Viimeisiä viedään

Pysyykö hallitus yhtenäisenä loppuun asti? Se on keskeinen kysymys, kun eduskunta aloittaa syyskuun alussa viimeisen istuntokautensa ennen eduskuntavaaleja.

Viime vuosina on totuttu siihen, että hallitusten lopputaipaleet ovat olleet värikkäitä. Kommellukset ovat lisääntyneet, kun vaalit ovat lähestyneet.

Marinin hallitus neuvotteli ”varjoviisikoksi” kutsutussa työryhmässä, mitkä hallituksen viimeisistä hankkeista toteutettiin ja mitkä hylättiin. Juha Sipilä (kesk) hajotti oman hallituksensa, kun sen ajama soteuudistus kaatui. Stubbin hallitus puolestaan äänesti eduskunnassa kumoon omia esityksiään.

Levottomuutta voivat aiheuttaa aika- ja vaalipaineet. Vaalien lähestyessä hallitus ei välttämättä enää ehdi tai uskalla toteuttaa kaikkia hankkeitaan.

Keskeneräiset lakiesitykset raukeavat vaalien yhteydessä. Kansanedustajat puolestaan alkavat puntaroida, onnistuvatko he uusimaan paikkansa. Molemmat syyt kasvattavat lakien kaatumisen riskiä.

Orpon hallitus on pyrkinyt oppimaan edeltäjiensä virheistä.

Päähallituspuolueet ovat pitäneet huolen siitä, että niiden keskeiset vaatimukset on viety läpi hyvissä ajoin. Kokoomus on saanut haluamiaan uudistuksia työmarkkinoille ja perussuomalaiset kiristettyä maahanmuuttopolitiikkaa.

Koska pääpuolueet ovat jo saavuttaneet keskeiset tavoitteensa, niiden huomio voi alkaa kääntyä kohti ensi huhtikuun vaaleja poikkeuksellisen varhain.

Hallituksen työlista ei toki ole täysin tyhjä. Viimeisteltävänä on lukuisia isoja ja pieniä lakihankkeita.

Eduskunnalla on nyt käsittelyssä noin 60 hallituksen esitystä. Niiden lisäksi hallitus aikoo antaa eduskunnalle vielä toistasataa lakiesitystä. Yhteensä lakihankkeita on siis jäljellä parisen sataa.

Osa niistä on peräisin hallitusohjelmasta, ja osa on myöhempää täydennystä. Osa taas on vähemmän ideologista teknistä puurtamista, jota jokaisella hallituksella on edessään.

Hallituspuolueissa odotetaan, että kaikki esitykset eivät toteudu. Niin on tapana käydä jokaisella vaalikaudella.

Varsinkin jos hallituspuolueiden kannatus ei kohoa, niiden kansanedustajilla saattaa kasvaa kiusaus nostaa omaa profiilia asettumalla jotakin hanketta vastaan. Tuoreimmassa Helsingin Sanomien gallupissa kaikkien hallituspuolueiden kannatus on alle viime vaalien tuloksen.

On sinänsä normaalia, että hallitusvastuu syö suosiota. Kokoomuksen kannatus on laskenut yli neljä ja perussuomalaisten runsaat viisi prosenttiyksikköä.

”Eiköhän sekin vielä nähdä, että jokin laki kaatuu saliin”, erään hallituspuolueen kansanedustaja ennakoi.

Mahdollisia jännitteitä on olemassa. Kokoomuksella on kesken kaksi isoa tavoitetta: yhteisöveron alennus ja Länsirata. Molemmat ovat perussuomalaisen ministerin alla.

Yritysvero on tarkoitus laskea 20 prosentista 18 prosenttiin ensi vuoden alussa. Valtiovarainministeri Riikka Purra (ps) on puolustanut muutosta, vaikka hänen puolueensa ei ole siitä innoissaan.

Kokoomuksessa pelätään, että perussuomalaiset jatkaa räväköitä ulostuloja tai kokoomuksen haastamista. Puolue on niiden turvin saanut kannatustaan nousuun.

Jos kokoomus haluaa saada veroalen, sen pitää sietää hallituskumppanin edesottamuksia.

”Yhteisöverossa kokoomuksen pallit ovat meidän kourassamme”, eräs perussuomalaisten vaikuttaja kuvaa.

Turun ja Helsingin välinen Länsirata ei näytä toteutuvan tällä vaalikaudella. Hankeyhtiön toimitusjohtaja Pekka Ottavainen sekä liikenne- ja viestintäministeri Lulu Ranne (ps) ovat molemmat sanoneet, että rakentaminen alkaisi aikaisintaan vuonna 2028.

Oma kysymyksensä on, puuttuuko Ranne silti vielä hankkeeseen, johon hän on suhtautunut avoimen nihkeästi.

Syksyn keskeisiin lakihankkeisiin kuuluu myös käännytyslain jatko. Lailla rajoitetaan sitä, mistä välineellistetyn maahantulon osaksi epäilty henkilö voi päästä maahan ja hakea turvapaikkaa.

Perussuomalaisten pitkäaikaisiin tavoitteisiin kuuluva laki säädettiin ensi kertaa heinäkuussa 2024.

Laki oli alun perin voimassa vuoden, kunnes sitä jatkettiin tämän vuoden loppuun.

Syksyn poliittista keskustelua hallitsee julkisen talouden velkaantuminen. Se tulee olemaan myös keskeinen vaaliteema, jossa oppositio syyttää hallitusta ydinlupauksensa rikkomisesta.

Suomen valtio ottaa ensi vuonna 12,9 miljardia euroa uutta velkaa. Joka seitsemäs euro pitää rahoittaa lainalla.

Luvut perustuvat valtiovarainministeriön esitykseen ensi vuoden budjetiksi. Hallitus neuvottelee sen yksityiskohdista syyskuun alun budjettiriihessä, mutta iso kuva ei ole muuttumassa.

Hallitus vie ensi vuoden budjetissa läpi viimeiset leikkauksensa, mutta uusista se ei ole päättämässä. Eduskunta hyväksyy budjetin joulukuussa.

Esimakua vaalien sopeutuskeskustelusta saadaan pitkin syksyä.

Pelin avaa valtiovarainministeriö (VM), joka julkaisee lokakuussa virkapuheenvuoron. Siinä ministeriö esittää keinoja julkisen talouden vahvistamiseksi.

Vielä laajemmin erilaisia säästökeinoja se esittelee erillisissä meno- ja verokartoituksissa.

Viime vaalien alla VM julkaisi puheenvuoron joulukuussa ja kartoitukset maaliskuussa. Nyt ne kaikki on aikaistettu lokakuulle.

Ministeriön julkilausuttu tavoite on, että raportit ehtisivät vaikuttaa viime vaaleja enemmän poliittiseen keskusteluun.

Puolueissa ministeriön ehdotuksia odotetaankin suurella mielenkiinnolla, sillä ne saavat kartoituksista ideoita siihen, miten suuri julkisen talouden sopeutus toteutettaisiin.

Tarkkaa säästötavoitetta odotetaan kuluvan vuoden aikana. Eduskuntapuolueet ovat sopineet alustavasti, että ensi vaalikauden aikana julkista taloutta tulisi vahvistaa 8–11 miljardilla eurolla.

Niin sanottu finanssipoliittinen työryhmä sopii lopullisesta tavoitteesta joulukuussa.

Tähän mennessä puolueet ovat linjanneet myös, että sopeutus tulisi tehdä pelkästään suorien menoleikkausten tai veronkiristysten avulla. Tuleva hallitus ei siis voisi vedota esimerkiksi rakenteellisiin uudistuksiin, kuten Orpon hallitus on tehnyt.

Rajaus lisää entisestään kiinnostusta VM:n kartoituksiin.

Vaalikampanjat eivät kunnolla ala vielä syksyn aikana, vaikka puolueiden huomio henkisesti niitä kohti kääntyykin.

Varsinaiset vaalikampanjat kestävät yleensä vain parisen kuukautta. Syynä on se, että puolueilla ei ole aikaa, energiaa tai rahaa pidempiin kampanjoihin.

Suomen Kuvalehden tekemän kyselykierroksen perusteella vaikuttaakin siltä, että useimmat eduskuntapuolueet julkaisevat varsinaiset vaaliohjelmansa vasta ensi vuoden puolella.

Vain kristillisdemokraatit arvioi, että ohjelma julkaistaan todennäköisesti jo tämän vuoden lopulla.

Sdp kertoo julkaisevansa ohjelman ”vuodenvaihteen tienoilla”. Ei kuitenkaan ole todennäköistä, että puolue julkistaisi syksyn aikana keinolistaa siitä, miten se hoitaisi ensi vaalikauden säästötalkoot.

”Olisi puolueilta erikoista lähteä julkaisemaan säästötavoitteita, kun finanssipoliittinen työryhmäkään ei ole niitä asettanut”, sanoo Sdp:n puoluesihteeri Mikkel Näkkäläjärvi.

Puoluesihteerit korostavat, ettei lopullisia julkaisuaikatauluja ole päätetty.

Puolueet myös tarkkailevat toisiaan. Ensimmäisellä julkistajalla on etunsa ja riskinsä. Se saa mahdollisuuden asettaa vaalikeskustelun agendan, johon muut joutuvat vastaamaan. Toisaalta liian varhainen julkistus voi unohtua ennen vaaleja.

Jotain ensi vaalikauden tavoitteistaan puolueet alkavat kuitenkin jo paljastaa. Ne ovat tehneet ohjelmatyötä eri teemojen parissa. Puolueet voivat kertoa kannoistaan esimerkiksi terveydenhuollon, koulutuksen ja maahanmuuton kehittämiseen. Lopullisissa vaaliohjelmissa niitä kootaan yhteen.

Esimerkiksi pääministeri Petteri Orpo (kok) on kertonut, että kokoomus tulee julkistamaan oman talousohjelmansa syyskuussa.

Puoluesihteeri Maggie Keskisen mukaan ohjelmassa ei esitellä yksityiskohtaista listaa ensi kauden sopeutuksiin.

”En puhuisi sopeutuslistasta, mutta vastaamme kyllä siihen, miten kokoomus velkajarrun hoitaisi”, Keskinen kertoo.

Vaaliohjelmat ovat myös viestintää ja muista erottautumista. Koska kaikilta puolueilta odotetaan sopeutuslistaa, niiden vertailu tuskin yksin riittää ratkaisemaan vaaleja.

Kaikki syksyn puheenaiheet eivät tietenkään riipu puolueista. Ulkoiset yllätykset voivat tuoda lisäkäänteitä vaalikamppailuun tai hallituksen viime metreille.

Marinin hallitus joutui viimeisen vuotensa aikana reagoimaan Venäjän aloittamaan hyökkäyssotaan Ukrainassa ja sen seu­rauksiin. Hallitus ratkoi Nato-hakemuksen, energia­kriisin ja hintojen yleisen nousun tuomia pulmia.

Orpon hallitus on toistaiseksi joutunut reagoimaan muun muassa Ukrainan sodan, Donald Trumpin toisen presidenttikauden ja Iranin sodan seurauksiin.

Koulutuspolitiikka puhuttaa puolestaan syyskuussa, kun peruskoululaisten osaamista mittaavat uudet Pisa-tulokset julkistetaan.

Keskustelu Garden Helsinki -hallihankkeen ja Uudenkaupungin autotehtaan rahoituspäätöksistä jatkuu syksyllä. Pääministeri Orpo ei jäävännyt itseään hallituksen päätöksistä, jotka kytkeytyvät kokoomuksen vaalirahoittaja Ilpo Kokkilaan.

Orpon toiminnasta linjaa oikeuskansleri Janne Salminen. Orpon tulee toimittaa selvityksensä Salmiselle elokuun loppuun mennessä. Tämän viikon alkaessa hän ei ollut vielä toimittanut niitä.

Sen sijaan kotimaan työmarkkinoilta voi olla luvassa rauhoittavia uutisia. Teknologiateollisuuden ja kemianteollisuuden edustajat ovat ilmoittaneet, että ne jatkavat nykyisiä työehtosopimuksia ensi vuoden marraskuulle asti.

Sopimukset olisi voitu irtisanoa päättymään jo tänä syksynä.

Ratkaisun myötä vaalien alla vältytään repivältä työmarkkinariidalta. Muiden alojen oletetaan seuraavan keskeisten vientialojen linjaa.