Suo vai kaivos?

Suo on koti. Näihin sanoihin tiivistyi viesti mielenosoittajan kyltissä, johon oli piirretty kodin asukkaat: kasvit ja eläimet.

Mielenosoittajat vastustivat Eduskuntatalon edessä kaivosyhtiö Anglo Americanin suunnitelmaa rakentaa maanalainen kaivos Natura-alueelle.

Kyse on Viiankiaavan suosta, joka sijaitsee Sodankylässä.

”Pelastakaa Viiankiaapa”, ihmiset huusivat.

Useat luontojärjestöt järjestivät yhdessä mielenosoituksen Helsingissä syyskuun lopulla. Suoalueen puolesta marssittiin myös Turussa, Tampereella, Jyväskylässä, Joensuussa, Kuopiossa, Vaasassa, Oulussa, Sodankylässä ja Rovaniemellä. Osallistujia oli tuhansia.

Viiankiaapa on Euroopan viimeisiä luonnontilaisia aapasoita. Aapasuot ovat Euroopan unio­nin ensisijaisesti suojelemia luonto­tyyppejä.

Uutisotsikoihin Viiankiaapa on noussut jo parinkymmenen vuoden ajan. Suon alla on arvioitu olevan kymmenien miljardien eurojen arvosta eri metalleja.

Yhtä kauan Anglo Americanin tytäryhtiö AA Sakatti Mining on tutkinut suota ja luonut suhteita paikallisiin ihmisiin, yrityksiin ja alueen ”sidosryhmiin” sekä tietysti poliitikkoihin. Yhtiö on jättänyt kaivoslupahakemuksen Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle.

Nyt kaivoshankkeelle kaavaillaan poikkeuslupaa, jonka hyväksymisestä tai hylkäämisestä päättää Petteri Orpon (kok) hallitus.

Yhtiö tarvitsee poikkeusluvan, koska Viian­kiaapa kuuluu sekä kansalliseen soidensuojeluohjelmaan että Euroopan unionin Natura 2000 -verkostoon.

Luonnonsuojelijat näkevät, että uhanalaisten lintujen ja kasvien koti tärveltyisi. Samalla Viiankiaapaa koskeva poikkeuslupa voisi avata kaivosyhtiöille ovet muillekin Natura-alueille, joilta yhtiöt etsivät metalleja. Tällaisia alueita on neljätoista.

Jos Orpon hallitus myöntää kaivokselle poikkeusluvan, kaivoksen eteneminen vaatii myös soidensuojelulain muuttamista. Siitä äänestäisi eduskunta.

Suomen Kuvalehti kysyi eduskuntapuolueiden puoluesihteereiltä puolueiden kantaa poikkeusluvan myöntämiselle.

Lisäksi kysyttiin, noudattavatko puolueet­ ryhmäkuria, jos eduskunta äänestää soidensuojelulain muuttamisesta. Vai onko kyseessä niin kutsuttu omantunnonkysymys?

Hallituspuolueet kokoomus, ruotsalainen kansanpuolue ja kristillisdemokraatit sanovat ottavansa asiaan kantaa valtioneuvoston päätöksessä. Rkp kertoo, että kannan muodostus on kesken.

Kristillisdemokraatit mainitsevat kunnioittavansa omantunnon vapautta, eikä puolue käytä ryhmäkuria, jos asia etenee eduskuntaan. Kokoomus aikoo äänestää hallituksen esityksen puolesta, jos eduskuntaäänestykseen päädytään.

Oppositiopuolueista vihreät ja vasemmistoliitto vastustavat poikkeuslupaa ja soidensuojelulain muuttamista.

Keskusta ja sosiaalidemokraatit kertovat, etteivät ne ole muodostaneet lopullista kantaa poikkeusluvasta tai soidensuojelulain muutoksesta. Liike Nytin mukaan ympäristöasiat ovat erittäin tärkeitä, mutta kaikessa päätöksenteossa taloudellinen näkökulma pitää ottaa huomioon.

Perussuomalaiset ei vastannut kyselyyn.

Valtiontalouden tarkastusviraston ylläpitämän avoimuusrekisterin mukaan Orpon hallituskauden aikana AA Sakatti­ Miningin edustajat ovat tavanneet useita kertoja ministereitä, kansanedustajia, valmistelevia virkamiehiä ja ministereiden esikuntia.

Tapaamisissa on käsitelty muun muassa kaivoshankkeeseen liittyvää poikkeuslupaa, kaivosyhtiölle asetettavia kompensaatiovaatimuksia sekä lakikokonaisuuden suhdetta EU-lainsäädäntöön.

Yhtiö on tavannut esimerkiksi lappilaista kansanedustajaa Sara Seppästä (ps), joka istuu myös Lapin liiton hallituksessa. Seppänen on ollut hyväksymässä Sakatin kaivoksen vaihemaakuntakaavaa. Lisäksi Lapin liitto on hakenut valtioneuvostolta poikkeuslupaa Natura-suojelusta, jotta kaivoshanke voisi toteutua.

Lapin liiton hallituksen äänestys käytiin toukokuussa. Kaivosäänet voittivat 10–5. Kannattajina olivat kokoomus, perussuomalaiset, keskusta ja yksi sdp:n jäsen.

Kaivosyhtiö on maksanut lobbaamisesta ainakin asianajotoimisto Boreniukselle. Avoimuusrekisterin mukaan Boreniuksen vaikutustoiminta on ollut neuvonantoa, jossa yhteyttä on pidetty elinkeino­ministerin ja liikenneministerin avustajiin.

Rekisterin tiedoista käy ilmi, että myös Suomen luonnonsuojeluliitto on lähettänyt Viiankiaavan puolesta sähköpostia pääministeri Petteri Orpolle, valtiovarainministeri Riikka Purralle (ps) ja opetusministeri Anders Adlercreutzille (r).

Helsingissä järjestettyyn mielenosoitukseen kokoomuksen terveiset toi kansanedustaja Piia Kauma.

”Kun maailmalla myllertää ja epävarmuus tulevasta kalvaa mieltä, on yksi asia, joka meitä kaikkia rauhoittaa ja myös lohduttaa. Se on suomalainen luonto. Se on meille kaikille, myös meille kokoomuslaisille, tärkeä”, Kauma aloitti.

Hän kehui mielenosoittajia: ”Te osaltanne muistutatte siitä, etteivät Suomen luonnon herkimmät asiat, kuten suojellut suot, ole kaupan.”

Hän sai raikuvat aplodit.

Heti perään Kauma korosti, että Sakatin esiintymä on yksi Euroopan merkittävimmistä hyödyntämättömistä nikkeli-kupariesiintymistä.

”Joten te kaikki tiedätte, näitä metalleja tarvitaan muun muassa sähkökaapeleihin, sähkömoottoreihin, elektroniikkaan ja akkuihin.”

Mielenosoittajat buuasivat.

Eduskuntatalon portailla Suomen luonnonsuojeluliiton hallituksen puheenjohtaja Hanna Halmeenpää muistutti järjestön teettämästä kyselystä. Sen mukaan 79 prosenttia suomalaisista ei hyväksy kaivostoimintaa luonnonsuojelualueilla.

Orpon hallitus on myöntänyt Business Finlandin kautta Sakatille 150 miljoonan euron verotuen. Hallitus on kertonut havittelevansa verohyvitysten avulla miljardi-investointeja. Verohelpotus tulisi käytettäväksi siinä vaiheessa, kun kaivos olisi toiminnassa.

Hallitus kannatti myös sitä, että EU nimesi kaivoshankkeen strategiseksi ja se sai kriittisten raaka-aineiden statuksen. Status velvoittaa viranomaisia käsittelemään kaivoksen luvat nopeutetussa aikataulussa.

Orpon hallitus on pyytänyt EU-komissiolta kiireellistä lausuntoa, jotta hallitus pääsisi tekemään ratkaisun poikkeusluvasta. Käytännössä EU ottaa kantaa siihen, onko kaivos yleisen edun kannalta niin tärkeä, että se voidaan rakentaa kaksinkertaisesti suojellulle Viiankiaavalle.

Työ- ja elinkeinoministeriö odottaa vastausta syksyllä. Viime kädessä päätöksen päivämäärä riippuu komissiosta.

Komission pitäisi puntaroida myös sitä, onko kaivosyhtiön ja viranomaisten tekemä ekologisen kompensoinnin suunnitelma riittävä. Komissio lähtee siitä, että jos Natura-aluetta heikennetään, luontokato on korvattava suojelemalla tai ennallistamalla vastaavia alueita muualla.

Kaivosyhtiö Anglo American on jo hankkinut 3 000 hehtaaria niin kutsuttua ikimetsää Inarista. Yhtiö on neuvotellut myös sodankyläläisten maanomistajien kanssa ojitettujen suoden ostamisesta. Ne on tarkoitus ennallistaa.

Suomalaiset ympäristö- ja ekologiatutkijat ovat tuoneet esille, että kompensaation pitäisi olla viimeinen vaihtoehto. Haitta pitäisi pyrkiä ensisijaisesti välttämään kokonaan, esimerkiksi siirtämällä hankkeen sijaintia.

Lokakuun 2. päivä Lupa- ja valvontavirasto julkaisi lausunnon, jossa se katsoo, että kaivosyhtiön esittämät korvaavat toimenpiteet eivät riitä korvaamaan kaikkia kaivoshankkeen aiheuttamia heikennyksiä luontodirektiivin edellyttämällä tavalla.

Viiankiaavan rikas ja harvinainen kasvilajisto liittyy maaperän mineraaleihin. Lontoossa pääkonttoriaan pitävä brittiläinen Anglo American on kuvaillut esiintymää yhdeksi merkittävimmistä uusista mineraalilöydöksistä, joita Euroopassa on tehty viime vuosikymmeninä.

Geologisten tutkimusten mukaan mineraalivarantojen arvioidaan olevan noin 157 miljoonaa tonnia. Tästä noin 41 miljoonaa tonnia on varmoja ja 116 miljoonaa tonnia mahdollisia varantoja.

Kaivos olisi ensisijaisesti kuparikaivos. Kuparin määräksi on arvioitu 1,2 miljoonaa tonnia kahdenkymmenen vuoden toiminta-aikana. Kuparia käytetään maailmanlaajuisesti eri lähteiden mukaan noin 28 miljoonaa tonnia vuodessa.

Lukujen valossa Sakatin kuparivarat eivät siis ole globaalissa mittakaavassa suuret.

Anglo American ei ole arvioinut Sakatin esiintymän arvoa, mutta pelkän kupariesiintymän kokonaisarvo on nykyisellä markkinahinnalla noin viisitoista miljardia euroa. Lisäksi esiintymässä olevien nikkelin, kullan ja esimerkiksi palladiumin tämänhetkiset markkina-arvot ovat yhteensä yli kymmenen miljardia euroa.

Raaka-aineiden tulevia markkinahintoja ei tiedä kukaan, mutta hintaennusteet eivät näytä taantumisen merkkejä. Raaka-aineiden kysynnän nähdään voimakkaasti kasvavan seuraavan kymmenen vuoden aikana.

Suurimmat taloudelliset hyödyt näyttävätkin saavan kaivosyhtiöt, jotka ovat pääasiassa monikansallisia pörssiyhtiöitä.

Suomen valtion tai EU:n omavaraisuus raaka-aineissa on vahvasti globaalien­ yhtiöi­den varassa. Esimerkiksi Suomen valtio toimii kuin hankeyhtiö, kun se valmistelee ja osin rahoittaa kaivoshankkeita. Lopullinen vetovastuu ja malmiot halutaan kuitenkin antaa suurille kaivosyhtiöille. Perusteluna käytetään investointien suuruutta ja vapaata markkinataloutta. Suomen kaivoslainsäädäntö tukee sitä, että luvat saatuaan yhtiö omistaa louhitut metallit.

Kiinassa tilanne on toinen. Siellä omavaraisuus toteutuu täysin, sillä kaivosyhtiöt ovat kommunistisen valtion omistuksessa ja kaikki maan mineraalivarat kuuluvat valtiolle. Kiina suojaakin ensisijaisesti omaa teollisuuttaan ja myy länteen sen mikä yli jää. Kiinan omavaraisuus nähdään uhkana Euroopassa, joka itse on luovuttanut kaivostoiminnan monikansallisille yhtiöille poliittisilla päätöksillään ja samalla luonut riippuvuussuhteet autoritäärisiin valtioihin sekä monikansallisiin kaivosyhtiöihin.

Sakatin hankeen taloudellisia hyötyjä myös Suomen valtiolle on arvioitu.

Kaivosyhtiö osti selvitystyön tanskalaiselta konsulttiyhtiö Copenhagen Economicsilta. Selvitys on toimitettu avoimuusrekisterin mukaan myös Orpon hallitukselle.

Selvityksen mukaan kaivos työllistäisi pysyvästi 350 työntekijää. Kaivoksen parinkymmenen toimintavuoden aikana valtiolle kertyisi verotuloja noin 1,4 miljardia euroa. Työ- ja elinkeinoministeriö on arvioi­nut verotuloiksi 3,3 miljardia euroa, mikä kertoo arviointien epävarmuudesta.

Kun lasketaan valtiolle maksettavat verot, kaivoksen investointikustannus 1,5 miljardia ja kaivostoiminnan vuosikulut, on Anglo Americanin saama taloudellinen hyöty parinkymmenen vuoden aikana moninkertainen verrattuna valtion saamaan hyötyyn.

Länsimaissa yhtiötä palkitaan riskinotosta, mutta riskiä kantavat myös suomalaiset veronmaksajat ja suomalainen luonto.

Ympäristövaikutusten arvioinnin mukaan kaivoksella olisi merkittäviä vaikutuksia suohon ja sen eliöstöön.

Viiankiaavalla elää ainakin 90 lintulajia, joista parikymmentä on uhanalaisia. Esimerkiksi alueella pesivä suokukko on äärimmäisen uhanalainen, lapasorsa erittäin uhanalainen. Kasveista uhanalaisia ovat muun muassa lettorikko ja isonuijasammal. Suoalueen koko on 66 neliökilometriä eli noin kolmannes Helsingin maapinta-alasta.

Käytännössä kaivoshankkeen yksi merkittävimmistä riskeistä liittyy pyrkimykseen pitää maanalainen kaivos kuivana. Kun vettä pumpataan pois louhinnan tieltä, suon pintakerrokset voivat näivettyä ja suon kasvillisuus muuttua.

Myös happi voi päästä kosketuksiin kuivuvan turpeen kanssa, jolloin turve alkaa hajota. Se puolestaan vapauttaisi hiilidioksidia ilmakehään. Todennäköisesti alueella pesivät linnut kaikkoaisivat.

Anglo American on ilmoittanut, että se rakentaisi rikastamo- ja jätealtaat suo­alueen ulkopuolelle. Tämä puolestaan aiheuttaa riskin Viiankiaavan reuna-alueiden vedenlaadulle.

Helsingissä mielenosoitus lähti liikkeelle Rautatientorilta. Sen vieressä taidemuseo Ateneumin seinässä liehui suuri mainos, jossa luki Ajan kysymys.

Kyseessä on näyttely, jonka yhtenä teemana on luonto. Esille pantu kokoelma kysyy, olemmeko luonnon herroja, joilla on valta käyttää muita lajeja oman elämänsä resurssina. Vai olemmeko osa herkkää lajien kudelmaa, jonka varassa myös oma elämämme lepää.

Tähän kysymykseen Orpon hallitus ottaa kantaa. Suomessa on aiemmin myönnetty vain yksi poikkeus Natura-verkoston suojelussa. Se liittyi Porin kaupungin tulvasuojeluun.