Ukrainalla oli 5000 ydinasetta – mitä niille tapahtui?

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Kun Ukraina itsenäistyi elokuussa 1991, eri puolilla sen aluetta oli Neuvostoliiton perintönä noin 5 000 ydinasetta – enemmän kuin Britannialla, Kiinalla ja Ranskalla yhteensä – sekä merkittäviä ydinasetehtaita.

Taktisten ydinaseiden lisäksi Ukrainassa oli strategisia, mannertenvälisiä ydinohjuksia sekä 900 risteilyohjusta ja 19 strategista pommikonetta.

Ukrainan itsenäisyysliikkeen tavoite oli puolueeton, liittoutumaton ja ydinaseeton valtio.

Yhdysvallat oli huolissaan mahdollisesti tuuliajolle joutuvista joukkotuhoaseista. Ulkoministeri James Baker saneli ukrainalaisille, että itsenäisyyden tunnustamisen ehtoja olivat demokratia, kapitalismi, ihmisoikeudet, aluekiistojen puuttuminen ja ydinaseettomuus.

Venäjä halusi aseet maaperälleen, mutta sille oli ja on tärkeää säilyttää kontrollissaan Ukrainan sota- ja avaruusteollisuus, jossa työskenteli 200 000 ihmistä vuonna 1992.

Venäjän ydinmahdin selkäranka ovat edelleen noin 680 kokonaan Ukrainassa valmistettua SS-18 (”Satan”) -ohjusta. SS-19:n kontrollijärjestelmä on tehty Harkovassa, ja myös Topol-ohjusten komponentteja on valmistettu Ukrainassa.

 

Ukrainan poliitikot eivät olleet ydinaseista yksimielisiä vuonna 1991. Osa leikitteli ajatuksella, että Ukraina takaisi turvallisuutensa ydinasein.

Puolustusministeri vaati tukikohtien venäläissotilaita vannomaan valan Ukrainalle. Strategisten aseiden kontrollikeskus oli Venäjällä, mutta asiantuntijat sanoivat, että Ukraina voisi koodata ne uudelleen ja ottaa käyttöönsä sekä huoltaa ja ylläpitää niitä.

Se olisi kuitenkin vaatinut miljardisijoituksia, etenkin kun Ukraina ei itse tuota asekelpoista uraania eikä plutoniumia, vaikka sillä onkin ydinvoimaloita. Hintana olisivat myös olleet lännen sanktiot puhumattakaan vaikeuksista Venäjän kansa.

Niinpä parlamentin enemmistö taipui ankaran kansainvälisen painostuksen edessä. Tšernobylin voimalaonnettomuus 1986 oli jo kääntänyt kansan mielipiteet varsin ”ydinvastaisiksi”. Vastineeksi pyydettiin kuitenkin apua ja turvatakuita suurvalloilta.

Ukraina liittyi ydinaseita vähentäviin INF- ja Start-sopimuksiin ja ydinsulkusopimukseen (NPT) 1994. Samana vuonna USA, Venäjä ja Ukraina sitoutuivat olemaan maalittamatta ydinohjuksia toistensa alueille.

Taktiset ydinaseet siirrettiin ensin, ja Ukraina vaati Venäjää tuhoamaan ne.

Vihdoin 1996 Venäjä ja Ukraina totesivat, että kaikki ydinaseet oli palautettu. Vuonna 2010 Ukraina luovutti naapurilleen myös asekelpoisen uraanin, joinka se oli pitänyt hallussaan.

Vastineeksi Ukraina sai amerikkalaista talousapua ja venäläistä reaktoripolttoainetta. Joidenkin mielestä olisi pitänyt vaatia myös oikeutta liittyä Natoon.

 

Nyt Venäjän hyökkäyksen kohteeksi jouduttuaan ukrainalaiset muistelevat katkerina joulukuun 1994 ”Budapestin muistiota”.

Siinä Yhdysvallat, Britannia, Venäjä ja Ukraina sopivat, että vastineeksi ydinaseriisunnasta suurvallat takaavat Ukrainan itsenäisyyden ja alueellisen koskemattomuuden. Ranska ja Kiina liittyivät mukaan omilla julistuksillaan.

Ukrainan ja Venäjän kiistojen aikana allekirjoittajat eivät ole kertaakaan ryhtyneet asiakirjan edellyttämiin konsultaatioihin. Nykyisen kriisin takia Washington ja Lontoo kyllä neuvottelisivat, mutta Moskova ei ole osoittanut mitään kiinnostusta.

Venäjän pääministeri Dmitri Medvedev sanoi joitakin päiviä sitten Bloomberg-television haastattelussa, ettei Venäjä ole ”milloinkaan sitoutunut takaamaan Ukrainan alueellista jakamattomuutta”. Tärkeintä on rauhoittaa tilanne Ukrainan alueella, ei taata mitään, hän lisäsi.

Medvedevin mielestä lännen tulisi taata, ettei se sekaannu Ukrainan asioihin.

 

Ukrainassa sanotaan nyt, että nuoren maan kokemattomat neuvottelijat eivät osanneet 1994 vaatia sitovaa sopimusta.

Professori Volodomyr Vasylenko katsoo, että Ukraina voisi nyt vetäytyä Budapestin sopimuksesta ja hankkia ydinaseita, mutta seurauksena olisi hyvin kielteinen lännen reaktio – ”poliittinen, taloudellinen ja diplomaattinen eristys”.

Fyysikko Andrew Zhalko-Tytarenko, joka oli mukana neuvottelemassa Ukrainan ydinaseista ja ohjuksista, sanoo että niistä oli pakko luopua – muuten olisi jääty riippuvaiseksi Venäjän sotateollisesta kompleksista eikä olisi saatu lännen tunnustusta; itsenäisyys olisi jäänyt puolinaiseksi.

Ukrainalaiset katsovat nyt, että heitä on petetty ja että heidän mahdollisuuksiaan puolustautua suuren pohjoisen naapurin aggressiota vastaan on rajoitettu.

Eri asia on, mitä käyttöä ydinaseille olisi. Venäjän hiipivä, hivuttava valtauspolitiikka sekä psykologinen ja propagandasota  ovat taistelumuotoja, joita vastaan ydinaseista ei ole hyötyä.