Liian kallista
Uusi eläkelaki on nostamassa yrittäjien eläkemaksuja. Vanhakin laki velvoittaa eläkeyhtiöitä estämään alivakuuttamista. Sitä ei kuitenkaan ole valvottu riittävästi.
Yrittäjien eläkelakiin suunnitellut muutokset ovat nostaneet syksyllä repivän keskustelun. Uudistuksen tarkoitus on nostaa yrittäjien sosiaaliturvaa sääteleviä eläkemaksuja ja näin vähentää alivakuuttamista.
Sanna Marinin (sd) hallitus antoi kesäkuussa esityksen uudesta yrittäjien eläkelaista. Sen on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2023 alussa.
Syyskuussa eduskunnalle jätettiin adressi, jossa 67 000 allekirjoittajaa vaatii lakiesityksen kumoamista. Uudistus on hiertänyt myös hallituksen välejä. Keskustassa pelätään lain suututtavan yrittäjävetoista kannattajakuntaa.
Helsingin Sanomat uutisoi lokakuussa, että laki on jumittunut sosiaali- ja terveysvaliokuntaan hallituksen erimielisyyksien takia. Lain lopullinen muoto on vielä auki.
Myrskyisästä keskustelusta ei arvaisi, ettei hallituksen esitys uudistaisi merkittävästi yrittäjien eläkelain sisältöä. Uudistuksen tarkoitus on auttaa vanhan lain valvomisessa.
Vuonna 2021 yrittäjien eläkevakuutusta, yeliä, maksoi noin 215 000 yrittäjää.
Maksu määrää yrittäjien työuran aikaisen sosiaaliturvan ja sen jälkeisen eläkkeen.
Yel-maksuprosentit seuraavat palkansaajien maksaman työeläkkeen tasoa, mutta vaihtelevat hieman yrittäjien iän mukaan. Tänä vuonna yeliä maksetaan 24,1–25,6 prosenttia työtulosta.
Työntekijöiltä eläkemaksu peritään suoraan palkasta. Yrittäjät ovat saaneet varsin vapaasti päättää, millaisesta summasta eläkemaksun maksavat. Työtulo viittaa summaan, jolla yrittäjä palkkaisi ulkopuolisen tekemään omia töitään. Ylimalkainen määritelmä jättää paljon tilaa tulkinnoille.
Yel-velvollisten työtulon alaraja on 8 261 euroa, eli vähintään sen verran tienaaville yrittäjien eläkevakuutus on pakollinen. Työttömyysturvan piiriin päästäkseen eläkemaksua pitää maksaa 13 573 euron työtulon mukaan.
Yel-uudistuksesta käydyssä keskustelussa yrittäjiä on suututtanut luulo siitä, että jatkossa riittävä työtulon taso määriteltäisiin automaattisesti samalla alalla työskentelevän palkansaajan mediaaniansioiden mukaan. Näin ei kuitenkaan ole.
Lakiuudistus ei muuttaisi työtulon määritelmää, mutta antaisi yel-maksut saaville työeläkeyhtiöille yhdenmukaiset ja entistä tarkemmat ohjeet sen tarkasteluun.
Työtuloa arvioitaessa palkansaajien mediaanitulot ovat vain yksi mittari. Sen lisäksi työeläkeyhtiöt tarkastelisivat, kuinka laajaa, aikaa vievää ja tuottoisaa yritystoiminta on. Myös yrittäjätoiminnan kesto vaikuttaa arvioon.
”Palkansaajiin verrattuna yrittäjien työpanos ja tulot vaihtelevat paljon ja ovat epävarmoja. Aina tarvitaan tapauskohtaista tulkintaa. Lakiesitys huomioi tämän”, eläketurva-asioihin erikoistunut johtaja Janne Makkula Suomen Yrittäjistä sanoo.
Uusi laki velvoittaisi eläkeyhtiöitä myös huomioimaan yrittäjien antamat tiedot ja perustelemaan selkeästi arvionsa työtulon realistisesta tasosta. Perustelut auttavat yrittäjää valittamaan päätöksestä, jos kokee sen vääräksi.
Uudistus asettaa myös rajat eläkemaksujen korotukselle: työeläkeyhtiö voi velvoittaa yrittäjää nostamaan liian matalaksi katsomaansa työtuloa, mutta korkeintaan 20 prosentilla tai 8 000 eurolla kolmen vuoden aikana.
Läpinäkyvät ja yhtenäiset kriteerit poistaisivat yrittäjiltä mahdollisuuden vaihtaa eläkeyhtiötä, jos työtulosta saatu päätös ei miellytä.
Janne Makkulasta osa yrittäjien suuttumuksesta selittyy väärinkäsityksellä siitä, että kaikki työtulot hilattaisiin mediaanipalkkojen tasolle.
”Se on luonut pienimuotoisinta yritystoimintaa harjoittaville käsityksen siitä, että heiltä vietäisiin toimintaedellytykset kokonaan.”
Uudistus ei vaikuttaisi pienintä bisnestä pyörittäviin yrittäjiin: Jos yel-maksuja maksaa aidosti pienen työtulon mukaan, ne eivät kasva. Sen sijaan uudistus osuu yrittäjiin, joilla kyllä on maksukykyä, muttei maksuhalua.
Keskusteluun vaikuttaa myös ajatus saavutettujen etujen menetyksestä.
”Moni yrittäjä kokee menettävänsä vapauden määrittää työtulon itsenäisesti. Tosiasiassa laki ei ole koskaan tällaista mahdollisuutta antanutkaan, mutta lain puutteellinen valvonta on.”
Nykyinenkin lainsäädäntö on velvoittanut työeläkeyhtiöt arviomaan tapauskohtaisesti, vastaavatko yrittäjien ilmoittamat työtulot liiketoiminnan tuottavuutta.
Käytännössä yrittäjien ilmoittamat luvut on hyväksytty sellaisinaan.
Hiljaa hyväksytty vapaaehtoisuus on johtanut merkittävään alivakuuttamiseen. Vuonna 2021 kolmannes yel-velvollisista ilmoitti vuoden työtulokseen korkeintaan 10 000 euroa, kuusi kymmenestä yrittäjästä alle 19 000 euroa.
Koska yrittäjien eläkevakuutusrahoja ei ole työeläkkeiden lailla rahastoitu, maksettujen yel-maksujen ja yrittäjien eläkkeisiin tarvittavien rahojen erotus tulee suoraan valtion kassasta.
Vuonna 2000 valtion yel-kustannukset olivat 38 miljoonaa euroa. Vuonna 2021 jo 377 miljoonaa.
Sosiaali- ja terveysministeriön laskelmissa työtulojen 15 prosentin kasvu vahvistaisi julkista taloutta 40 miljoonalla eurolla vuonna 2023 ja 106 miljoonalla vuonna 2030. Yrittäjien tulot laskisivat vastaavassa suhteessa.
Yel-kustannuksien kasvu kertoo myös työn muutoksesta. Tilastokeskuksen arvion mukaan vuosina 2000–2017 työmarkkinoille tuli yli 40 000 uutta itsensä työllistäjää.
Kirjavaan joukkoon niputetaan freelancereita, yksinyrittäjiä ja toiminimellä työtä tekeviä ammatinharjoittajia. Sosiaali- ja terveysministeriö arvioi Suomessa olevan noin 190 000 itsensä työllistävää yrittäjää. He ovat valtaosa yelin maksajista.
”Yksinyrittäjien määrän kasvu on 2000-luvun merkittävin työmarkkinatrendi. Heitä tulee lisää muutaman tuhannen vuositahdilla. Samaan aikaan muita työllistävien yrittäjien määrä on pysynyt suunnilleen samana, noin 80 000:ssa”, Suomen Yrittäjien Makkula sanoo.
Osan ilmiöstä selittää niin sanotun alustatalouden kasvu. Woltin ja Foodoran lähetit jakavat ruokaa yrittäjästatuksella. Yhden hengen konsulttifirmat myyvät verkossa osaamistaan pala kerrallaan.
He kaikki maksavat itse sosiaalivakuutuksensa, jotka palkkatyösuhteessa jäävät työnantajan kustannuksiksi. Työeläkevakuutusyhtiö Ilmarisen arvion mukaan pakolliset työnantajamaksut ovat noin 20 prosenttia työntekijän palkasta.
Alivakuuttaminen mahdollistaa yrittäjälle työnsä alihinnoittelun kilpailuedun saamiseksi. Osalla yksinyrittäjistä neuvotteluvoima on niin heikko, ettei mielekkään sosiaaliturvan mahdollistama hinnoittelu ole ylipäätään mahdollista.
Sosiaali- ja terveysministeri Hanna Sarkkinen (vas) perustelee uudistusta halulla karsia sosiaalimaksuja välttelevää yrittäjyyttä.
”Alivakuuttaminen voi käytännössä ohjata valintaa sen suhteen, palkataanko työtä tekemään työntekijä vai teetetäänkö työ yrittäjällä”, Sarkkinen kirjoitti elokuussa.
Ministeristä mahdollisuus alivakuuttamiseen voi lisätä pakkoyrittäjyyttä.
Yel-muutoksen vaikutusta työmarkkinoihin on vaikea ennakoida. Ministeriön arvioissa ei esitetä lukuja sosiaalivakuutusmaksujen vaikutuksesta yksinyrittäjien määrään.
Pakkoyrittäjyys on tutkimustiedon perusteella harvinaista. Tilastokeskuksen vuoden 2017 tutkimuksen mukaan seitsemälle prosentille yrittäjistä pakko on ollut ensisijainen syy yrittäjyyteen.
Yrittäjien alivakuuttaminen on tiedetty pitkään, mutta siihen on puututtu ponnettomasti.
Uudistamista on pohdittu STM:n työryhmissä, viimeksi vuonna 2017.
Tavoite yrittäjien eläke- ja sosiaaliturvan parantamisesta kirjattiin Marinin hallituksen ohjelmaan.
Lainsäädäntötyötä vauhditti työeläkeyhtiöiden toimintaa valvova Finanssivalvonta. Se julkaisi vuonna 2021 arvioinnin yel-työtulojen valvonnasta.
Tulosten mukaan työeläkeyhtiöt olivat laiminlyöneet lakisääteistä velvoitettaan arvioida ilmoitettuja työtuloja tapauskohtaisesti.
”Vahvistetut työtulot eivät vastaa tasoa, joka niillä yhtiön omien ohjeiden mukaan pitäisi olla”, Fiva linjasi tiedotteessaan kesäkuussa 2021.
Ilman uutta lainsäädäntöäkin eläkeyhtiöiden on noudatettava jo olemassa olevan sääntelyn velvoitteita ja korjattava niissä Fivan havaitsemia puutteita. Maaliskuussa 2022 Fiva arvioi niiden tehneen ”oikeasuhtaisia korjauksia”.
”Vuonna 1970 käyttöön otetun yrittäjien eläkevakuutusjärjestelmän oli alun perin tarkoitus taata yrittäjille samantasoinen sosiaaliturva kuin palkansaajille. Tästä tavoitteesta luopuminen on merkittävä yhteiskunnallinen päätös”, Fivan vakuutusvalvontaosaston päällikkö Kaisa Forsström sanoo.
Työeläkeyhtiö Varman toimitusjohtajasta Risto Murrosta eläkelain uudistus selkiyttäisi asioita.
Miksi yel-vakuutettujen työtulojen valvonta jätettiin yrittäjien ilmoitusten varaan?
”Ne olivat arvioinnin lähtökohta, mitä myös alan soveltamisohjeet tukivat. Yel-vakuutus otetaan, kun yritystoiminta alkaa, eikä silloin ylipäätään ole muuta tietoa kuin yrittäjän oma ilmoitus.”
Finanssivalvonnan linjausten jälkeen käytäntöjä on muutettu.
Murrosta suunniteltu lakiuudistus ei toteutuessaankaan riittäisi korjaamaan yel-järjestelmän rakenteellisia ongelmia.
”Yel ei tuota riittävän hyvää sosiaaliturvaa ja tuo epätasapainoa koko suomalaiseen eläkejärjestelmään.”
Riittävä yel-järjestelmä vaatisi Murrosta sekä pakollisen minimiosuuden nostamista sekä lisäsäästämiseen kannustavan vapaaehtoisen osan kehittämistä.
”Minimitason pitäisi olla sellainen, että sen tuotot riittäisivät rahoittamaan yrittäjien peruseläketurvan kustannukset.”
”Kun näkee, kuinka vaikea pienestäkään uudistuksesta on sopia, suurempi uudistuksen toteutumiselle on vaikea esittää kovin positiivista ennustetta.”