Hallitus sählää, velka kasvaa – takaisinmaksuun 23 vuotta
Päätöksillä velan taittamisesta on kiire, sanovat ekonomistit.
Hallituksen talouspoliittista päätöksentekoa hallitsee nyt kaksi ristiriitaista tavoitetta: uskottavuus ja kasvu.
Talouspolitiikan uskottavuuden mittareita ovat valtionvelan alhainen korko ja erinomainen AAA-luottoluokitus. Niiden kannalta olisi hyvä, jos hallitus pitäisi kiinni hallitusohjelmastaan ja saisi käännetyksi valtionvelan laskuun suhteessa bruttokansantuotteeseen.
Nopeat voimatoimet valtionvelan kasvun taittamiseksi voivat kuitenkin tuhota hennosti orastavan kasvun. Esimerkiksi valtiovarainministeriö on ennustanut tälle vuodelle vain 0,8 ja ensi vuodelle 1,8 prosentin kasvua.
Siksi useimmat ekonomistit – esimerkiksi valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen (sd) tammikuun lopussa koolle kutsuman seminaarin osanottajat – ovat sitä mieltä, että hallituksen pitää talouspolitiikallaan mieluummin tasoittaa suhdanteita kuin jyrkentää niiden vaihtelua.
Toimenpiteiden minimitasosta on päätetty, että ensi vuoden budjettiin tehdään vähintään miljardin euron säästöt. Valtionvelan bkt-suhteen taittaminen taas edellyttäisi VM:n laskelman mukaan kolmen miljardin sopeutusta.
Jatkovalmistelu etenee nyt niin, että 25. helmikuuta talousneuvosto – hallituksen, etujärjestöjen ja Suomen Pankin välinen yhteistyöelin – pohjustaa valtiontalouden kehysneuvotteluita.
Maaliskuussa käydään hallituksen kehysneuvottelut. Niissä linjataan ensi vuoden budjetin veronkorotuksia ja menonleikkauksia sekä päätetään niin sanotuista rakennetoimista, jotka tähtäävät kestävyysvajeen hallintaan.
Päätösten pohjana on valtiovarainministeriön uusi talousennuste, joka laaditaan kehysriihtä varten.
Ekonomistien valtavirran edustajat korostavat, että päätöksillä velan taittamisesta on kiire.
”Tämä tavoite on ehdottoman tärkeä, eikä siitä pidä antaa periksi missään tilanteessa”, sanoo Suomen Yrittäjien ekonomisti Petri Malinen.
Malinen pitää Suomen uskottavuuden kannalta elintärkeänä, että jo nykyinen tai seuraava hallitus päättää velkaantumisen katkaisevista toimenpiteistä, vaikka ne painottuisivatkin seuraavalle hallituskaudelle.
”Päätökset pitää pystyä tekemään tämän hetken näkökulmasta niin, ettei kasvu – nykyisillä oletuksilla – vaarantuisi. Jos tuleekin parempi tilanne, seuraava hallitus voi tehdä kunnianhimoisempia päätöksiä.”
Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) johtaja Jussi Mustonen pitää perusasiana sitä, miten koko julkisen sektorin velkaantuminen vakautetaan ja käännetään laskuun, ennen kuin ulkomaiset rahoittajat ja sijoittajat kokevat korkomenojen kasvavan virran liian suureksi tai velasta tulee muuten kiviriippa kasvulle.
Pellervon taloustutkimuksen toimitusjohtaja Pasi Holm toivoo hallitukselta uskottavuutta vahvistavien toimien lisäksi myös kasvupakettia.
”Ei vain niin, että veroja nostetaan ja menoja leikataan ja tehdään rakennepolitiikkaa, vaan mukana pitää olla myös joitakin kasvutoimia.”
Tehokas kasvupaketti voisi hänen mukaansa mahtua sellaiseen budjettiin, joka kolmen miljardin säästöjen sijasta tähtäisikin 1,5 miljardin euron sopeutukseen.
”Se tarkoittaisi sitä, että velka voisi taittua ensi vuoden sijasta vuosina 2016–2017”, Holm arvioi.
Hallitusohjelmaan on kirjattu periaate, jonka mukaan puolet valtiontalouden saneerauksesta tehdään veronkorotuksin ja puolet menoleikkauksin.
EK:n Mustonen arvioi, että 50–50-sääntö toteutuukin valtiontalouden osalta.
Koko julkisen talouden osalta se sen sijaan ei toteudu. Valtio on siirtänyt menosäästönsä kuntien niskoille. Kunnat taas kiristävät veroja tai ottavat lisävelkaa pärjätäkseen tilanteessa, jossa hallitus leikkaa kuntien valtionosuuksia.
Jos kunta rahoittaa valtionosuuksien leikkaukset kokonaan veronkorotuksin tai lisävelalla, veronkorotusten osuus voi nousta äärimmillään 80 prosenttiin ja leikkausten 20 prosenttiin.
”Varovaisemman arvion mukaan suhde on kaksi kolmasosaa versus yksi kolmasosa”, Mustonen sanoo.
Rakennepoliittiset toimenpiteet ovat keskeinen osa valtiontalouden tasapainottamista.
Viime syksynä hallitus sopi rakennepoliittisesta ohjelmasta, joka tähtää julkisen talouden noin 10 miljardin kestävyysvajeen kuromiseen umpeen.
Kestävyysvaje tarkoittaa sitä, että tulot eivät pitkällä aikavälillä riitä kattamaan menoja.
Listalla olivat mukana esimerkiksi kuntatalouden tasapainottaminen, julkisten palveluiden tuottavuuden kasvu sekä eläkeuudistus ja työurien piteneminen.
”Vaatii aika optimistista luonnetta uskoa, että hallituksen rakennepoliittinen ohjelma palauttaisi Suomen julkisen talouden tasapainon”, arvioi RoopeUusitalo, Helsingin taloustieteellisen tutkimuslaitoksen HECERin professori ja tutkimusjohtaja.
”Tavoitteita on monta ja niihin liitetään isoja euromääriä, mutta kuinka paljon ne korjaavat tasapainoa, on epävarmaa.”
Uusitalon mukaan puuttuu konkreettisia päätöksiä, joilla tavoitteisiin päästään. Esimerkiksi eläkeuudistus voi laskea julkisen sektorin menoja tai pitää ne suurin piirtein ennallaan.
”Sote-uudistuksesta ja sen vaikutuksesta julkisiin menoihin tiedetään vielä vähemmän kuin eläkeuudistuksesta.”
Hallitus päätti karsia vanhusten laitoshoidon määrärahoja 300 miljoonaa euroa.
”Kun kuuntelee esimerkiksi espoolaisia alan ammattilaisia, laitoksissa on loppujen lopuksi aika vähän ihmisiä, jotka olisivat helposti siirrettävissä kotihoitoon.”
”Mikä on konkreettinen, hallituksen määräysvallassa oleva temppu, jolla vanhusten laitoshoidon tarvetta vähennetään”, Uusitalo kysyy.
Politiikan aikataulu pakottaa hallituksen hakemaan ratkaisuja, koska ennenaikaisia vaaleja ei käytännössä ehdi järjestää. Jos hallituksen kehysneuvottelut ajautuvat umpikujaan, uudet vaalit olisivat myöhään keväällä, ja uusi eduskunta kokoontuisi vasta kesällä.
Kuuden puolueen hallitusyhteistyö jatkunee vaaleihin saakka. Vasemmistoliittokin, joka vielä syksyllä oli lähtökuopissa, on henkisesti valmistautunut pysymään mukana vaalikauden loppuun.
Vasemmistoliitossa on arvioitu, että mitään sille poliittisesti mahdottomia leikkauksia ei ole enää tällä vaalikaudella tulossa. Puheenjohtaja PaavoArhinmäen heitot pääomaverotuksen kiristämisestä ja varallisuusveron palauttamisesta ovat olleet enemmän retoriikkaa kuin vakaviksi tarkoitettuja vaatimuksia.
Hallitus säilyttäisi enemmistönsä eduskunnassa, vaikka vihreät ja vasemmistoliitto lähtisivät hallituksesta. Vihreille ero hallituksesta voi tulla ajankohtaiseksi, jos eduskunta joutuu käsittelemään uudelleen Fennovoiman ydinvoimaluvan.
Oppositiopuolueet perussuomalaiset ja keskusta ovat puheistaan huolimatta haluttomia siirtymään hallitukseen ennen 2015 vaaleja. Perussuomalaisilla ei ole valmiuksia vastuuseen. Keskustan hallitushaluja hillitsevät hyvät kannatusluvut ja puheenjohtaja Juha Sipilän sairausloma.
Pitkän aikavälin ratkaisuja hallituksen ei kuitenkaan tarvitse tehdä. Kehysneuvottelujen päätökset menevät uusiksi vuoden 2015 eduskuntavaalien jälkeen, kun silloin muodostettava hallitus sopii ohjelmastaan.
Kataisen hallituksen vastuulla on tehdä esitys valtion ensi vuoden talousarvioksi, jonka keskeinen sisältö valmistuu elokuussa. Esitystä on mahdollisuus taloustilanteen vaatiessa tarkistaa vielä eduskunnassa, joka hyväksyy talousarvion ennen joulua.
Hallituksen politiikkaan voisi tehdä merkittäviä tarkistuksia, jos hallituspuolueissa tapahtuisi muutoksia eli JyrkiKatainen vetäytyisi kokoomuksen johdosta ja Jutta Urpilainen jäisi valitsematta Sdp:n puheenjohtajaksi. Samalla he todennäköisesti väistyisivät keskeisistä hallitustehtävistä.
Oman mausteensa talouskeskusteluun ovat tuoneet valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen päällisin puolin epäjohdonmukaisilta vaikuttaneet esiintymiset.
Urpilainen aloitti kehysriihen pohjustamisen 23. tammikuuta Sdp:n puoluehallituksen kokouksessa. Sen päätteeksi hän kertoi tiedotusvälineille, että hallitus varautui päättämään tänä keväänä noin kolmen miljardin euron lisäsäästöistä. Sivulauseessa hän vielä väläytti, että säästötavoite voi olla tarvittaessa suurempikin.
Kolme miljardia ei tullut Urpilaisen mieleen sattumalta. Se on summa, joka valtiovarainministeriön mukaan tarvitaan, jotta valtion velkaantuminen saadaan taitettua hallitusohjelman edellyttämällä tavalla.
Urpilaisen avaus sai heti aikaan ilmiriidan hallituksen vasemmistopuolueiden välille. Arhinmäki varoitti, että kolmen miljardin säästöt vahingoittaisivat talouskasvua. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja Annika Lapintie piti Urpilaisen tavoitetta ylimitoitettuna.
Viikkoa myöhemmin Urpilainen veti yllättäen sanansa takaisin. Valtiovarainministeri olikin yhtäkkiä tullut siihen johtopäätökseen, etteivät kolmen miljardin säästöt olleetkaan nykyisessä taloustilanteessa viisaita.
Julkisuudessa syntyi kuva, että Urpilainen oli muuttanut mielensä suljettujen ovien takana pidetyssä seminaarissa, jossa nimekäs ekonomistijoukko arvioi hänen pyynnöstään talouden tilaa.
Hallituskumppanit kiinnittivät kuitenkin huomiota yhtä lailla ilmoituksen ajankohtaan. Urpilainen kertoi muuttuneesta kannastaan vain kaksi päivää ennen kuin Antti Rinne ilmoittautui virallisesti Sdp:n puheenjohtajakisaan.
Rinne on eri yhteyksissä kritisoinut hallitusta ja samalla demareita siitä, etteivät ne ole panostaneet koko aikana riittävästi talouskasvuun. Rajut säästöt olisivat tehneet Urpilaisen entistä haavoittuvaisemmaksi tällaisille syytöksille.
Urpilaisen muuttunut kanta ei tarkoittanut, että hän olisi luopunut velanoton taittamista koskeneesta tavoitteesta. Hän vain edellytti, että sitä siirretään eteenpäin, seuraavalle vaalikaudelle ja samalla uudelle hallitukselle.
Tähän asti hallitus on pitänyt johdonmukaisesti kiinni periaatteesta, jonka mukaan puolet säästöistä tehdään kokoomuksen haluamalla tavalla leikkaamalla menoja ja toinen puoli vasemmiston toiveiden mukaisesti korottamalla veroja. Urpilainen on ollut haluton luopumaan hallitusneuvotteluissa sovitusta kompromissista, vaikka sitä on jatkuvasti arvosteltu liian jäykäksi.
Velka-asiassa otettava aikalisä helpottaa myös tätä tasapainoilua. Mitä alemmas välitön säästötavoite painetaan, sitä vähemmän paineita 50–50-linjaan kohdistuu.
Spekulaatioissa on ollut esillä myös vaihtoehto, että kokoomus suostuu alentamaan euromääräistä sopeutustavoitetta, jos Sdp vastineeksi hyväksyy sen, että sopeutustoimista yli puolet tehdään säästöinä.
Vaikka Urpilaisen avaus oli ajoitettu Sdp:n puheenjohtajakamppailuun, irtiotto hallitusohjelmasta hämmensi myös kokoomuksessa. Urpilainen tarkisti hallituksen talouspolitiikan linjaa silloin, kun pääministeri Katainen oli ulkomailla ja jäi sivuun keskustelusta.
Keskustelussa kuitenkin tulivat esiin kokoomuksen erilaiset linjat. Eduskunnan valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja KimmoSasi (kok) arvosteli jyrkästi Urpilaisen puhetta. Sasin mielestä velkatavoitteesta on ehdottomasti pidettävä kiinni. Samalla Sasi piti tärkeänä, että hallitus tekee kolmen miljardin säästöt eikä lykkää niitä.
Palattuaan Afrikasta Katainen varovaisesti myötäili Urpilaisen kannanottoja. Kataisen viivyttelyn vuoksi aloitteen kokoomuksessa otti Sasi. Katainen ei saanut sivustatukea edes eduskuntaryhmän puheenjohtajalta Petteri Orpolta. Orpo oli Urpilaisen avauksen aikoihin Brasiliassa.
Hallitus teki välirauhan viime maanantaina, kun se neuvotteli hallituksen puheenvuorosta valtiopäivien avajaiskeskustelussa. Katainen ilmoitti hallituksen pitävän kiinni sekä velka- että säästötavoitteesta. Hallitus kuitenkin miettii sitä, tehdäänkö sopeutustoimet 2015 vai vuosina 2016–2018 eli ensi vaalikaudella.
Lisää ekonomistien näkemyksiä valtionvelasta: Suomenkuvalehti.fi.