Tarjolla
henkistä
tukea

Harmaa betonielementtitalo sulautuu Espoon Tapiolassa rapistuvaan ostariin. Alakerran tyhjän liike­tilan ikkunapöly loistaa aurin­gonpaisteessa. Juuri mistään ei huo­maisi, että talo on käytössä.

Yksinäinen A-kyltti huojuu tien varressa. Siinä lukee Kansalaistoiminnankeskus, vaikka kansalaiset ja toiminta vaikuttavat sijoittuneen viereiseen päiväbaariin.

Yksi vuokralaisista on ukrainalaisia avustava järjestö Fenix Finland. Sen tarjoama apu vaikuttaa epämääräiseltä, ja sillä on kummallisia yhteyksiä Venäjälle.

Ovi on auki. Aulan ilmoitustauluseinää on koetettu piristää keltaisella huomiomaalilla. Tavarahissi vie neljänteen kerrokseen.

Tanja Fomina huhuilee sokkeloisesta kokoustilasta.

”Täällä, täällä!”

Viereinen huone on nimetty vitsikkäästi VIP Loungeksi.

Fomina on tyytyväinen tiloihin. Vuosi sitten ei ollut näitäkään. Oli vain satunnaisia, solidaarisuudesta lainaan saatuja huoneita ympäri pääkaupunkiseutua.

Nettitapaamiset asiakkaiden kanssa saattoi hoitaa kotoa, mutta ryhmien kokoontuminen vaati järjestelyitä.

Nyt voi jättää läppärin työhuoneeseen ja varata samasta talosta VIP Loungen, Erkkerin tai Kabinetin myös iltaisin tai viikonloppuisin.

Pystyy auttamaan vaikeissa elämänti­lanteissa olevia asiakkaita entistä järjestelmällisemmin.

Kolmisen vuotta sitten, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan helmikuussa 2022, Suomeen tuli yhtäkkiä tuhansia ukrainalaisia.

Ensimmäisten kahden viikon aikana jätettiin noin 6 000 tilapäisen suojelun hakemusta, kolmannella viikolla 4 300, neljännellä 2 500, ja niin edelleen. Sitten olivat vielä turvapaikkahakemukset.

Monissa suomalaisissa kaupungeissa alettiin koota pikaisesti apujoukkoja.

Perustettiin keräyksiä ja keskuksia. Helsingistä sai ruoka-apua, tietoa ja kotoutumispalvelua. Kauhajoella koristetavarakauppa muutettiin humanitaariseksi avustusvarastoksi, Jyväskylässä tarjottiin käännösapua ja keittiötarvikkeita, Vaasassa ryhdyttiin toimittamaan sairaalasänkyjä ja ambulansseja Ukrainaan.

Tanja Fomina kirjoitti Facebook-päivityksen.

Hän oli lukenut yliopistossa psykologiaa. Prepaid-liittymät ja ruoka-apu auttoivat ensi hätään, mutta Fomina ajatteli voivansa tarjota muunlaista tukea. Hän oli asunut Suomessa lähes kolmekymmentä vuotta ja tiesi, ettei palveluiden piiriin pääseminen ollut helppoa. Saati, jos tuli keskeltä sotaa eikä osannut kieltä.

Hän etsi päivityksessään mielenterveys- ja sosiaalialan ammattilaisia, jotka haluaisivat tukea Suomeen tulevia pakolaisia. Hän kirjoitti olevansa valmis auttamaan, mutta ei tiennyt tarkalleen miten.

Hän ei ollut koskaan tehnyt vapaaehtoistyötä, eikä oikein hallinnut järjestöasioita. Mutta jos miettisi yhdessä.

Maahanmuuttajien kanssa työskentelevä Vera Mustonen näki postauksen sattumalta. Hän ei juuri käyttänyt sosiaalista me­diaa, mutta jotenkin se osui silmään, jostain ryhmästä varmaakin.

Muutama muukin vastasi. Viisi tai kuusi. Maaliskuussa koossa oli pieni joukko. Kaikki eivät tunteneet toisiaan entuudestaan, toiset olivat olleet joskus tekemisissä. Kokoonnuttiin etäyhteydellä.

Yhdellä ilmoittautuneella, Irina Movittalla, oli ennestään rekisteröity yhdistys, joka päätettiin ottaa käyttöön. Muutettiin vain yhdistyksen hallitus ja säännöt.

Nimeksi annettiin Fenix Finland, ylösnousemuksen vertauskuva. Se kuvasti kykyä nousta tuhkista vaikeina aikoina.

Pari muutakin tahoa tarjoaa henkistä tukea, mutta Fenixistä kasvoi suurin.

Se on ilmoittamansa asiakasmäärän perusteella ylipäätään Suomen suurimpia ukrainalaisia avustavia vapaaehtoisjärjestöjä. Omien tilastojensa mukaan järjestö auttoi kahtena ensimmäisenä vuonna 1 500:aa pakolaista. Se järjesti 710 henkilökohtaista tukikeskustelua ja 37 psyykkisen tuen ryhmää, joihin osallistui yli 400 ukrainalaista.

Aluksi perustettiin kriisipuhelin. Siihen ei ollut mahdollista vastata ympäri vuorokauden, mutta aamusta iltaan kuitenkin.

Samaan aikaan perustajat etsivät netin kautta vapaaehtoisia. Kaikilla tuli olla työkokemusta sosiaali- tai terveysalalta, niin Fomina sanoo. Se oli välttämätöntä, jotta apu olisi ammattimaista. Vääränlainen ohjaus saattaisi olla sellaisessa tilanteessa haitallista.

Apua tarvitsevien yhteydenotot kasvoivat nopeasti. Fenix alkoi järjestää jokaiselle henkilökohtaisia keskusteluita. Ne pidettiin videoyhteydellä.

Silti, kun yhdistys yritti mainostaa ilmaisia palveluitaan Suomessa asuvien ukrainalaisten toiseksi suurimmassa Facebook-ryhmässä, päivitykset poistettiin.

Suomen vanhin ukrainalaisten järjestö, Ukrainalaisten yhdistys Suomessa, ei halunnut olla tekemisissä sen kanssa.

Keskustelukieli oli useimmiten venäjä. Fomina ja Mustonen sanovat sen johtuneen siitä, että erityisesti Itä-Ukrainasta paenneiden kotikieli oli venäjä. Tunnekieli ainakin.

Tosiasiassa perustajaporukassa oli vain yksi, joka osasi ukrainaa. Muut olivat venäjänkielisiä. Vapaaehtoisissakin ukrainankielisiä oli aluksi vähän. Ukrainalaisissa järjestöissä se koettiin ongelmaksi. Moni Ukrainasta paennut ei halunnut puhua venäjää, vaikka olisi osannut. Useat itäukrainalaiset olivat vaihtaneet kieltä jo vuonna 2014, kun Krim oli vallattu ja Venäjä oli hivuttautunut Donetskiin ja Luhanskiin.

Ukrainalaisten yhdistys Suomessa -järjestön ylläpitämässä apukeskuksessa Helsingin Vallilassa katsottiin, että venäjänkielisten palveluiden tarjoaminen saattaisi olla haitallista, laukaista traumaattisia kokemuksia. Keskus kieltäytyi yhteistyöstä, edes kertomasta järjestöstä asiakkailleen, vaikka kaikenlainen apu olisi tietysti ollut tarpeen.

Fenixiin ilmoittautui vapaaehtoisia. Kukaan ei muista enää tarkkaan, paljonko heitä alussa oli, mutta kymmeniä.

Fominan mukaan jokaisella oli alan koulutus tai työkokemusta Suomesta tai kotimaasta, vaikka kaikilla ei ollut laillista oikeutta esimerkiksi psykologina toimimiseen. Ei sellaista voinut edellyttääkään. Keskusteluapuun ei tarvita Valviran hyväksyntää, ammattiapuun se vaaditaan.

Fenixin ilmoituksista ei kuitenkaan saanut selvää, kummasta oli kyse. Facebookissa ja Telegramissa mainostettiin konsultaatioita, ”psych helpiä” ja mielenterveyden spesialisteja.

Harhaanjohtavat ilmaisut eivät ole yhdentekeviä.

Ukrainassa mielenterveyden hoitamista vältellään, pidetään hullujen hommana. Monet eivät erota nettikonsulttia ammattilaisesta.

Esimerkiksi Väestöliitto tarjosi vastaavanlaista keskusteluapua, mutta käytti selkeitä ammattinimikkeillä ja tarvittaessa tulkkia. Pakolaiset tuskin tuntevat suomalaista ammatinharjoittamisoikeuslainsäädäntöä tai edes välittävät siitä, mutta moni kärsi vakavista oireista. Ahdistuksesta, masennuksesta, paniikkihäiriöistä, traumaperäisestä stressihäiriöistä.

Fenixin uusille vapaaehtoisille ryhdyttiin järjestämään koulutuksia. Useita koulutusta vetänyt alkuaikojen vapaaehtoinen sanoo, ettei kaikilla ollut niihin vaadittua osaamista.

Vapaaehtoisina spesialisteina on toiminut pitkälle kouluttautuneita ammattilaisia, mutta myös homeopaatti ja ”anti-age-tohtori”.

Joillakin oli omia sivubisneksiä. Yhdistyksen perustajiin kuulunut Irina Movitta myi motivaatiokoulutuksia. Hän oli alkuaikoina Fenixin näkyvin hahmo. Movitta on jonkinlainen taiteilijanimi, ei hänen oikea su­kunimensä. Koulutusten avulla naiset saattoivat vapauttaa johtamispotentiaalinsa, saavuttaa henkilökohtaisen harmo­nian ja taloudellisen hyvinvoinnin, mainos lupasi.

Vapaaehtoisissa oli uskomushoitaja, joka tarjosi keskusteluyhteyttä kuolleisiin. Yhden session hinta oli 80 euroa. Yhteyden saavuttaminen saattoi edellyttää useita.

Motivaatiokoulutuksia tai rajantakaisia keskusteluita ei tiettävästi kaupattu suoraan Fenixin asiakkaille, mutta suurin osa oli löytänyt järjestön sosiaalisen median kautta, jossa myös maksullisia palveluita mainostettiin avoimesti.

Suomeen saapuneet ukrainalaiset olivat otollista asiakaskuntaa – valtaosa oli perheellisiä naisia, joiden miehet olivat jääneet sotaa käyvään maahan. Elämäntilanne oli vaativa ja keinot vähissä. 49 prosenttia ukrainalaisista naisista sitä paitsi uskoo henkimaailman olemassaoloon.

Vapaaehtoisten joukossa oli myös henkilö, joka mainosti Venäjän armeijan orkesterin esiintymisiä. Ja toinen, joka poseerasi sosiaalisessa mediassa Venäjän armeijan univormussa.

Kesään 2022 mennessä Suomessa oli jo yli 30 000 ukrainalaista. Fenixin perustajat alkoivat järjestellä videokeskustelujen lisäksi ryhmiä, joissa saisi ohjausta ja vertaistukea.

Malliksi otettiin ukrainalaisen psykologin Olena Tararinan kehittämä psyykkisen tuen ohjelma sotaolosuhteisiin. Sen nimi oli Sisäinen tuki. Sitä kuvattiin psykoemotionaalisen tuen vakauttamisohjelmaksi.

Tararina oli Ukrainassa tunnettu motivaatiokouluttaja. Ilmeisen tehokas myös; hänen taustayhtiönsä kertoo, että ”mestarikursseille” on osallistunut jo 100 000 asia­kasta hänen kymmenvuotisen uransa aikana. Pelkästään puolen viime vuoden aikana webinaareissa on Tararinan nettisivujen mukaan koulutettu 5 000 ihmistä.

Tararina koulutti sodan alkuaikoina järjestöjä ja vapaaehtoisia vakauttamisohjelmansa soveltamiseen. Se koostui erilaisista keskittymis- ja hengitysharjoituksista.

Irina Movitta opiskeli kahdella Tararinan kurssilla, niin hän on kertonut – ilmaisella ja toisella, itse maksamallaan – ja alkoi vetää Sisäisen tuen ryhmiä Suomessa.

Ryhmiä järjestettiin ensimmäisenä vuonna kaksitoista kertaa, suurin osa videoyhteydellä. Niihin osallistui Fenixin oman kertoman mukaan 180 asiakasta.

Kesän loppupuolella, elokuussa 2022, eräs entinen vapaaehtoinen oli mukana yhdessä kokoontumisessa. Hänellä oli psykologin koulutus ja ymmärrystä traumojen käsittelemisestä.

Kun videoyhteydellä vedetty sessio loppui, vapaaehtoinen oli kauhuissaan.

Sisäisen tuen ohjelmassa oli sovellettu EMDR-menetelmää. Movitta oli pyytänyt ajattelemaan traumaattisia tapahtumia ja liikuttanut sormia edestakaisin kameran edessä. EMDR on voimakas traumatera­pian muoto, ja sen harjoittamiseen tarvitaan sertifiointi. Sen osaamaton käyttäminen on yksiselitteisesti vaarallista.

Vapaaehtoinen raportoi asiasta yhdistyksen muille perustajille, jotka lupasivat puuttua toimintaan.

Movitta alkoi myöhemmin myydä ohjelmaa oman yrityksensä kautta muille halukkaille. Maksullinen versio perustui laajempaan versioon Tararinan kurssista, mutta Movitta lisäsi alkuperäiseen nimeen yhden sanan: Oma sisäinen tuki. Hinta 680 euroa.

Huhtikuussa 2022 Moskovassa perustettiin uusi järjestö. Tai ainakin järjestön kotisivu, varsinainen yhdistys rekisteröitiin vasta vuotta myöhemmin.

Sen nimeksi tuli Sila Vozroždenija, uudelleensyntymisen voima. Kuten Fenix-yhdistyksen, myös sen logossa lentää kultainen Feeniks-lintu.

Se oli vapaaehtoisista koostuva, ”tuhatvuotisia venäläisiä arvoja” vaaliva ja kehittävä yhdistys. Sen tarkoitus oli tarjota psykologista tukea Venäjän ”uusilla alueilla” asuville ja taisteleville. Järjestön johtaja ja yksi perustajista, ukrainalainen Anatoli Kravtšenko, oli toiminut Petrovskin piirin aluepolitiikassa Donetskissa jo ennen vuotta 2014. Hän kuului Vahva Ukraina -nimiseen puolueeseen, joka yhdistyi myöhemmin Venäjä-mieliseen Alueiden puo­lueeseen. Nyttemmin hän on taistellut sodassa Venäjän puolella.

Yhdistys kertoi tukevansa sotilaiden ja siviilien henkistä kasvua Venäjän kukoistuksen saavuttamiseksi. Se ilmoitti ylläpitävänsä sielullista ja historiallista muistia. Järjestö keräsi ja toimitti avustuksia etulinjaan. Sinne ei ollut asiaa ilman tarvittavia yhteyksiä Venäjän turvallisuuspalveluun ja armeijaan.

Yhteyksistä ei näyttänyt olevan pulaa: venäläiset sotakomentajat lähettivät sertifikaatteja ja kiitoskirjeitä.

Huhtikuussa 2023 yhdistys järjesti venäläisen kauppakamarin tiloissa pyöreän pöydän keskustelun yhteistyössä Venäjän opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa. Teemana oli Venäjän intellektuaalisen ja kulttuurisen tason nostaminen.

Puheenvuoroissa kannatettiin kansallista internetiä, neuvostoajan arvoja ja tervehenkistä patriotismia. Osallistujat pohtivat, miten edistää ”venäläistä kulttuurista koodia” ja isänmaallista koulutusta erityisesti nuorten keskuudessa.

Mukana oli järjestön perustaja, näyttelijöitä, bisnesmiehiä ja Duuman edustajia. Ja Irina Movittan uusi työpari.

Puolisen vuotta myöhemmin, syyskuussa 2023, Sila Vozroždenija lähetti suosituskirjeen Kultainen psyyke -kilpailuun.

Se kehui suosittelemansa ehdokkaan ohjelman toimineen hienosti erikoisoperaatioalueilla. Yksinkertaiset harjoitteet olivat tuottaneet tehokkaita tuloksia tunne-elämän vakauttamiseksi ja auttaneet kehittämään psykologista kestävyyttä kriisitilanteissa.

Tuo ohjelma oli Movittan ja tämän työparin Oma sisäinen tuki.

Kilpailuun osallistumisen aikaan Movitta ei enää työskennellyt Fenixissä. Hän ja muut perustajajäsenet olivat ajautuneet erilleen.

Movittan mukaan hänelle oli soitettu, ettei häntä enää kaivattu. Mitään riitaa ei ollut, eikä hän koskaan saanut kuulla minkäänlaisia perusteluita. Hallituksen enemmistö oli vain äänestänyt niin.

Hän lähti järjestöstä ja hänen nimensä poistettiin kaikista yhteystiedoista.

Movitta sanoo, ettei tiedä mitään venäläisestä Sila Vozroždenija -järjestöstä tai sen kirjoittamasta suosituskirjeestä. Hän arvelee, että työparin on täytynyt pyytää se. Työpari vastasi paperihommista.

Nykyään Movitta toimii vierailevana luen­noitsijana pietarilaisessa psykologi-instituutissa. Hän opettaa siellä Tararinan ohjelmaa ammattilaisille.

Hän sanoo, ettei kannata sotaa, mutta jakaa osaamistaan keille tahansa, jotka halua­vat auttaa. Hänen koulutuksiinsa osallistuneet tarjoavat apua esimerkiksi venäläisten sotilaiden äideille.

”Emme me koske poliittisiin aiheisiin”, Movitta sanoo.

”Mutta on ihmisiä, jotka eivät tiedä mitä tehdä, kärsiviä ihmisiä. Äiti on aina äiti.”

Tanja Fominan mukaan Movitta ei liity enää mitenkään Fenixiin, ei ole liittynyt pitkään aikaan. Hän sanoo, että teiden erkaantuminen johtui siitä, että Movitta halusi alkaa kerätä asiakkailta osallistumismaksuja. Muut perustajat pitivät itseästään selvänä, että apu on maksutonta.

”Meillä ei ollut enää yhteistä näkemystä”, Fomina sanoo.

Hän ei ole koskaan kuullut Sila Vozrož­denija -järjestöstä.

Kun apua tarvitseva ottaa yhteyttä Fenixiin, tulee täyttää kaavake. Ukrainalaisilta kysytään monia tarkentavia tietoja, kuten lähtökaupunkia ja oleskeluluvan tilannetta.

Tiedot ovat olennaisia oikeanlaisen avun tarjoamiseksi, eikä ole syytä olettaa, että Fenixin tarkoitus olisi muu kuin avun tarjoaminen. On kuitenkin tärkeää ymmärtää, millaiset taustat tietojen kerääjillä on.

Fenixin nykyinen vetäjä Tanja Fomina on opiskellut yksityisessä psykoanalyysia opettavassa instituutissa, ja eräs toinen perustaja, jonka nimeä ei ole kirjattu julkisiin tietoihin, on opettanut samassa laitoksessa.

Migp-instituuttin sijaitsee Kiovassa, ja sen perustaja ja rehtori Svitlana Uvarova on venäläisen sotilaslääkärin Mihail M. Rešetnikovin oppilas. Rešetnikovilla on pitkä historia yhteistyöstä FSB:n edeltäjän KGB:n kanssa. Venäjän puolustusministeriö on palkinnut hänet lukuisia kertoja, ja hän toimii neuvonantajana Duumassa ja Venäjän liittokokouksessa. Hän perusti psykoanalyysi-instituutin Pietariin, Uvarova valmistui sieltä ja perusti instituutin alaisen haaran Kiovaan.

Rehtori Uvarovalla on kyseenalainen maine ukrainalaisten psykologien keskuudessa. Maidanin protestien aikaan vuonna 2014 hänen instituuttiinsa kutsui Venäjä-mielisen poliitikon selittämään opiskelijoille, miksi mielenilmaukset olivat paha asia. Uvarova on Venäjän kansalainen ja tukee avoimesti Kremlin näkemystä venäläisistä ja ukrainalaisista yhtenä ja samana kansana.

Tanja Fomina asetettiin ehdolle Kansalaisfoorumin järjestämän Vuoden vapaaehtoinen -palkinnon finaaliin vuonna 2023.

Viime vuonna Fenix sai hankerahoi­tuksen sosiaali- ja terveysministeriön avustuskeskukselta Stealta. Avustuksia jaetaan järjestöille, jotka työskentelevät esimerkiksi ikääntyneiden, invalidien tai vähemmistöryhmien kanssa.

Rahoitusta oli haettu aiemminkin, mutta nyt tärppäsi. 425 000 euroa psyykkis­tä kuormitusta kokeneiden maahanmuut­tajien tuen ja hyvinvoinnin edistämiseen. Järjestö muutti nykyisiin tiloihin Tapiolaan.

Aiemmin Fenix oli keskittynyt pelkästään ukrainalaisiin, mutta nyt se laajensi myös venäläisiin. 

Lisää aiheesta

• Julkisen sanan neuvoston päätöksen mukaan haastateltaville olisi tullut kertoa, että juttu julkaistiin myös toisessa mediassa. JSN

  JSN:n langettava päätös: SK:n olisi tullut kertoa, että juttu julkaistaan myös toisaalla

  5 MIN

Juttu on tehty yhteistyössä monikielisen Satakieli-median kanssa. Haaga-Helian omistamassa Satakielessä maahanmuuttajataustaiset freelancetoimittajat tekevät journalismia maahanmuuttajayhteisöille.

Selvennys 13.6.2025 kello 11:09: Ukrainalaisten auttamiseen osallistuu myös muita järjestöjä, joiden nimessä on sana Fenix. Ne ovat eri järjestöjä kuin jutussa käsitelty Fenix Finland -yhdistys.

Lisäys 15.5.2026 kello 11:10. Artikkeli on saanut Julkisen sanan neuvostolta langettavan päätöksen 12.5.2026. Sen mukaan haastateltaville olisi tullut kertoa, että juttu julkaistiin myös toisessa mediassa.