”Kunnes näemme lopullisen voiton”
Vielä muutama kuukausi sitten vain harvat maat tukivat Ukrainan puolustusvoimia, ja nekin varovasti. Nyt maahan virtaa tehokkaita aseita. Länsi haluaa, että Ukraina voittaa sodan ja Venäjä heikkenee pysyvästi.
Yhdysvaltain puolustusministeri Lloyd Austin avasi 26. huhtikuuta Saksassa yli 40 valtion aseapukokouksen sanoin: ”Käännämme maat ja taivaat Venäjän lyömiseksi.”
Kokous perusti pysyvän koordinaatioryhmän Ukrainan sotilaalliseen tukemiseen.
Isäntämaan puolustusministeri Christine Lambrecht kertoi samana päivänä, että Saksa antaa Ukrainalle Gepard-ilmatorjuntapanssarivaunuja. Näin Saksa liittyi niiden valtioiden joukkoon, jotka lahjoittavat raskasta aseistusta sotaan Venäjää vastaan.
Entistä järeämmästä avusta on uutisoitu viime viikkoina tiheästi.
Slovakia on luovuttanut Ukrainalle S-300-ilmapuolustusjärjestelmän. Tšekki ja Puola ovat ilmoittaneet yhteensä yli 200 panssarivaunun toimituksista. Yhdysvallat antaa Mi-17-helikoptereita. Ranska ja Kanada ovat päättäneet lahjoittaa haupitseja, joiden kantama on 40 kilometriä.
Lisäksi Yhdysvallat on kertonut, että sen taustatuella Ukrainan toimintakykyisten hävittäjäkoneiden määrä on lisääntynyt kahdellakymmenellä.
Saksalaisen Kiel Institute for the World Economy -tutkimuslaitoksen (IWF) mukaan Ukraina on saanut kolmessa kuukaudessa eri maiden hallituksilta aseita ja muuta sotilaallista apua yhteensä lähes kymmenen miljardin euron arvosta. Luvussa ovat mukana EU- ja G7-maiden julki tulleet tukipäätökset.
Ukrainan asevoimien suurimmat tukijat ovat Yhdysvallat, Puola ja Saksa. Jos apu suhteutetaan maan väkilukuun, Viro ja Latvia nousevat omaan luokkaansa. IWF:n tietojen perusteella Ukraina on saanut Virolta puolustustukea 169 eurolla asukasta kohden, mutta esimerkiksi Suomelta vain kahdella eurolla.
Tosin Suomi on yksi niistä valtioista, jotka ovat salanneet tukeaan: kahden viimeisimmän paketin sisältöä ei ole julkistettu. Puolustusministeriöstä kuitenkin kerrotaan Suomen Kuvalehdelle, että sotilaallisen tuen yhteisarvo on 29,3 miljoonaa euroa. Tuen oikea määrä olisi siis noin viisi euroa suomalaista kohden.
Aina sodan alkuun asti lännen johtajat pelkäsivät, että aseapu Ukrainalle voisi provosoida Venäjän presidentin Vladimir Putinin aloittamaan sodan. Siksi juuri kukaan ei aseistanut ukrainalaisia.
Venäjä hyökkäys johti kuitenkin nopeaan täyskäännökseen. Nyt Euroopan valtioiden aseapu kiihtyy.
Myös Ukrainan päätukijan Yhdysvaltojen apu on kasvanut hurjasti. Kun amerikkalaiset tukivat vuosina 2014–2021 Ukrainan puolustusta yhteensä 1,7 miljardilla eurolla, tänä vuonna siihen on osoitettu 4,4 miljardia euroa. Torstaina 28. huhtikuuta presidentti Joe Biden pyysi kongressia säätämään lain, joka kasvattaisi apua Ukrainan asevoimille 19 miljardilla eurolla.
Kun Venäjä vuonna 2014 valloitti Ukrainalta Krimin ja käynnisti Itä-Ukrainan sodan, ilmapiiri oli toisenlainen. Yksikään valtio ei lahjoittanut Ukrainalle aseita.
Yhdysvallat ja Britannia tukivat Ukrainaa, mutta niiden apu rajoittui upseerien kouluttamiseen sekä sotilasajoneuvojen, pimeänäkölaitteiden ja tiedustelulennokkien kaltaisiin ei-tappaviin puolustustarvikkeisiin.
Lännen pidättäytyväisyys periytyi kylmän sodan ajalta, jolloin Yhdysvallat varoi kärjistämästä Neuvostoliiton kanssa käymäänsä etupiirikamppailua kolmanneksi maailmansodaksi.
”Kun Yhdysvallat varusti 1980-luvulla Neuvostoliittoa vastaan taistelleita Afganistanin kapinallisia, se näki paljon vaivaa hankkiakseen neuvostoaseita, jotta venäläisiä ei olisi tapettu amerikkalaisilla aseilla”, kertoo sotilasprofessori Janne Mäkitalo Maanpuolustuskorkeakoulusta.
Yhdysvallat oli tukenut Ukrainaa sotilaallisesti jo sen itsenäisyyden alkuvuosina, mutta yhteistyötä leimasi huomattava varovaisuus. Tärkein syy oli Venäjä, jonka oli vaikea hyväksyä Ukrainan täysivaltaisuutta.
Venäjän otetta vahvisti Sevastopolin laivastotukikohta Krimin niemimaalla, samoin se, että Ukraina luovutti 1990-luvun puolivälissä kaikki ydinaseensa Venäjälle.
Lännen tuki-intoa söi myös ukrainalaisten toiminta. Erään arvion mukaan jopa 30 prosenttia maan saamasta puolustusavusta valui korruptioon. Lisäksi vuonna 2010 ukrainalaiset äänestivät presidentikseen Venäjä-mielisen Viktor Janukovytšin, joka pysyi virassa helmikuuhun 2014.
Yhdysvaltain presidentti Barack Obama arvioi Venäjän hyökkäystä Ukrainaan ja kumpaakin maata hyvin inhorealistisesti The Atlantic -lehdelle vuonna 2016 antamassaan haastattelussa.
”Putin toimi Ukrainassa, koska alisteisessa asemassa oleva valtio oli kirpoamassa hänen otteestaan.”
Obama laski Ukrainan ainakin osittain Venäjän etupiiriin.
”Tosiasia on, että Ukraina, joka ei ole Nato-maa, on haavoittuvainen Venäjän sotilaalliselle herruudelle riippumatta siitä, mitä me teemme.”
Vaikka Yhdysvaltojen tuki Ukrainalle oli rajallista, sillä oli kuitenkin merkitystä.
Amerikkalaiset tutkat auttoivat ukrainalaisia paikantamaan Venäjän tukemien separatistien tykkien sijainnin ja iskemään nopeasti takaisin. Tämä hillitsi vastapuolen tykkitulta ja säästi ukrainalaisten verta.
Donald Trumpin presidenttikaudella Yhdysvaltojen linja muuttui.
Vuonna 2018 Ukrainaan saapui ensimmäinen erä amerikkalaisia Javelin-ohjuksia. Sellaisella yksi taistelija pystyy tuhoamaan panssarivaunun jopa kahden kilometrin päästä.
Avulle oli kuitenkin tiukka ehto. Vaikka Ukraina kävi asemasotaa idässä, Javelinit piti varastoida maan länsiosaan. Niitä saisi käyttää vain äärimmäisessä hädässä.
Aseavun aloittamista paremmin Trump muistetaan siitä, että hän jäädytti hetkellisesti seuraavan, vuoden 2019 tukipaketin. Todennäköisesti hän yritti painostaa, jotta presidentti Volodymyr Zelenskyi käynnistäisi tutkinnan Trumpin vastaehdokkaan Joe Bidenin ja tämän pojan toimista Ukrainassa.
Vaikka amerikkalaisten tuki oli ehdollista ja tempoilevaa, sen merkitys oli suuri. Vuonna 2019 ukrainalainen puolustusapua valvova järjestö arvioi, että Yhdysvaltojen osuus maan asevoimien ulkomaisesta tuesta oli 90 prosenttia.
Yhdysvaltain presidenttinä 2021 aloittanut Biden jatkoi puolustusavun lähettämistä Ukrainalle, mutta ei tehnyt ensi alkuun mainittavia muutoksia avun määrään tai laatuun.
Joulukuussa 2021 Yhdysvallat julkisti tiedustelutietoja, joiden mukaan Venäjä suunnitteli täysmittaista hyökkäystä Ukrainaan. Hiljalleen Euroopan johtajien suhtautuminen Ukrainan tukemiseen alkoi muuttua.
Tammikuussa Britannia teki historiallisen päätöksen. Se ilmoitti toimittavansa Ukrainalle ensimmäisen kerran tappavia aseita, 2 000 panssarintorjuntaohjusta.
Viro oli yrittänyt lahjoittaa kenttätykkejään Ukrainalle jo aiemmin, mutta aseiden alkuperäinen omistaja Saksa ei antanut lupaa luovuttaa niitä. Saksa torjui myös Ukrainan pyynnön suorasta aseavusta vedoten siihen, ettei se vie aseita kriisialueille – vaikka tosiasiassa se oli varustanut Jemenin sodan osapuolia. Korvikkeena Ukraina sai 5 000 saksalaista kypärää.
Saksan ulkoministeri Annalena Baerbock totesi 21. tammikuuta, että Venäjän ja Ukrainan välistä sotilaallista epätasapainoa ei muuteta asetoimituksilla: ”Paras suoja on se, että väkivalta ei enää lisäänny.”
Moni eurooppalainen johtaja ajatteli samoin.
Torstaina 24. helmikuuta Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Sen jälkeen sitä ei voinut enää provosoida siihen.
”Silloin katosi alkuperäinen pidäke olla toimittamatta tappavia aseita ukrainalaisille”, professori Mäkitalo sanoo.
Nato ei järjestänyt sotilasliittona aseapua, mutta useat yksittäiset Nato-maat päättivät nopeasti sotilaallisesta tuesta Ukrainalle. Esimerkiksi Saksa ilmoitti asetoimituksista kolmantena sotapäivänä.
Myös sotilaallisesti liittoutumattomat Ruotsi ja Suomi tekivät täyskäännöksen. Ruotsi ilmoitti toimittavansa aseapua ensimmäisen kerran sitten talvisodan. Päivää myöhemmin Suomen hallitus päätti, vastoin ohjelmaansa, viedä aseita sotaa käyvään maahan.
Osa Euroopan valtioista empi – tai ei ainakaan julkistanut asetoimituksiaan. Esimerkiksi välittäjän rooliin pyrkinyt Ranska kertoi vasta huhtikuussa vieneensä Ukrainaan tappavia aseita.
Sodan alussa ukrainalaisille toimitettiin paljon heille tuttuja neuvostovalmisteisia aseita. Edistyneiden länsiaseiden vientiä hillitsi paitsi pelko Putinin provosoitumisesta myös huoli siitä, että Venäjä voittaa sodan nopeasti ja saa käsiinsä tarkoin varjeltua huipputekniikkaa.
Tärkeä osa ensimmäisiä asetoimituksia olivat kevyet, olalta ammuttavat ilmatorjunta- ja panssarintorjuntaohjukset.
”Ne sopivat hyvin sodan alkuvaiheeseen, jolloin Ukrainan joukkojen oli järkevä väistyä ylivoiman edessä, kätkeytyä metsiin ja tehdä sieltä käsin pienillä yksiköillä ketteriä iskuja. Niillä aiheutettiin Venäjälle ensimmäinen yllätys: ukrainalaiset eivät olekaan lamaantuneet.”
Huhtikuun 19. päivään mennessä Ukrainaan oli toimitettu CNN:n mukaan lähes 70 000 panssarintorjunta-asetta – siis noin kymmenen kappaletta yhtä sotaan osallistuvaa venäläistä panssariajoneuvoa kohden.
Mäkitalon mukaan varhaisilla asetoimituksilla oli myös taistelutahtoa kohottava vaikutus. Ukrainalaiset tajusivat, että heitä ei ollut jätetty yksin.
Ukrainaa auttoi myös Yhdysvaltojen välittämä tiedustelutieto Venäjän liikkeistä ja suunnitelmista.
”Tieto on taistelukentällä voiman moninkertaistaja”, Mäkitalo sanoo.
Kun ukrainalaiset pärjäsivät taisteluissa, länsi rohkaistui.
Maaliskuussa Yhdysvallat lupasi lähettää ukrainalaisille viimeisintä teknologiaa edustavia Switchblade-lennokkeja, jotka voivat vaania kohdettaan ilmassa jopa 40 minuuttia ennen sen räjäyttämistä.
Huhtikuun alussa Venäjän joukot vetäytyivät pohjoisesta Ukrainasta. Kun niiden tekemien sotarikosten julmuus ja laajuus paljastui, lännen johtajien paine tehdä aiempaa enemmän kasvoi.
Osaa kuitenkin hirvitti yhä ajatus Venäjän hermostumisesta.
Saksan liittokansleri Olaf Scholz yritti torjua raskaiden saksalaisaseiden toimitukset Ukrainaan vielä huhtikuun jälkipuoliskolla. Hän perusteli haluavansa välttää Naton ja Venäjän välisen suoran yhteenoton. Scholz pelkäsi sen johtavan kolmanteen maailmansotaan.
Tavalliset saksalaiset näkivät asian toisin. Yleinen mielipide käänsi Scholzin kannan muutamassa päivässä.
Kun Venäjän hyökkäykset ovat jatkaneet takkuamistaan kaikilla rintamasuunnilla, lännen asetoimitukset ovat muuttuneet entistä raskaammiksi.
”Tuoreimmat ilmoitukset telahaupitseista, taistelupanssarivaunuista ja torjuntahävittäjien osista kertovat, että nyt ollaan isommalla pyörällä liikkeellä, varustamassa mekanisoitua joukkoa vastahyökkäykseen”, Mäkitalo sanoo.
Samalla sotilaallisen avun tavoitteet ovat nousseet ennen näkemättömän korkealle.
”Tukemme Ukrainalle tulee jatkumaan. Se jatkuu, kunnes näemme lopullisen voiton”, Yhdysvaltain ulkoministeri Anthony Blinken sanoi 25. huhtikuuta palattuaan vierailulta Kiovasta.
Britannian ulkoministeri Liz Truss piti 28. huhtikuuta puheen, jossa totesi maansa haluavan työntää Venäjän kokonaan ulos Ukrainasta. Kaksi päivää aiemmin hänen ministerikollegansa oli antanut tukensa sille, että Ukraina voi iskeä brittien luovuttamilla aseilla Venäjän puolelle.
Yhdysvallat on ilmoittanut haluavansa heikentää Venäjää niin, ettei se enää kykene vastaavaan sotaan. Lisäksi tarkoitus on osoittaa kaikille maailman autoritaarisille johtajille, ettei väkivalta kannata, kertovat The Wall Street Journalin haastattelemat läntiset asiantuntijat.
Käsitys aseavun provosoivasta vaikutuksesta on kääntynyt päälaelleen.
”Suurin provokaatio olisi olla tekemättä mitään”, ulkoministeri Truss sanoi puheessaan.