Korona jäytää myös eläkkeiden rahoituspohjaa – Vanhat puskurit riittävät toistaiseksi, vakuuttaa Eläketurvakeskuksen johtaja

Essee: Koronakriisi voi iskeä samanaikaisesti eläkkeiden maksutuloihin ja sijoitustuottoihin. Akuutisti työeläkkeiden maksu ei ole uhattuna, kirjoittaa Mikko Kautto Kanava-lehdessä.

eläkkeet
Teksti
Mikko Kautto

Koronakriisista on tullut nopeasti myös talouden kriisi. Toistaiseksi puhe on ollut lähinnä työttömyydestä ja yritysten ongelmista. Korona voi kuitenkin heijastua myös eläkkeisiin, sillä kriisi on lyhyessä ajassa mullistanut lähiajan näkymiä ja eläkkeiden maksamisen taloudellista pohjaa.

Tällä hetkellä meillä ei ole eläkkeiden rahoituskriisiä, kirjoittaa Eläketurvakeskuksen toimitusjohtaja Mikko Kautto, mutta huomauttaa myös: ”Ilman aikaisempaa varautumista ja kerättyjä suojapuskureita tilanne ei olisi yhtä hyvä.” 

Teksti on julkaistu Kanava-lehden numerossa 3/2020. Suomen Kuvalehti julkaisee tekstin kokonaisuudessaan.

 

Vuoden 2020 ensimmäinen neljännes oli  poikkeuksellinen. Koronaviruksen leviämisen estämiseksi ja pandemian torjumiseksi eri maat ottivat käyttöön toimia, joita ei vielä jokin aika sitten olisi voinut kuvitellakaan.

Yritysten omien päätelmien ja hallitusten määräämien rajoitustoimien seurauksena talous ja tuotanto on monilla aloilla pysähtynyt. Ihmisten liikkumisen rajoittaminen ja rajojen sulkeminen sekä muut poikkeukselliset päätökset ovat nopeasti luoneet reaalitalouteen ongelmia. Yrityksiltä on hävinnyt asiakkaita, ja sijoittajat ovat säikähtäneet koronakriisin seurauksia.

Suomen ja Euroopan pörssikurssit olivat tätä kirjoitettaessa pudonneet yli 30 prosenttia. USA:ssa pörssikurssit ovat niin ikään laskeneet rajusti.

Osakemarkkinoilla käsillä on vuoden 2008 finanssikriisin kaltainen tilanne, mutta siihen voivat hyvin nopeasti yhdistyä suurilta lamavuosilta tutut ihmisten hyvinvointia koettelevat ongelmat. Ne syntyvät yritysten vaikeuksista, konkursseista ja työttömyyden kasvusta. Nämä ongelmat puolestaan vaikuttavat myös työeläkkeiden rahoitukseen

Viime vuoden sijoitustuotot olivat poikkeuksellisen hyvät, mutta koronakriisi on lyhyessä ajassa mullistanut lähiajan näkymiä ja eläkkeiden maksamisen taloudellista pohjaa. Eläkkeiden rahoituskriisiä meillä ei onneksi kuitenkaan tällä hetkellä ole. Ilman aikaisempaa varautumista ja kerättyjä suojapuskureita tilanne ei olisi yhtä hyvä.

 

Eläketurvan rahoituksen kestävyysongelmista tai kansan kielellä eläkepommista on puhuttu silloin kun epäillään, ettei maksussa oleville ja työllä kartutetuille eläkeoikeuksille löydy riittävästi rahoitusta tai maksajia. Koska Suomessa on etuusperusteinen työeläke, juuri rahoituksen turvaaminen on järjestelmämme keskeinen riski.

Yksinkertaistaen: Suomessa eläkeläisen eläke pitäisi aina maksaa. On päättäjien vastuulla kaivaa siihen tarvittava rahoitus, tarvittaessa vaikka työnantajien, yrittäjien ja palkansaajien maksuja nostamalla.

Naapurimaassamme Ruotsissa eläkejärjestelmän ehdot ovat toiset. Maksutaso on kiinnitetty, ja eläkkeitä maksetaan sen verran kuin taloudelliset edellytykset antavat myöten. Jos maksutulo ei riittäisi eläkkeiden maksamiseen, eläkkeitä tarvittaessa leikattaisiin. Riski on siis eläkkeensaajalla.

Puhtaasti säästämiseen ja omaehtoiseen varautumiseen perustuvissa eläkejärjestelmissä riski on vielä vahvemmin yksilöllistetty. Niinpä esimerkiksi Yhdysvalloissa moni eläkepäivistään unelmoinut on joutunut nopeasti uuteen tilanteeseen. Kerätyt säästöt, sijoitukset ja niille saatavat tuotot eivät ehkä riitäkään. Monella eläkeläisellä on huoli toimeentulostaan.

Suomessa eläkepommista varoiteltiin erityisesti 1980-luvulla, kun erilaisia eläke-etuuksia oli luotu runsaasti, enemmän tai vähemmän anteliailla ikärajoilla ja ehdoilla. Työn ja vapaa-ajan suhde, ja samalla maksutulojen ja eläkemenojen suhde, heikkeni.

Viimeistään 1990-luvun alun talouslama vahvisti epäilyt kestävyydestä. Työllisyyden ja maksutulojen romahdettua ainoa keino oli eläketurvan indeksien nopea sopeuttaminen ja samanaikainen maksujen korottaminen.

Sittemmin maksuja on edelleen korotettu, ja vuosien 2005 ja 2017 työeläkeuudistukset ja muut niiden välissä tehdyt muutokset ovat järjestään pyrkineet maksuja ja etuuksia koskevan tasapainon palauttamiseen. Kestävyyden palauttamisen vaikeutta ovat lisänneet hidastunut talouskasvu ja elinajan nopea pidentyminen.

 

Ikärakenteen muutoksen takia työeläkemenojen ennakoidaan kasvavan nopeammin kuin maksutulojen. Esimerkiksi viime vuonna vanhuuseläkkeen saajien määrä kasvoi 20 000:lla. Keskimääräinen alkava uusi vanhuuseläke oli 60 euroa suurempi kuin edellisvuonna. Eläkemenot kasvoivat automaattisesti miljardilla eurolla edellisvuoteen verrattuna, ilman päätöksiä eläkkeiden korotuksista.

Useiden vuosikymmenten ajan eläkemenojen kasvuun vastattiin korottamalla maksutasoa. Se on nyt 24,4 prosenttia palkasta.

Työnantajat ovat jo pitkään vaatineet, ettei maksutasoa tulisi enää korottaa. Jotta rahoitus pysyy tasapainossa, jo kerätyillä varoilla on tässä tilanteessa kasvava rooli lisääntyvien eläkemenojen rahoittamisessa. Mitä suuremmat ovat varat ja niille saadut tuotot, sitä pienempi on maksujen kasvupaine.

Tuottojen kehitys on kuitenkin epävarmaa. 2000-luvulla sijoitustappioita on tullut kolmena vuotena, mutta keskimäärin työeläkevarat ovat kasvaneet tällä ajanjaksolla reaalisesti vähän yli neljä prosenttia vuodessa.

Tuottojen vaihtelu on ollut suurta. Vuonna 2018 tuotot olivat negatiiviset, kun taas vuosi 2019 toi puolestaan huomattavan hyvät tuotot. Alkuvuosi 2020 on taas ollut jyrkkää alamäkeä. Vuodet 2018–2020 alleviivaavat miten erilaisia yksittäiset vuodet voivat olla. Tuottoja kannattaakin katsoa pidemmällä aikavälillä, ja suhteuttaa niitä myös vastuisiin.

Kun suhteutetaan varat koko työeläkejärjestelmän vastuulla olevaan karttuneiden eläkeoikeuksien arvoon, saadaan rahastointiaste. Se on ollut korkeimmillaan noin 30 prosenttia. Varoja on siis huomattavasti vähemmän kuin jo kertyneiden eläkeoikeuksien arvo on. Rahastointiaste on kuitenkin hyvien tuottojen ansiosta jonkin verran kasvanut viimeisten kymmenen vuoden aikana.

 

Työeläkerahastoille on aikaisempaakin suurempi tilaus, sillä viimeisimmät väestöennusteet haastavat tasapainoa jälleen kerran.

Elinajan pitenemisen ennakoidaan jatkuvan, mutta se ei ole enää kenellekään yllätys. Eläkemenotkin jatkavat kasvuaan, eikä niiden kasvunäkymissä ole käytännössä tapahtunut muutoksia. Olennainen muutos on syntyvyyden aleneminen Tilastokeskuksen väestöennusteissa.

Tuoreimmassa ennusteessa lokakuulta 2019 syntyneiden määrä on 30 prosenttia pienempi kuin kymmenen vuotta sitten. Matalaksi kääntynyt syntyvyys tarkoittaa vähitellen pienempää työikäistä väestöä, vähemmän työllisiä sekä edelleen pienempiä vero- ja sosiaalivakuutusmaksutuloja.

Aiemmin tiedetyn menojen kasvun rinnalla on nyt toinen hitaasti mutta vakaasti kasvanut haaste: ajateltua heikommin kehittyvä tulopohja.

Työeläkevaroja ja niiden tuottoja tarvitaan maksutulojen ja työeläkemenojen vajeen paikkaamiseen. Mitä suuremmat tuotot ovat, sitä pienempi on todennäköisyys, että maksuja joudutaan nostamaan.

 

Suomen työeläkejärjestelmällä on ollut kovia rahoitushaasteita aikaisemminkin. 1990-luvun lama iski kovaa työeläkejärjestelmän maksutuloihin, kun palkkasumma pieneni ja työllisyys syöksyi alamäkeen. Puskureita ei juuri ollut. Silloin oli nostettava maksuja ja sopeutettava eläkemenoja nopealla indeksimuutoksella.

Vuosien 2008–2009 finanssikriisi iski työeläkevaroihin, joiden arvo putosi vuodessa lähes 17 prosenttia. Tilanne vaati määräaikaista lakia, jonka avulla työeläkevakuuttajien vakavaraisuus turvattiin ja ne välttyivät sijoitustensa myynnistä kurssien ollessa pohjalla.

Nyt koronakriisi seurauksineen voi iskeä samanaikaisesti sekä maksutuloihin että sijoitustuottoihin.

Talouslaitokset ennustavat talouskehityksen menevän tänä vuonna pakkasen puolelle. Työllisyys todennäköisesti laskee ja palkkasumma pienenee.

Tämän kaiken seurauksena työeläkejärjestelmän maksutulot vähenevät. Toisin kuin 1990-luvulla, tässä tilanteessa on vaikea edes ajatella maksujen nostamista kompensoimaan tulojen vähentymistä. On siis käytettävä työeläkerahastoihin kerättyjä puskureita.

Työnantajille ja yrittäjille on päätetty antaa työeläkemaksujen maksuaikoihin pidennystä.

Muutos on järkevä ja kohdentuu hyvin vaikeuksissa oleville työnantajille ja yrittäjille. Sen myötä työeläkevakuuttajat voivat myöntää asiakkailleen ylimääräistä maksuaikaa työntekijöiden (TyEL) ja yrittäjien (YEL) eläkemaksuille.

Eläkevakuuttajan kannalta maksuaikahelpotus siirtää maksutulojen ajoittumista mutta ei poista maksutuloja. Yritysten vaikeudet tuottavat kyllä vakuuttajille tappioita silloin kun maksut jäävät kokonaan saamatta.

Tätä kirjoitettaessa on myös päätetty yksityisen sektorin (TyEL) työnantajamaksujen alentamisesta vuoden loppuun asti 2,6 prosenttiyksiköllä. Keskimääräinen työnantajan työeläkemaksu, 16,95 prosenttia, pienenee 14,35 prosenttiin.

Muutos tulee voimaan viimeistään 1. kesäkuuta. Tuolloin maksutulojen vaje tälle vuodelle olisi laskennallisesti noin 910 miljoonaa euroa, noin kuusi prosenttia koko vuoden maksutuloista. Tämäkin vaje on tarkoitus kattaa työeläkevaroihin kerätyistä puskureista.

Puskureille on nyt siis käyttöä. Mutta riittävätkö ne?

Pörssikurssien alamäen vaikutus työeläkevaroihin ja yhtiöiden vakavaraisuuteen ei onneksi ole niin suoraviivainen kuin kurssilaskusta voisi päätellä. Eläkelaitokset ovat varmasti tasapainottaneet salkkuaan ja muuttaneet sijoitustensa riskitasoa.

Eläkeyhtiöllä on oltava riittävästi varoja omien eläkevastuidensa kattamiseen, ja puskurien käytöllekin on rajansa. Työeläkelaitoksissa on huolehdittava likviditeetistä. Maksutulojen muutokset ja vakavaraisuutta uhkaavat vaikutukset on hallittava tavalla tai toisella.

 

Kaikkien myllerrysten keskellä eläkkeensaajien toimeentulo on toistaiseksi turvattu. Työeläkkeiden maksaminen ei ole akuutisti uhattuna.

Koronakriisin alkaessa työeläkevakuuttajat olivat hyvässä kunnossa aikaisemman varautumisen ja puskureiden takia. Muutokset maksutuloissa ja sijoituspuolella ovat kuitenkin todellisia ja tuntuvat jo tällä hetkellä. Ne vaativat myös valpasta seurantaa ja varautumista.

Koronakriisi ei näytä hellittävän nopeasti. Mutta epäilemättä se jossain vaiheessa päättyy, ja paluu arkeen voi parempien uutisten jälkeen olla nopeaa. Sitä odotellessa Suomessa on kaikki edellytykset huolehtia eläkkeensaa- jien eläkkeiden maksamisesta ja eläkejärjestelmän jatkuvuudesta sekä näin luoda vakautta vaikeina aikoina.

 

Kirjoittaja Mikko Kautto on valtiotieteiden tohtori ja Eläketurvakeskuksen toimitusjohtaja. Kirjoitus on ensi kertaa julkaistu Kanavassa 3/2020. Kanavan voit tilata täältä.

Suomen Kuvalehti ja Kanava kuuluvat samaan lehtiperheeseen Otavamediassa ja niillä on yhteinen päätoimittaja.