Analyysi: Ennallistamiskiistassa vastakkain ovat metsäteollisuuden rahat sekä metsien, soiden ja järvien tulevaisuus

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Paljonko tämä touhu maksaa? Miksi Suomi haluaa luovuttaa metsäasioissa päätösvaltaa Euroopan unionille kansallisesti tärkeissä asioissa? Eikö ymmärretä, että Suomi elää metsätaloudesta?

Nämä kysymykset hallitsevat varsin usein metsäpoliittista kiistelyä, kun punnitaan luonnon monimuotoisuutta ja metsäteollisuuden intressejä.

Sanna Marinin (sd) hallituksen viime metrien poliittinen taistelu kietoutuu luonnon ennallistamisasetukseen eli käytännössä perisuomalaiseen kansallismaisemaan metsistä, järvistä ja soista.

Näitä kansallismaisemaan kuuluvia ”palasia” pitäisi EU-komission mukaan ennallistaa luonnontilaan, koska luonto ei voi hyvin. Sitä on hakattu, sotkettu ja käytetty hyväksi vuosisatoja Suomessa ja Euroopassa.

Ennallistamisasetuksessa ei ole kuitenkaan kyse pelkästään suojelualueiden lisäämisestä. Ennallistettava alue voi säilyä myös talouskäytössä, kunhan metsäpalstan tai vesialueen monimuotoisuutta turvataan ja eliöstön elintilaa parannetaan.

EU-maat hyväksyivät jo vuonna 2020 EU:n biodiversiteettistrategian, jonka tavoitteena on pysäyttää luontokato ja kääntää luonnon monimuotoisuuden kehitys myönteiseksi vuoteen 2030 mennessä.

Vaikka ennallistamisasetus koskettaa koko EU:ta, koetaan se vastustajien (keskusta, Rkp, Sdp) keskuudessa epäreiluna. Arvioiden mukaan ennallistamisasetus maksaisi Suomen valtiolle noin 930 miljoonaa euroa vuodessa, suhteellisesti eniten koko EU-alueella.

Hinta on korkea, koska Suomessa sattuu olemaan paljon pieniä järviä ja lampia sekä metsiä ja soita.

Esimerkiksi soita ojitettiin Suomessa vuosisadan ajan, mikä johti eliöstön ja lajien köyhtymiseen suoalueilla. Tuho tehtiin maa- ja metsätalouden ehdoilla. Nyt soita ja metsiä pitäisi EU:n laskelmissa ennallistaa yhteensä noin 400 miljoonalla eurolla.

Lähes miljardin euron ennallistamissummasta noin puolet, 500 miljoonaa euroa, pitäisi käyttää sisävesien kunnostukseen. Tutkimusten mukaan suomalaiset suuret järvet ja Pohjois-Lapin vesistöt ovat ekologiselta tilaltaan pääosin hyvässä tai erinomaisessa kunnossa, mutta pienet järvet kärsivät rehevöitymisestä ja virtavedet liettymisestä.

Käytännössä maa- ja metsätalouden valumat pitää saada rannikolla kuriin. Samalla virtavesiä täytyy kunnostaa yhä enemmän ja vaelluskalakantoja elvyttää. Tähän ohjaa jo pelkästään vesipuitedirektiivi. Sen mukaan vesien tila pitää olla ”hyvä” koko EU-alueella viimeistään vuoteen 2027 mennessä.

Vesipuitedirektiivin lisäksi EU on säätänyt ympäristön ehdoilla luonto- ja lintudirektiivin. Useiden eri direktiivien tavoite on ollut estää luontokatoa, mutta hyvät aikeet ovat jääneet poliittisen puheen tasolle. Luonnon ennallistamisasetus liittyy näiden direktiivien tavoitteiden toteuttamiseen. Asetus pakottaisi EU-maat konkreettisiin tekoihin.

Vaikka suuri osa ”ennallistamisrahoista” kohdistuisi vesistöjen tilan parantamiseen, on poliittista keskustelua ohjannut Metsäteollisuuden ja metsänomistajien etujärjestön MTK:n pelot asetuksen vaikutuksista teollisuuteen ja yksityismetsiin.

Metsäalan toimijoiden mielipiteellä on valtaa, sillä ala tuo rahaa kansantalouteen ja työllistää kymmeniätuhansia ihmisiä. Metsänomistajiakin Suomessa on yli 300 000. Vuonna 2020 yksityisten metsänomistajien saamat metsätulot ennen veroja olivat noin 1,8 miljardia euroa.

Metsäteollisuus pelkää EU:n suitsivan hakkuiden määrää. Samalla pitäisi vaalia enemmän vanhoja metsiä ja panostaa jatkuvaan metsien kasvatukseen.

Tämä johtaisi Metsäteollisuuden tulkinnassa suojelualueiden lisäämiseen ja puunsaannin heikkenemiseen. Metsäteollisuuden mukaan Suomessa yli 20 prosenttia puuston kasvusta tulee turvemetsistä. Nyt näitä turvealueita halutaan ennallistaa.

Hakkuukeskustelua on käyty myös kansallisessa politiikassa, koska tutkijoiden mukaan Suomen metsien kasvu näyttää hiipuneen ja maankäyttösektorin hiilidioksidipäästöt kasvavat.

Ilmastotavoitteiden toteutuminen on askeleen kauempana. Tavoitteen karkaaminen maksaisi Suomelle 7–8 miljardia euroa, jos päästöoikeuksia pitäisi ostaa muilta EU-mailta.

Luonnon ennallistaminen, ympäristön vaaliminen ja monimuotoisuuden korostaminen näyttävätkin maksavan Suomelle ja teollisuudelle tavalla tai toisella, tekivät poliitikot mitä hyvänsä. Jo sovitut EU-tason päätökset ilmastopolitiikan suhteen ovat sitovia.

Poliittisesti ennallistamisasetuksesta on päätetty Marinin hallituksessa, mutta asiasta on virinnyt kiista eduskunnan valiokunnissa.

Metsäteollisuus on lobannut voimakkaasti komission ehdostusta vastaan kesästä 2022 lähtien, jolloin esitys julkaistiin.

Ensin kääntyi keskusta, sitten Rkp ja Sdp. Asiasta käydään iso kamppailu suuressa valiokunnassa marraskuussa 2022. Vihreät ja vasemmistoliitto ovat kannattaneet asetusta.

Valtioneuvosto on arvioinut, että jo olemassa olevat kansalliset tukijärjestelmät rahoittavat luonnon tilan parantamista. Suomessa tehdään ennallistamistyötä esimerkiksi vapaaehtoisuuteen perustuvien Helmi- ja Metso-ohjelmien kautta.

On kuitenkin hyvin mahdollista, että valtion budjetista pitää osoittaa lisärahoitusta ennallistamiseen, koska sitä täytyy tehdä nykyistä enemmän.