mitkään eettiset säännöt eivät pitävästi estä, jos joku haluaa tehdä rikoksen.  

”Mutta jos niitä eettisiä sääntöjä ei ole tai jos ne ovat tulkinnanvaraisia ja löysiä, se luo kulttuurin, joka on omiaan luomaan epäsopivaa toimintatapaa.” 

Professori Korkea-aho ei kannata parlamentin vaatimusta lobbarirekisterin ulottamisesta kolmansiin maihin. Hänen mukaansa niin kutsun diplomaattipoikkeuksen ideana on turvata valtioiden normaalit kansainväliset suhteet. 

”Hallitusten rekisteröintiä olisi myös valvottava, eikä lobbarirekisteriin sisälly mitään uskottavia sanktioita, joilla EU voisi pakottaa esimerkiksi Kiinan tai Turkin rekisteröitymään.” 

Nykymuodossaan hallitusten rekisteröityminen ei toisi hänen mukaansa lisäarvoa, koska rekisteriin ei merkitä tapaamisia.  

”Jos kuvitellaan, että Turkki rekisteröityisi, siellä olisi lähinnä perustiedot Turkista ja tieto siitä missä asioissa se lobbaa EU:ta ja siihen käytettävä rahamäärä.” 

Sen sijaan hän kannattaa, että mepit julkaisisivat omissa tapaamispäiväkirjoissaan tiedon myös kolmansien maiden edustajien tapaamisista. Tämän säännön noudattamista olisi helpompi valvoa. 

Muiden maiden lobbaaminen on normaali osa EU:n päätöksentekoprosessia, koska EU:n lainsäädännöllä on merkittäviä vaikutuksia myös unionin ulkopuolelle. 

Korkea-aho muistuttaa, että on syytä tehdä selkeä ero lobbaamisen ja korruption välille. Lobbaamiseen ei kuulu setelinippujen antaminen. 

Hän pelkää, että skandaalin myötä kaikki kolmansien maiden vaikuttaminen EU:ssa ”demonisoidaan”. 

”EU:n ei tulisi käyttää skandaalia välineenä, jolla se saa kaiken kolmansista maista tulevan vaikuttamisen näyttämään jotenkin korruptoituneelta ja vaaralliselta, uhkana EU:n demokraattiselle päätöksentekoprosessille.” 

EU:n ulkopuolista vaikuttamista käsitelleen erityisvaliokunnan raportissa todetaan, että Australian ulkomaista vaikuttamista koskeva lainsäädäntö voisi olla hyvä malli myös unionille.  

Korkea-ahon mukaan Australian laki on säädetty Kiinan vaikuttamista silmällä pitäen. Hänen mukaansa lakia on kritisoitu siitä, että se kohdistuu liian laajasti ulkomaisiin toimijoihin, kuten järjestöihin. Tiukemmalla lainsäädännöllä voidaan pahimmassa tapauksessa luoda uusi ongelma. 

”Tällainen lainsäädäntö saattaa helposti muuttua muukalaisvihamieliseksi.”

Korkea-ahon mielestä tärkein uudistus olisi tehdä lobbarirekisteristä pakollinen. Siihen pitäisi toimittaa myös enemmän tietoa, kuten tapaamiset meppien kanssa. Lobbarirekisteri ja tapaamispäiväkirjat pitäisi siis yhdistää.  

”Pitäisi olla yksi paikka, josta kaikki tieto löytyy ja se olisi helposti käytettävä.” 

Tietojen kirjaamista pitäisi ruveta systemaattisesti seuramaan. Jos koko unionin eettinen toimielin perustetaan, sillä pitäisi olla toimivaltaa puuttua väärinkäytöksiin.

Ongelmana on nyt, että valvontaa tehdään toimielinten sisällä, jolloin joudutaan päättämään kollegoiden asioista. Uudessa elimessä voisikin olla EU-instituutioiden ulkopuolisia jäseniä. 

Korkea-aho ymmärtää, että EU:lla on skandaalin jälkeen nyt kova paine tehdä muutoksia. Hän laittaisi kuitenkin jäitä hattuun. 

”Näissä asioissa olisi hyvä mennä rauhallisesti ja arvioiden, miten esimerkiksi uusi eettinen toimielin sopisi tähän nykyiseen järjestelmään.”