Millainen on eurooppalainen Nato?

Kesän ja Nato-huippukokouksen tietää lähestyvän, kun keskustelua ”eurooppalaisemmasta Natosta” jälleen viritellään.

Suomalaisviestimetkin tarttuivat viime viikolla reippaasti The Wall Street Journalin uutiseen, jonka mukaan puolustusliiton eurooppalaiset maat kehittävät nyt suunnitelmia Yhdysvaltain vetäytymisen varalle.

Kimmoke on tietysti presidentti Donald Trump. Hän on viime viikkoina purkanut pettymystään liittolaisiinsa ja siten myös Natoon, kun Yhdysvallat ei ole presidentin tulkinnan mukaan saanut riittävää apua Lähi-idässä.

The Wall Street Journal kertoo nimettömien lähteidensä puhuvan jopa ”eurooppalaisesta Natosta”. Se voi tuntua amerikkalaislukijasta kiinnostavalta ja uudelta, mutta suomalaisesta pikemminkin hämmentävältä. Eurooppalaisesta Natostahan on puhuttu vanhalla mantereella vuosia, vaikka se ei todellisuutta ole ollutkaan.

On totta, että Natosta rakennetaan nyt eurooppalaista tai vähintäänkin ”eurooppalaisempaa”.

Kehitys ei kuitenkaan alkanut Trumpin Iran-suuttumuksesta tänä vuonna. Jo pitkään Yhdysvallat on viestinyt, että se haluaa vähentää sotilaallisia panostuksia Eurooppaan. Viime vuoteen asti viesti kuultiin, mutta sitä ei kuunneltu.

Kun Trumpin toinen presidenttikausi alkoi viime vuonna kovalla julkisella ryminällä, Euroopassakin alkoi tapahtua. Haagin-huippukokouksessa sovittiin, että Nato-maat nostavat puolustusmenonsa 3,5 prosenttiin bruttokansantuotteistaan (bkt) ja käyttävät lisäksi 1,5 prosenttia puolustusta tukeviin liitännäismenoihin.

Se, mitä puolustusmenoiksi voidaan laskea, on Natossa yhdessä sovittu. Lisäksi Naton yhteisillä suunnitelmilla ohjataan, miten panostukset konkreettisesti vahvistavat Euroopan puolustusta.

Kun Eurooppa siis vahvistaa joukkojaan ja ottaa – kuten vähintään vuoden ajan on hoettu – isomman vastuun itsestään ja Natosta, tulee Natosta samalla ”eurooppalaisempi”.

Tähän mennessä Yhdysvaltojen osuus kaikista Nato-maiden puolustusmenoista on ollut yli 60 prosenttia. 2040-luvulle tultaessa Euroopan ja Kanadan osuudet kasvavat ja jako tasoittuu.

Nato on puolustusliittona paitsi sotilaallinen myös poliittinen organisaatio. Siksi se elääkin tällä hetkellä ikään kuin kahdessa todellisuudessa.

Nato-diplomaatit korostavat, kuinka monet asiat sujuvat käytännön tasolla yhdysvaltalaisten kanssa aivan kuin ennenkin. Erityisesti sotilaallisessa yhteistyössä ryppyjä näkyy vähän. Toisaalta erilaiset vihaiset viestit Valkoisesta talosta vaikuttavat liittokunnan poliittiseen puoleen ja eritysesti siihen, kuinka uskottavana Natoa, Yhdysvaltain sitoutumista Eurooppaan ja koko liittokunnan pelotetta pidetään.

Keskustelusta tekee vaikeaa se, että siinä sekoittuu kaksi eri asiaa. Trump puhuu usein ”Natosta”, kun hän puhuu itse asiassa joistakin sen eurooppalaisista jäsenvaltioista. Valkoisessa talossa on pohdittu, voitaisiinko joitakin Iranin sotaan penseästi suhtautuvia jäsenmaita rangaista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita samaa kuin Euroopasta vetäytyminen ja koko Naton hylkääminen.

Yhdysvaltain roolin vähentyminen on toistaiseksi näkynyt esimerkiksi siinä, että se on luovuttanut kaksi yhteisoperaatiojohtoporrasta eurooppalaisten vastuulle. Britannia johtaa jatkossa Norfolkia, jonka alaisuuteen myös Suomi kuuluu. Napolissa sijaitsevaa johtoporrasta taas johtaa jatkossa Italia.

Mediaspekulaatioissa on tasaisin väliajoin noussut esiin myös ajatus sitä, että Yhdysvallat luovuttaisi Naton Euroopan-joukkojen komentajan tehtävän. Perinteisesti pestissä on ollut amerikkalainen neljän tähden kenraali, joka on toiminut samalla Yhdysvaltojen Euroopan-joukkojen komentajana.

Ainakaan suomalaisdiplomaattien arvioissa luopumista tehtävästä ei pidetä juuri nyt kovinkaan todennäköisenä.

Pitkään Euroopassa on odotettu tietoa myös amerikkalaisten joukkojen kohtalosta, mutta niin kutsuttua joukkorakennetarkastelua ei Yhdysvalloista ole vielä kuulunut. Usein Yhdysvallat on tehnyt tätä tarkastelua kansallisen turvallisuusstrategian ja puolustusstrategian julkaisun jälkeen.

Odotusarvo Euroopassa on, että kun eurooppalaisten Nato-maiden vastuita kasvatetaan, vähenevät amerikkalaisjoukot Euroopassa. Oleellista on, kuinka suuri vähennys on ja miten siitä viestitään. Hallittu ja kontrolloitu vähentäminen antaisi erilaisen viestin kuin pahimmissa skenaarioissa pelätty yhtäkkinen, vihaisin saatesanoin tehty reipas vähennys.

Erityisesti Venäjän naapurimaita kiinnostaa myös se, mistä joukkoja vähennetään. Yhdysvaltain Eurooppaan sijoittamilla joukoilla ja tukikohdilla on paitsi käyttöä amerikkalaisille myös pelotevaikutusta eurooppalaisille. Baltian maat, Puola ja Romania eivät toivo, että vähennykset kohdistuisivat ensisijaisesti heihin.

Vaikka joukot vähenisivät, jäisi Yhdysvaltojen vastuulle Naton ydinasepelote. Todennäköisesti Yhdysvallat haluaisi jatkossakin pitää joitakin joukkoja Euroopassa ikään kuin ”seuraamassa” Venäjää. Vaikka Trumpin hallinto käyttää Venäjästä maltillisempaa kieltä ja pitää maata lähinnä ”alueellisena” eli Euroopan ongelmana, haluaa merkittävä ydinasevaltio seurata toisen merkittävän ydinasevaltion tekemisiä.

Eurooppalaisten tukikohtien kautta on myös hoidettu esimerkiksi logistiikkaa Aasiaan.

Nato-maiden johtajat kokoontuvat huippukokoukseen Turkin Ankaraan heinäkuussa.

Kokouksen pääasiallisena tarkoituksena on seurata viime vuonna tehtyjen sitoumusten täyttymistä ja osoittaa, että eurooppalaiset maat ovat ottamassa vahvempaa vastuuta ja että kaikki etenee suunnitelmien mukaan.

Toistaiseksi kokouksen loppupäätelmistä odotetaan tiiviitä, kuten viimeksikin. Samaan aikaan on hyvä muistaa, että Trump on onnistunut monta kertaa sekoittamaan pakkaa Naton huippukokouksissa.

Yllätyksellisyyden elementti on aina olemassa. Voihan olla, että presidenttiä ei kiinnosta edes saapua paikalle.

Viime päivinä useat tiedotusvälineet ovat kertoneet, että Ukrainaan ja eurooppalaisille maille tarkoitettuja yhdysvaltalaisia aseostoja suunnataan nyt Iranin tilanteen vuoksi Lähi-itään.

Yksi Ankaran-kokouksen keskusteluaihe voikin olla, kuinka eurooppalaista puolustusteollisuutta saataisiin edelleen kehitettyä siten, ettei Eurooppa olisi täysin Yhdysvalloista riippuvainen etenkään edistyksellisimpien asejärjestelmien suhteen.