Kalle Isokallio talousjournalismista: Objektiivisuus tärkeämpää kuin kriittisyys
Kalle Isokallion mielestä talousjournalismissa on rutkasti parantamisen varaa. Toimittajat päästävät poliitikot ja yritysjohtajat liian vähällä.
Kalle Isokallio (vas.) ja Jorma Ollilla osallistuivat Tekniikka ja Talous -lehden 50-vuotisjuhlaan Helsingissä 16. helmikuuta 2011. Kuva Jussi Nukari / Lehtikuva.
Taloustoimittajia arvostellaan usein turhasta helläkätisyydestä talouselämän päättäjiä kohtaan.
”On vaikea nähdä, että taloustoimittajat olisivat sylikoiria. Sen sijaan urheilutoimittajat ovat puudeleita”, sanoo kirjailija-kolumnisti Kalle Isokallio.
Aikaisemmin Isokallio toimi yritysjohtajana, muun muassa Nokian toimitusjohtajana 1991-1992. Hän käsittelee Iltalehden kolumneissaan useimmiten talouteen ja talouspolitiikkaan liittyviä aiheita.
Isokallio torjuu ajatuksen, että kriittisyys olisi talousjournalismissa jonkinlainen itsetarkoitus. ”Tärkeämpää on kirjoittaa objektiivisesti, kertoa miten asiat ovat. On eri asia, että joku voi kokea objektiivisen tarinan kritiikkinä.”
Hänen mielestään parantamisen varaa on muun muassa siinä, että haastattelijat tenttaavat haastateltavia – poliitikkoja tai yritysjohtajia – aivan liian lepsusti. Vastaaja voi vastata puuta heinää, mutta toimittaja siirtyy kiltisti seuraavaan kysymykseen.
”Ellei toimittaja osaa kysyä täydentäviä, asiaa laajemmin kartoittavia kysymyksiä ja myös vaatia niihin vastauksia, haastattelua ei kannata tehdä.”
Usein toimittajat suhtautuvat etujärjestöjen edustajiin kuin he olisivat asiantuntijoita, joilta kannattaa kysyä, miten asiat ovat.
”Nyrkkisääntö on, että eturyhmän edustaja antaa lausuntonsa juuri eturyhmän edustajana. Jos hän olisi objektiivinen, hänelle pitäisi antaa potkut.”
Titteli ei tee asiantuntijaa
Professorin titteli tee ihmisestä asiantuntijaa. Isokallio suosittelee kääntymään suoraan kansainvälisten huippuasiantuntijoiden puoleen. Suomalaisille ei välttämättä kannata soitella.
”Luen paljon ulkomaista talouskirjallisuutta. En ole löytänyt yhdestäkään kirjasta viittausta suomalaisiin ekonomisteihin.”
Monella toimittajalla on harhainen käsitys, jonka mukaan juuri hänen mielipiteensä on ainut ja oikea. Isokallion mukaan näppärä toimittaja osaa naamioida mielipiteensä asiantuntijan haastattelun valekaapuun.
”Sopiva haastateltava löytyy kyllä vaikka Peräkylän yliopistosta.”
Kierrätys ei ole hyve
Journalismissa kierrätys ei ole hyve. Kierrätys johtaa sitä paitsi joskus vain virheen monistamiseen.
”Virheellisen tiedon toistaminen ei ole journalismia, vaikka virheellinen tieto olisi kuinka maukas. Tämän päivän lehti on huomisen kalankääre, mutta internetissä virhe säilyy ikuisesti.”
Isokallion mielestä journalismin puutteita selitetään usein kiireellä. Se ei hänen mielestään pidä paikkaansa. Toimittajia on suunnilleen yhtä paljon kuin ennenkin.
”Suurempi ongelma on se, ettei enää erikoistuta. Sama toimittaja voi juosta Nokian tuotejulkistuksesta RSO:n konserttiin.”
Kansantaloutta ei enää ole
Taloustoimittajan työn merkittävin muutos viime vuosikymmeninä on se, että Suomen talous on kansainvälistynyt.
”Kansainvälinen ympäristö säätelee pitkälle Suomen talouspolitiikkaa ja suomalaisten yritysten toimintaa, joten mahdollisuus vaikuttaa omin voimin maan taloudelliseen menestykseen on pienempi kuin ennen.”
Isokallion mukaan osa talousjournalismista elää kuitenkin menneessä maailmassa ja katsoo asioita vain kansallisesta näkökulmasta.
”Suomi ei ole maailman napa. Lukija pystyisi muodostamaan paremman kuvan asioista, jos niitä edes joskus verrattaisiin muualla maailmassa tapahtuviin asioihin.”
Onko velkaantuminen ongelma?
Yksi talousjournalismin heikoista kohdista on velkaantumisen raportointi. Isokallion mielestä totuus velkaantumisesta on paljon epämiellyttävämpi, kuin mitä voi päätellä valtavirtajournalismista.
”Todennäköinen skenaario on se, että lastemme ja lastenlastemme elintaso tulee olemaan alempi kuin meidän.”
Isokallio kritisoi toimituksissa vallitsevaa työnjakoa, jonka mukaan politiikan toimittajat käsittelevät yleensä julkisia menoja ja verotusta.
”Julkisen talouden analysoiminen kuuluu taloustoimittajille eikä politiikan toimittajille. Sen sijaan arvovalinnat, jotka johtavat siihen, että julkinen sektori on näin suuri, kuuluvat politiikan toimittajille”, hän sanoo.
Suuruussuhteet hukassa
Joskus taloustoimittajat puhuvat vakavissaan peliteollisuudesta melkeinpä Suomen pelastajana. Isokallion mielestä yhtä hyvin voitaisiin pitää meteliä nakkikioskien työllistävästä vaikutuksesta. Hän suosittelee toimittajille ”Elon laskuoppia” asioiden suuruussuhteiden selvittämiseksi.
”Peliteollisuuden liikevaihto on 150 miljoonaa euroa, yhtiöitä on parikymmentä ja ne työllistävät yhteensä vajaat 1 500 henkeä.”
Suuri hämäryys vallitsee myös siitä, miten demografia eli väestönkehitys vaikuttaa Suomen vaurauteen.
Isokallio pitää ”tuskallisen selvänä”, että Suomen elintaso laskee, elleivät ihmiset ala tehdä töitä paljon nykyistä enemmän. Perussyy on siinä, että suuret ikäluokat poistuvat työmarkkinoilta.
Vuonna 1947 syntyi 108 000 suomalaista. 1987 vastaava luku oli alle 60 000. Työmarkkinoilta katoaa nyt vuodessa 50 000 miestyövuotta, 10 miljoonaa työtuntia.
”Se ei voi olla vaikuttamatta elintasoon.”
Isokallion mukaan paljon puhuttu suomalainen osaaminen ei mitenkään voi saada aikaan sellaista tuottavuuden nousua, joka kompensoisi työvoiman vähenemisen vaikutuksen.
”Vai ovatko suomalaiset Jumalan suosima kansa, jonka äly on ylivertainen?”
Lisää kirkkautta, pois hämäryys
Talousjournalistit viljelevät käsitteitä, jotka eivät kuvaa maailmaa realistisesti vaan pikemminkin sekoittavat asioita. Mikä on esimerkiksi ”enkelisijoittaja”?
”Kun sijoittaja on sellainen henkilö, joka haluaa tuottoa sijoitukselleen, niin enkelisijoittaja on kai sitten sijoittaja, jolle sijoituksen tuotto ei ole tärkeä tavoite”, Isokallio ironisoi.
”Jos siis enkelisijoittajille annetaan verohelpotuksia, se kai sitten tarkoittaa, että valtio haluaa kannustaa sijoittajia sijoittamaan heikommin tuottaviin yrityksiin.”
Etana voittaa jäniksen
Isokallion mielestä on tyhmää, että printtimedia yrittää kilpailla nopeudella nettiuutisten kanssa. Hänen mielestään nettiuutiset ovat otsikkouutisia, kun taas printtijournalismin tulisi antaa uutisille taustaa, jotta lukija saisi mahdollisuuden muodostaa sen pohjalta oman mielipiteensä.
”Todellisessa uutistarjonnassa etana voittaa jäniksen.”
Miten kouluttaa taloustoimittajaa?
Isokallion resepti taloustoimittajien tietovajeen paikkaamiseksi on lukeminen. Hän suosittelee esimerkiksi brittiläistä The Economist-lehteä.
”Tietysti se on äärettömän tylsä”, hän myöntää.
”Jos olisin mediayhtiön esimies, antaisin joka toimittajalle 200 euroa ja käskisin ostaa kirjoja Amazon.comista. Niille jotka eivät keksisi mitään ostettavaa, antaisin potkut.”
Lue myös
- ”Hyväuskoisuudesta kriittisyyteen” – tulossa kirja talousjournalismista
- Talousjournalismin lyhyt historia: voittoja ja tappioita sekä uutissulku ”isänmaallisista syistä”
Suomenkuvalehti.fi jatkaa ja seuraa käynnissä olevaa keskustelua talousjournalismista. Aiheeseen palataan viimeistään 1. marraskuuta, jolloin ilmestyy talousjournalismia käsittelevä kirja ”Hyväuskoisuudesta kriittisyyteen”.