Presidenttikylä
Uudellamaalla on pieni pitäjä, jossa jo odotellaan tulevaa presidenttiä kesälaitumille.
Voit myös kuunnella jutun ääniversiona. Lukijana toimii a.i.materin koneääni Ilona.
Heinäkuun 23. päivä 1919 Kaarlo Juho Ståhlberg lähetti lapsilleen kirjeen:
”Jos nyt tuo katastrofi toteutuu, niin on parasta, että jatkatte kesäänne kaikessa rauhassa mutta lähetätte keittäjän tänne.”
K. J. puolestaan lupasi lähettää muutaman kilon kauraryynejä perheen vuokraamalle kesähuvilalle Karunaan.
Kaksi päivää myöhemmin katastrofi toteutui: Ståhlberg valittiin Suomen tasavallan ensimmäiseksi presidentiksi. Maahan piti rakentaa presidentti-instituutio lähes tyhjästä. Oli ruvettava ”kuormaa vetää kihnuttamaan”, kuten K. J. asian ilmaisi.
Piti muun muassa päättää, tarvitseeko presidentti kesäasunnon. Ståhlberg ei kaivannut valtion riesaksi vanhaa aateliskartanoa – eihän sellainen sopinut köyhän tasavallan imagoon.
Esitellyistä vaihtoehdoista hän lämpeni kuitenkin Naantalin Kultarannalle.
Yksi syy oli meri. Ståhlbergin kesiin kuului olennaisena osana purjehtiminen. Ei ihme, että Turun saaristo houkutteli.
Ståhlbergit saivat Kultarannan käyttöönsä kesäksi 1920. Valtio osti sinne purjeveneen 18 000 markalla. K. J. teetätti itselleen purjehdusasun, johon kuuluivat valkoinen pikkutakki, mustat housut ja musta kapteenin lakki.
”Mehän nyt olemme harrastelleet Kultarannassa, joka on kuin onkin sangen ihana paikka. Purjevene näyttäytyi erinomaiseksi ja onkin ollut ahkerasti käytössämme, saavuttaa kriitillisen Kallenkin [Kaarlo] hyväksymisen.”
Puoliso Ester vertasi Kultarantaa paratiisiin, mutta kaikille yksi paratiisi ei riitä. Presidentit perheineen ovat halunneet hengähtää myös muualla.
Keväällä ja kesällä 1931 Lauri Kristian Relanderista ei kuultu julkisuudessa juuri mitään.
Suomen Kuvalehti tiesi syyn. Heti presidenttikautensa jälkeen Relander oli vetäytynyt ”jalojen roomalaisten nimittämään otium cum dignitateen, kunnianarvoisaan lepoon” Pamppusaaren tilalle lähelle Viipuria.
Relander hankki Pamppusaaren 1924 vähän ennen presidenttiyttään. Siellä hän viihtyi kaikista paikoista parhaiten. Kautensa aikana Relander matkusti Pamppusaareen noin 50 kertaa – välillä ”Reissu-Lasse” jouduttiin hakemaan lentokoneella kiireesti Helsinkiin.
”Tänään on viimeinen päivä Kultarannassa. En aio talven kuluessa mennä sinne. Hiukan tunnen kaipuuta jättäessäni tämän ihanan kesäasunnon, mutta kun silmieni eteen avautuu rakas Pamppusaari rakkaitten karjalaisten mailla, häipyy kaipuu sitä mukaa kuin matka Kultarannasta edistyy”, Relander tunnelmoi syyskuussa 1930.
Pamppusaaressa Lauri ja puoliso Signe keskittyivät puutarhan vaalimiseen. Ennen talvisotaa siellä kasvoi muun muassa tuhansittain tulppaaneja, 850 vadelmapensasta, 500 omenapuuta ja 31 päärynäpuuta.
”Älkää myykö Pamppusaarta!” Relander vetosi omaisiinsa kuoleman lähestyessä 1942. Kaksi vuotta myöhemmin saari jäi rajan väärälle puolelle.
Seuraaja Pehr Evind Svinhufvud oli 1930-luvun alkaessa jo viettämässä vanhuuden päiviään Kotkaniemen kartanolla Luumäellä.
Kotitilallaan ”Ukko Pekka” käyskenteli kipparin lakki päässä, torkahteli ruohikolla ja tussautteli ampumaradalla ja metsällä. Jahdissa oli aina mukana taskumatti – sydämen takia, varmuuden vuoksi.
Puoliso Ellenille Kotkaniemi oli paratiisi, muisto lapsuuden kesistä. ”Mamma” oli maatilan emännöinnissä elementissään. Jokaisella kanalla oli nimi, jonka ne kuulemma tunsivat Ellenin tuodessa ”hyviä valkoisia kauroja”.
Rauha järkkyi, kun entinen valtionhoitaja tempaistiin ensin pääministeriksi ja vuonna 1931 presidentiksi. Mieluisin kesäpaikka oli silti Kotkaniemi, vaikka Kultarannassakin piti viettää aikaa protokollan mukaan. Naantalissa elo oli enemmän edustamista, kun taas Luumäellä ei tarvinnut kaulusta ja solmiota eivätkä hallitus tai arvovieraat vaivanneet samalla tavalla.
Koska Suomen kesä on kovin lyhyt, se on erityinen.
Saksan Helsingin-suurlähettiläs Wipert von Blücher hämmentyi presidentti Svinhufvudin kysyessä, missä hän aikoo viettää kesää.
Pian von Blücher oppi, että suomalaisille suvi on juhla, joka vietetään mieluusti kaupungin ulkopuolella.
”Kaikki höyrylaivat, kuorma-autot ja muut mahdolliset ja mahdottomat ajoneuvot kasataan silloin kukkuroilleen sänkyjä ja muita huonekaluja ja ohjataan matka kohti kesäasuntopaikkaa. Silloin tapahtuu tosiaan eräänlainen kansainvaellus.”
Presidentit ovat osallistuneet kansainvaellukseen kohti vanhoja maatilojaan, huviloitaan tai kesämökkejään, kohti lepoa.
”Tämä Kultaranta on aivan kuin kestikievari. Täällä ei tule levosta mitään”, Juho Kusti Paasikivi valitti päiväkirjassaan ensimmäisenä presidenttikesänä 1946.
Ehkä hän ja Alli olisivat olleet mieluummin Keravalla Jukolan tilalla. Siellä ”senaattori” laittoi päälleen kesäisin pikkutakin ja panamahatun, otti kepin nurkasta ja kierteli tiluksilla tarkastamassa omia ja naapureiden peltoja.
Mansikkapaikoissaan presidentit tekevät samoja asioita kuin muutkin suomalaiset: uivat, saunovat, kalastavat ja hoitavat tiluksiaan.
Jatkosodan kauheuksien keskellä Risto ja Gerda Ryti hakivat hetken rauhaa Porvoosta Sundmalmin merenrantahuvilalta. Sodan jälkeen rauhaa ei saanut sielläkään. Valtiollinen poliisi raportoi 16. heinäkuuta 1945, että kello 09–09.20 sotasyylliseksi epäilty kävi uimassa.
Suomusjärvellä sijaitsee Kekkosentie. Siellä Urho ja Sylvi Kekkonen pitivät piilopirttiään Katermaa. ”Levon kieltäminen elimistöltä on kasvavan puun juurien katkomista”, Sylvi pohti.
Mökilläkään Urho ei aina malttanut olla hoitamatta hommia.
”Olin Katermassa. Arvo ja Ahti saunassa. Kertoivat molemmat, että sekä hra G että hra Vla ovat hyvin jyrkästi arvostelleet Zaharovia, joka ei tunne asioita eikä ihmisiä Suomessa mutta tekee liian hätäisesti johtopäätöksiä. ’Z ei ymmärrä mitään politiikasta’, on heidän tavallinen lausumansa”, Kekkonen kirjasi päiväkirjaansa kesäkuussa 1959.
Kalamiehellä oli myös kalastusmökki Riskilä Turun saaristossa. Siellä Urho teki viimeisen omakätisen päiväkirjamerkinnän heinäkuussa 1981.
”Kalalla Riskilässä. Sain 5 kg lohen (taimenen).”
Kun Kekkosen kunto loppui ja Mauno Koivistosta tuli presidentin sijainen, hän pakeni paineita lähtemällä heti viikonlopuksi Inkoon Tähtelään.
”Lauantaina laitoin kovakuoriaisten syömät kuusihalot erilleen heti poltettavaksi. Kuoren alle oli kertynyt kännää. Siinä hommassa ei tarvinnut paljoa ajatella. Kannoin myös läheiselle peltotielle tulleisiin kuoppiin kiviä”, Koivisto kertoi Suomen Kuvalehdelle.
Tähtelässä presidentti pääsi touhuamaan teknisten vempeleiden parissa. Manusta kuoriutui ”pikkupoika”, puoliso Tellervo on luonnehtinut.
Kesämökillä voidaan vaalia perheen juuria.
Kun diplomaatti Martti Ahtisaaren perhe tarvitsi kiintopisteen Suomesta, se löytyi vuonna 1978 Karjalohjalta.
Rinnerannan mökissä poika Marko pistettiin heti 10-vuotiaana kuokkimaan ja lapioimaan maata, tekemään risusavottaa, hakkaamaan halkoja, tyhjentämään ulkohuussia ja opettelemaan kompostin tekemistä.
”Toisin sanoen hän oppi työt, jotka suomalaisen miehen kuuluu osata tehdä”, äiti Eeva kirjoittaa elämäkerrassaan.
Ei presidenttienkään mökkien hulppeita tarvitse olla. Vuonna 2008 Ahtisaari sai Unescon rauhanpalkinnon, 122 000 euroa.
”Ajattelin, että jos kesämökin voisi nyt muuttaa talviasuttavaksi”, hän kertoi Suomen Kuvalehdelle.
Myös Tarja Halonen on tuttu näky Karjalohjalla. Kallion kasvatin mökki on perintöä äidin puolen suvulta.
Vuonna 2006 Suomen Kuvalehden haastattelussa hän arvioi olevansa kymmenen vuoden päästä ”Helsingissä, Karjalohjalla, ehkä Lontoossa”.
Vuonna 2016 hän vahvisti, että ”Karjalohjalla on kesäpaikka aika hyvässä kunnossa”.
Kuluva kesä on Sauli Niinistön viimeinen tasavallan presidenttinä. Kultarantaan hän ei enää pääse, sillä se on vuoteen 2025 asti remontissa. Ehkä se ei haittaa.
Vuonna 2021 Kultarannassa Niinistöltä kysyttiin kesäsuunnitelmia. Hän kertoi perheen viettäneen paljon aikaa mökillä.
”Siellä on ehkä vähän lähempänä arkipäiväistä elämää lapio kourassa.”
”Täällä ne eivät anna oikein mun paikkoihin koskea.”
Uuden kesämökin Niinistö ja Jenni Haukio hankkivat vuonna 2018. Karjalohjalta.
Moikka. Moi. Hyvää päivää!
Unkan baarin yrittäjä Harri Teperi häärää keittiön ja kassan välillä, käy terassilla siivoamassa pöytiä ja tervehtii asiakkaita minkä kerkeää.
Moni heistä on ”huonekaluja” eli kanta-asiakkaita. Unkka on huoltoasema ja kahvila-ravintola, mutta ennen kaikkea se on Karjalohjan kohtaamispaikka.
Ovensuusta saa tiedon kylän tapahtumista ja työvoimasta. Ilmoituksessa tarjotaan puiden kaatoa ammattitaidolla. ”Myös ns. ’mahdottomat’ puut kaadetaan!”
”VAKUUTUKSET ON KUNNOSSA!”
Juhannuksen aatonaattona lounaaksi on tarjolla perunamuusia, uunimakkaraa, kanakebabia ja ruskeaakastiketta. Listalta löytyy pizzat ”pollo di tollo” ja ”pollo di umpitollo”. Nimet viittaavat Teperin mukaan kesämökkiläisiin.
Paikassa on tärähtänyt tunnelma. Esillä on muun muassa puolikas tuoli. Se tehtiin, kun koronarajoitusten takia paikkamääräksi laskettiin 37,5.
Karjalohjalla asuu noin 1 500 ihmistä. Kesämökkejä on 1 800, eli kesäisin väkimäärä moninkertaistuu.
Osansa naljailusta ovat saaneet myös kylän kuuluisimmat kesäasukkaat, presidentit. Heistä Halonen on ollut kuulemma tutuin näky Unkalla.
Kesällä 2016 Karjalohjalla etsittiin Halosen ja Pentti Arajärven karanneita kilpikonnia Kikiä ja Mikiä.
”Me laitettiin sitten someen, että huomenna on tarjolla kilpikonnaliemikeittoa”, Teperi kertoo.
Kun vuonna 2019 valtiopäivien avajaisten kahvitilaisuudessa Niinistön rintataskusta pilkisti taskuliinan sijaan 50 euron seteli, Unkka teetätti myyntiin t-paitoja, johon oli painatettu rintataskusta pilkistävä viisikymppinen.
Vitsailun presidentit ovat ottaneet huumorilla, Teperi vakuuttaa. Heistä ollaan ylpeitä täällä.
”Jos haluaa presidentiksi, niin kyllä täältä on mökki hommattava.”
Ensi tammikuussa pidetään presidentinvaalit. Kannatusmittausten kärjessä ovat Pekka Haavisto ja Olli Rehn. Haavisto on viettänyt kesänsä lapsesta asti Teiskossa. Rehn puolestaan nauttii kesälomista Mikkelin Puulavedellä.
”Kyllä me saadaan vielä päät käännettyä.”
Yhtä asiaa Unkalla pelätään.
”Kun presidenttikisa käynnistyy ja sinne on taas Paavo Väyrynen lähtenyt mukaan, niin milloin tulee se aamu, että meillä on jalasmökki tossa pihalla.”
Kalle Kärkäs tietää, mihin keskustan äänestäjät ovat kadonneet: hautaan. Karjalohjan haudankaivajana vuosikymmeniä työskennellyt Kärkäs epäilee baaripöydässä keskustalaisen ehdokkaan mahdollisuuksia vaaleissa.
Kärkäs kertoo kuuluvansa perussuomalaisiin. Haavisto voisi hänen mielestään olla ihan hyvä valinta presidentiksi.
Hänen mukaansa Karjalohja on kaukana kaikesta, minkä vuoksi presidentit saavat olla täällä rauhassa. Kärkäs ei tosin ymmärrä, miksi kukaan haluaisi asunnon Karjalohjalta.
”Sammattikin on järkevämpi paikka. Eihän täältä pääse mihinkään.”
Jari Nikander on puolestaan sitä mieltä, että Karjalohja on kaiken keskellä. Siitä hän on samaa mieltä, että presidentit saavat olla rauhassa.
”Kun ollaan täällä, ei niitä ajatella poliitikkoina, vaan normaaleina karjalohjalaisina.”
Nikander on Haavistolle edelleen vihainen Caruna-kaupoista, joissa valtion omistaman Fortumin sähköverkot myytiin yksityiselle yritykselle. Kuluttajille kauppa on näkynyt sähkön siirtohinnan korotuksina.
Nikanderin suosikki on Rehn.
”Suomen Pankista on ennenkin tullut pressoja.”
Karjalohjalta on puolen tunnin automatka sekä Karjaalle että Lohjalle. Jälkimmäinen on täällä kirosana vuoden 2013 kuntaliitoksen jäljiltä. Paikallisidentiteetti elää vahvana.
”Jos kysyt, mitä lohjalaisille kuuluu, tulee äkkiä vastaus, että helvettiäkös tässä pöydässä kyselet, mene sinne Lohjalle kyselemään”, Martti Niemenpalo kertoo.
Hän on asunut Karjalohjalla 11 vuotta. Paikallisten sisäpiiriin ei ole helppo päästä.
”Kyllä mä tässä varmaan pari vuotta istuin yksin, ennen kuin kutsuttiin toiseen pöytään. Aika sisäänpäin lämpenevää porukkaa.”
Niemenpalon suosikki seuraavaksi presidentiksi on Niinistö.
”Siinä olisi hyvä äijä vielä kolmannelle kaudelle.”
”Osaa lyödä nyrkkiä pöytään.”
Karjalohjan eläkeläisyhdistyksen aktiivit ovat tulleet vihtatalkoista Unkalle.
”Luotiin uusi vihtalaji, naamavihta”, Eija Tenhunen kertoo.
Sopii kuulemma eläkeläisille. Tasoittaa ryppyjä.
Koska jäsenten keski-ikä on melkein 80 vuotta, yhdistykseen kaivataan kipeästi nuorta verta. Onneksi 74-vuotiaalla Niinistöllä on kohta enemmän aikaa.
”Voitaisiin vaihtaa uusi puheenjohtaja”, Antti Kähönen ehdottaa.
Haukiota on jo pyydetty puhumaan lokakuussa järjestettävälle vanhusten viikolle.
Niinistölle ja Haukiolle lapsuuden mökkinsä myyneet Merja Syvähuoko ja Kirsti Schärer-Syvähuoko kertovat, että presidenttipari oli kiinnostunut kuulemaan mökkipaikkaa ympäröivästä luonnosta.
Kaikki kehuvat Karjalohjaa kauniiksi. Ehkä sen takia presidentit ovat täällä viihtyneet. On kumpuilevaa maalaismaisemaa, on järviä. Täällä Zacharias Topelius viimeisteli Maamme kirjan vuonna 1875:
”Tuo muutoin niin kova ja ankara Suomen luonto on runsaalla kädellä sirotellut lahjojaan näihin onnellisiin laaksoihin.”
Kuka ikinä valitaankaan seuraavaksi presidentiksi, myös hän on tervetullut Karjalohjalle, pöydässä vakuutetaan.
Vain yhden ehdokkaan nimi ei nouse keskusteluissa kertaakaan esille, vaikka hän ollut kisassa mukana jo yli vuoden.
Ei muuta kuin uimaan, palmukuvioisiin uimasortseihin sonnustautunut Harry Harkimo toteaa ja astelee kohti Puujärven kirkasta vettä.
Hjallis tietää, että vaikeinta on kastautuminen. Säännölliset uinnit merivedessä ovat onneksi karaisseet.
Mutta nyt ei auta lillua liian kauaa. Harkimo on ollut ”ihan saatanan kipeä” viime viikolla, ja seuraavana päivänä pitäisi vielä jaksaa Porissa. Siellä odottavat Suomi-areenan puheenjohtajatentti ja presidentinvaalien kampanja-avaus. Vasta sitten pääsee kesälomalle.
Harkimo nimettiin Liike Nytin presidenttiehdokkaaksi jo viime kesänä. Voisiko hän olla seuraava kesäkarjalohjalainen?
Unkalla on vastassa paikallisten kööri. Hjallikselle kerrotaan, kuinka kuntaliitos Lohjaan harmittaa edelleen. Tiskillä suositellaan kanapizzaa.
Hjallis valitsee vuohenjuusto-punajuuripizzan, koska ei syö lihaa. Ainoastaan kalasta hän ei halua luopua.
Muutos ruokavaliossa juontuu Youtube-videosta, jossa hän kertoi kokeilustaan elää kasvissyöjänä.
”Oli helkkarin hyvä olo koko ajan.”
Hjallis on tubettanut vuosia. Videoilla hän on tehnyt oppositiopolitiikkaa, opetellut käyttämään metroa, esitellyt autojaan, kertonut koulukiusatuksi tulemisesta, neuvonut kuinka tehdään rahaa.
Juhannusvideolla Hjallis teki juhannustaian. Näkyikö puolisoa unessa?
”Ehkä näkyi, ehkä ei.”
Sosiaalisen median kanavat tulevat olemaan isossa roolissa myös presidenttikampanjassa. Niissä tavoittaa nuoret.
”Mä tuun kohdistaa koko tän kampanjan nuorille.”
Harkimo haluaisi olla presidenttinä esikuva, joka kannustaa nuoria tekemään oikeita valintoja. Maailma on nopeassa muutoksessa, joten nyt kannattaa opiskella esimerkiksi tekoälyyn liittyviä asioita.
”Nuoret tarvii tukea ja apua. Meillä on niin huonosti voiva nuoriso.”
Hän haluaa ”räjäyttää” koko presidentti-instituution, olla lähempänä kansalaisia.
Jos Harkimo valitaan presidentiksi, tube-videoilla päästäisiin kurkistamaan kulissien taakse vaikkapa Kultarannan saunaan. Hän ei pelkää, että presidentin arvovalta kärsii.
Mielipidevaikuttajan tehtävän lisäksi hän uskoo selviänsä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta.
”Ihmiset kuvittelee, että se on jotain ydinfysiikkaa. Sehän on ihmisten kanssa kanssakäymistä, ja mä oon neuvotellut sadoissa pöydissä sadoista diileistä.”
Harkimoa on kritisoitu venäläisten kanssa tehdyistä jäähalli- ja Jokerit-diileistä. Hän sanoo olleensa sinisilmäinen Venäjän suhteen. Nato-jäsenyyttä hän vastusti Ukrainan sotaan asti.
”Mä luotin presidentin arvostelukykyyn, että se Nato-optio on.”
Sana-assosiaatiotestissä Harkimolle tulee presidentti-sanasta mieleen Niinistö. Hän on kuulemma hoitanut homman hyvin ja miettii Suomen parasta kellon ympäri. Siitä hän haluaa ottaa mallia.
Harkimo haluaa olla rehellinen ja sanoa asiat suoraan.
”Mua ei paskaakaan kiinnosta, mitä toimittajat ajattelee ja mitä ne kirjoittaa musta. Pääasia, että mä ite tiedän mitä mä teen”, Hjallis sanoo tube-videolla.
Voiko presidentti puhua suunsa puhtaaksi aina kun huvittaa?
”Voi, mutta sen ei tarvitse aina kaikkea sanoa.”
Kun on päättänyt olla julkisuudessa, Hjalliksen mukaan pitää kestää myös huonot seuraukset.
Youtubessa Hjallis ei kuitenkaan malttanut olla ottamatta kantaa Joonas Nordmanin häntä imitoivaan Pelimies-satiiriin. Hän muun muassa tarkensi, ettei juuri kiroile enää nykyään.
”Ja jos mä luen jotain, niin en mä mitään Nalle Puhia lue”, Hjallis oikaisi videolla.
Hän kertoo lukeneensa kirjoja esimerkiksi Ranskan presidentistä Emmanuel Macronista. Puolueen polkaiseminen pystyyn tyhjästä ja valtaan nouseminen kiinnostavat.
Harkimon suosio Helsingin Sanomien toukokuisessa presidenttigallupissa oli kolme prosenttia. Onko Hjallis rehellisesti sitä mieltä, että hän voi voittaa presidenttikisan?
”Ei sitä tiedä. Se riippuu, miten mun kampanja menee ja mitä ihmiset ajattelee”, hän vastaa kuin kuka tahansa poliitikko.
Ainakaan Harkimo ei pidä häviämisestä. Se kävi ilmi Lisää löylyä, Hjallis ja Jethro -tv-ohjelmassa, jossa Hjallis ja Jethro Rostedt kutsuivat vieraita viettämään kesäpäivää Hjalliksen kotiin Sipooseen.
Ohjelmassa vieraat haastettiin tikkakisaan. Sujuuko mölkky?
”Mun pitää kaataa nää, eiks niin?”
Ensimmäinen heitto on heti huti. Se oli harjoitusheitto, Hjallis vaatii.
Sitten pisteitä alkaa hiljalleen karttua. Hän kysyy vähän väliä pistetilannetta.
4–5.
14–24.
”Tää ei lopu ikinä, sen mä sanon.”
21–32.
49–40.
Nyt pitää osua tarkasti numero yhteen, muuten Hjallis tippuu 25 pisteeseen.
”Jes!”
Oikea keila kaatuu. ”Taidolla”, Hjallis korostaa.
”Muista kirjoittaa siihen juttuun, et mä voitin.”
Hjallis voitti.
Presidentti Harkimo ei viihtyisi vapaa-ajallaan Mäntyniemessä. Kultarannassa hän olisi ehkä puolet kesästä. ”Ihan kauhee” Kultaranta VIII -edustusvene menisi heti vaihtoon.
Hjallis on kirjoilla Helsingissä Töölössä, mutta rakkain paikka on Sipoo. Siellä hän on viettänyt kesänsä lapsuudesta asti ja nykyäänkin suurimman osan vapaa-ajasta: veneilee, ui, hoitaa puutarhaa, pelaa tennistä ja lenkkeilee. Meri ja perhe ovat lähellä.
Korona-aikana hän kävi laittamassa naapurissa asuneen Juha Sipilän kanssa verkkoja vesille.
”Saatiin helvetisti kalaa.”
Sipoon asunto hoitaa kodin ja kesämökin virkaa. Hjalliksen pojat ovat kuulemma joskus vaatineet, että perheen pitäisi hankkia erillinen kesämökki.
”En mä halua mihinkään sieltä lähtee. Ei mulle oo tullut mieleenkään sellainen asia.”
On Harkimo näillä kulmilla ennenkin käynyt ”jonkun luona”. Niinistön mökillä?
”Siitä ei puhuta.”
Harri Teperin poika, RE/MAX-firman myyntineuvottelija Joona Teperi esittelee myytävänä olevaa mökkiä. Paikka on jyrkässä rinteessä.
”Kyl on saatanan vaikee päästä talvella ylös”, Hjallis kommentoi.
Perillä odottaa idyllinen järvimaisema. Nummijärvi on kuitenkin aavaan mereen tottuneelle Hjallikselle liian pieni.
”Kyl mun on vaikee kuvitella tämmöseen lätäkköön muuttavani.”
Tontilla on 3 000 neliötä, 60-luvulla rakennetussa mökissä 40. Rantaviivaa on 50 metriä. Sauna, terassi, laituri, pieni vierasmaja, huussi ja varasto. Rakennusoikeutta on 100 neliötä jäljellä.
”Mikä tällaisen hinta on?”
”Mitäs arvaisit?” Tunnin ajomatka Helsingistä. Se on aika kriittinen näissä, Teperi korostaa.
”350 000 euroa.”
Oikea vastaus on 194 000 euroa.
Selviää, että mökille saa vettä ainoastaan järvestä. Juomavesi pitää tuoda muualta.
”Aijaa no sit. Se alentaa sitä hintaa.”
Ennen Sipoossakin kannettiin vedet saunaan, mutta ei enää. Tuleehan kantovedestä toki mökkimäisempi fiilis.
”Kyl se tulee aina joka kerta, kun sä vittu kannat sitä vettä. En mä tiedä, haluaks sä sen fiiliksen.”
Laiturilla sentään Hjalliskin antautuu järvimaisemalle.
”On tää helvetin hieno näkymä. Kyl sä tän kaupaks saat, mut et mulle.”
Illaksi Hjallis palaa Sipooseen.
Lähteet:
Marjaliisa Hentilä ja Seppo Hentilä: Tasavallan ensimmäiset. Presidenttipari Ester ja Kaarlo Juho Ståhlberg 1919–1925 (Siltala 2022),
Juhani Mylly: Svinhufvud. Teoksessa Tasavallan presidentit. Murrosten ja kasvun vuodet 1931–1940 (Weilin+Göös 1993),
Matti Nieminen: Juho Kusti Paasikivi, Jukolan isäntä Keravalta (J. K. Paasikivi -sivusto),
Maritta Pohls: Ellen Svinhufvud. Suomalainen säätyläisnainen maalta (Otava 2011),
Martti Turtola: Risto Ryti. Elämä isänmaan puolesta (Otava 1994),
Erkki Vasara: Raskailta tuntuivat askeleet. Lauri Kristian Relanderin elämäkerta (WSOY 2013),
Wipert von Blücher: Suomen kohtalonaikoja. Muistelmia vuosilta 1935–44 (WSOY 1950),
Jouko Väänänen: Pamppusaari. Teoksessa Tasavallan presidentit. Tasavalta perustetaan 1919–1931 (Weilin+Göös 1992).
Oikaisu:
Juttua korjattu 20.7.2023 klo 16.02. K. J. Ståhlbergin perhe vietti kesää 1919 Karunassa, ei Kalannissa, kuten jutussa aluksi kerrottiin.