Myytävänä metsät
Petteri Orpon hallitus teki täyskäännöksen Suomen metsä- ja luontopolitiikassa. Se on kestämätöntä, sanoo ekologian professori Janne Kotiaho. Ympäristöministeri Kai Mykkänen uskoo toisin.
Petteri Orpon (kok) hallituksen ohjelmassa kuuluu Sanna Marinin (sd) hallituksen ohjelmaa voimakkaammin metsäteollisuuden ääni.
Ohjelmassa korostetaan metsien taloushyötyjä. Samalla noin 600 000 suomalaisen metsänomistajan päätösvaltaa ja omaisuudensuojaa aiotaan vahvistaa.
Hallitusohjelman metsä- ja luontopolitiikan linjauksia ei voi pitää suurena yllätyksenä. Oikeistopuolueiden eduskuntavaaliohjelmat painottivat ”kestävää metsätaloutta”, ja sen jälkeen luonnonsuojelua ja luontokadon estämistä.
Talouden voimakas painotus on käännös edellisen hallituksen luontopolitiikasta, sanoo Jyväskylän yliopiston ekologian professori ja Luontopaneelin puheenjohtaja Janne Kotiaho.
”Aiempi hallitus otti vahvasti luontopolitiikan ilmastopolitiikan rinnalle. Nyt luontopolitiikassa on otettu askel taaksepäin.”
Metsien hiilinielut ovat jäämässä liiaksi teknisten hiilinielujen, kuten hiilidioksidin talteenoton, varjoon. Kotiahon mukaan hiilidioksidin talteenottoon liittyviä tekniikoita on toki jo olemassa, mutta toistaiseksi ne ovat kalliita. Se hidastaa niiden käyttöönottoa.
”Metsäpolitiikka edustaa kestämätöntä lyhytnäköistä eduntavoittelua, ja se jättää aika lailla huomioimatta tulevien sukupolvien tarpeet.”
Professorin mukaan talouden pääoman vahvistamista ei saisi toteuttaa luontopääoman kustannuksella. Hallitus aikoo muun muassa pitää Metsähallituksen hakkuumäärät ennallaan tai lisätä niitä maltillisesti.
”Tiedekentän viesti on ollut jo pitkään, että nykyiset hakkuumäärät ovat Suomen luonnon kannalta kestämättömiä. Nopeita hiilinielun lisäyksiä saataisiin aikaiseksi hakkuita pienentämällä”, Kotiaho sanoo.
Suomessa hakkuut ovat suurimmaksi osaksi markkinoiden käsissä. Valtion hakkuut ovat vajaat kymmenen prosenttia vuotuisista hakkuumääristä.
Kotiahon johtama Luontopaneeli on ehdottanut, että olisi valmisteltava mekanismi, jolla tarpeen tullen voitaisiin rajoittaa markkinaehtoisia hakkuita.
Hän antaa esimerkin päästökauppamallista, jossa jokaisessa maakunnassa selvitettäisiin vahvan kestävyyden mukainen ”hakkuukatto”. Sen jälkeen maanomistajille jaettaisiin vuotuisesti hakkuuoikeuksia, joita maanomistajat voisivat käyttää joko omiin hakkuisiinsa tai myydä niitä jollekin toiselle.
Kotiaho kävi hallitusohjelmaneuvotteluissa esittämässä näitä ajatuksia, mutta ne eivät päässeet ohjelman kirjauksiin millään muotoa.
Orpon hallitus kuunteli myös Maailman ilmatieteen järjestön pääsihteeriä Petteri Taalasta, joka on myöntänyt hiilinielujen olevan osa ilmastonmuutoksen hillintää, mutta hänen katsannossaan ne eivät ole niin tärkeitä kuin fossiilisista polttoaineista eroon pääseminen.
Kotiahon mielestä hallitusohjelmassa on myös hyvää. Muun muassa se, että luontopolitiikka tuodaan osaksi pääministeri Orpon johtaman ilmastopolitiikan pyöreän pöydän keskusteluja.
”Toki linjaus oli helppo tehdä, koska se ei maksa mitään.”
Hallitusohjelmaan kirjattiin myös, että hallitus aikoo tarkastella metsälain päivitystarvetta metsäalan sidosryhmien kanssa, metsänomistajien eduista huolehtien.
”Vaikuttaa siltä, että edunvalvonta on ollut tiettyjä kohtia kirjaamassa.”
Metsäteollisuus ry:n metsäjohtaja Karoliina Niemi kertoo, että Metsäteollisuus on ”pääosin tyytyväinen” uuteen hallitusohjelmaan.
Myös Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK on ilmaissut tyytyväisyytensä. Etujärjestö on mielissään etenkin siitä, ettei hallitusohjelma rajoittanut hakkuita ja metsänomistajan asemaa vahvistettiin.
Hallitus saa kehuja myös siitä, että metsäpäätökset aiotaan pitää tiukemmin kansallisissa käsissä. Euroopan unionin metsälinjauksiin pyritään vaikuttamaan voimakkaasti etukäteen.
Yksi puheenaihe on ollut esimerkiksi EU:n ennallistamisasetus, joka ensi alkuun näytti tulevan Suomelle kalliiksi. Metsiä, soita ja vesistöjä olisi pitänyt ennallistaa useilla miljardeilla euroilla vuosikymmenen aikana.
EU-komission tiukat vaatimukset luonnon ennallistamisesta ovat vastustuksen ja lobbauksen tuloksena sittemmin vesittyneet unionin parlamentissa. Lopullista asetusta ei vielä ole.
Metsäteollisuuden mielestä Orpon hallituksen ohjelmassa metsien mahdollisuudet nähdäänkin Marinin hallitusta monipuolisemmin.
Uudessa ohjelmassa on kaikuja Juha Sipilän (kesk) hallituksen ohjelmaan. Sekin pyrki tehokkaaseen metsätalouteen.
”Nyt metsien käyttöön suhtaudutaan enemmän mahdollisuuksien kuin rajoittamisen kautta”, metsäjohtaja Niemi sanoo.
Metsäteollisuuden osuus Suomen tavaraviennistä on lähes viidennes ja suora työllisyysvaikutus 40 000 työntekijää.
Metsäjohtaja Niemen mukaan suomalainen metsäpolitiikka tähtää pitkäjänteiseen, ylisukupolviseen ja monipuoliseen metsien hoitoon. Se tekee hänen mielestä hallituksen ajamasta metsäpolitiikasta kestävää.
Ekologian professori Kotiahon mielestä Orpon hallituksen ja metsäalan lobbareiden näkemys metsien käytöstä ja niiden suojelusta on virheellinen.
Esimerkiksi suojelutavoitteita ei sidota hallitusohjelmassa metsien pinta-alaan, vaan suojeluarvoltaan parhaimpiin kohteisiin.
”Tämä on tieteellisen ymmärryksen vastainen argumentti”, Kotiaho sanoo.
Professorin mielestä on täysin selvää, että suojelua kohdennetaan arvokkaimpiin luontokohteisiin, mutta laatutekijöiden lisäksi pitää huomioida suojelualueiden määrä.
”Eliöt tarvitsevat pinta-alaa elääkseen. Mitä enemmän sopivaa elinympäristöä mille tahansa eliölle on, sitä enemmän voi olla yksilöitä. Tällöin lajilla on pienempi riski hävitä alueelta.”
Suomessa on noin 48 000 kasvi-, sieni- ja eläinlajia. Niistä lähes puolet tunnetaan niin hyvin, että niiden uhanalaisuus on pystytty arvioimaan. Uusimman Suomen lajien Punaisen kirjan (2019) mukaan lähes 12 prosenttia tutkituista lajeistamme on uhanalaisia. Uhanalaisia lajeja on kaikkiaan noin 2 700. Punainen kirja on uhanalaisuusarviointi, joka noudattaa kansainvälisen luonnonsuojeluliiton ohjeita.
Kotiahon mielestä suojeluun pitäisi asettaa 30 prosenttia jokaisen Suomen maakunnan pinta-alasta. Tämän pinta-alan tavoitteluun Suomi on sitoutunut EU:n biodiversiteettistrategiassa vuonna 2020 ja Kunmingin-Montrealin kansainvälisissä luontosopimuksessa joulukuussa 2022.
”Hallitusohjelmassa luvataan, että Suomen luontopolitiikka vastaa kansainvälisiä sitoumuksia”, Kotiaho huomauttaa.
Nyt Etelä-Suomen maakunnissa on paikoitellen suojeltu vain muutama prosentti pinta-alasta. Pohjois-Suomessa suojelun määrä on ollut jo pitkään suurempi, mikä vääristää kokonaiskuvaa.
”Liian usein suojelu on kohdistettu karuihin alueisiin, eikä Etelä-Suomen lajeja voi suojella Pohjois-Suomessa.”
Oppositiopuolueista etenkin vihreät ja vasemmistoliitto ovat kritisoineet hallituksen metsä- ja luontopolitiikkaa.
Niiden mielestä hallitus nojaa liiaksi hiilidioksidin teolliseen talteenottoon. Vastaavasti metsien hiilensidonta ja suojelutoimet jäävät vähemmälle huomiolle.
Ympäristö- ja ilmastoministeri Kai Mykkänen (kok) on vastannut opposition kritiikkiin. Ministeri sanoi Helsingin Sanomien haastattelussa heinäkuun lopulla, että metsien ja maaperän hiilinielujen ennustaminen on osoittanut mahdottomaksi. Hänen mukaansa hallitusohjelman keskeisin ilmastotoimi on ”tehtaanpiippujen tulppaaminen.”
Muun muassa Luonnonvarakeskuksen tutkimuspäällikkö Juha Mikola oli ministerin kanssa eri mieltä. Hänen mukaansa seuraavan viiden vuoden maankäyttösektorin hiilinielu voidaan hyvin ennustaa, jos hakkuiden määrä tiedetään.
Suomen Kuvalehden haastattelussa Mykkänen ottaa hieman sanojaan takaisin.
Hän myöntää, että epävarmuuksia liittyy myös teollisuuden hiilidioksidin talteenottoon, ei pelkästään tutkijoiden tekemiin laskelmiin metsien hiilinieluista.
Vuonna 2021 Suomen maankäyttösektori muuttui ensi kertaa historiassaan päästölähteeksi, mikä yllätti osin myös silloisen Marinin hallituksen ja osan tutkijoista.
Toisaalta moni tutkija osasi odottaa metsien hiilinielun romahdusta, koska puuston rakenne oli iäkäs ja hakkuiden määriä kasvatettiin systemaattisesti vuosia.
Vuonna 2022 hiilinielut kääntyivät pienoiseen kasvuun. Se johtui pääosin hakkuiden vähenemisestä. Julkista keskustelua on osaltaan hämmentänyt myös hiilinielujen laskentatavan muutos.
Mykkänen sanoo, ettei hallitus ole ”lyömässä hanskoja tiskiin” metsien hiilinielujen osalta. Myös hallitusohjelmaan on kirjattu tukku keinoja hiilinielujen vahvistamiseksi.
Mykkänen luettelee muun muassa oikea-aikaiset harvennushakkuut, jatkuvan kasvatuksen turvemailla ja lannoituksen. Lisäksi valtion vanhoja metsiä aiotaan suojella.
”Mutta jos haluamme varmistaa hiilineutraalisuutemme, niin metsien hiilinielujen rinnalle pitää nostaa tekniset nielut eli piippujen tulppaaminen.”
”Nämä eivät ole joko tai -kysymyksiä.”
Mykkänen kiistää, että hallitusohjelmassa olisi ristiriitoja metsäpolitiikan, luontopolitiikan ja laajemmin ilmastopolitiikan saralla.
”Kyllä talouden ja luonnonsuojelun yhteensovittaminen on mahdollista.”
Orpon hallitus pyrkii luomaan uutta lainsäädäntöä, jotta hiilidioksidin talteenoton tekniikat kehittyisivät entisestään ja energia- sekä teollisuusyhtiöiden olisi järkevää toteuttaa miljardiluokan hankkeita.
Esimerkiksi Yhdysvalloissa, Ruotsissa ja Britanniassa on projekteja, joihin valtio antaa muun muassa verohelpotuksia. Useita hankkeita on myös kaatunut, sillä ne eivät ole olleet taloudellisesti kannattavia. Veronmaksajien tuki näyttääkin olevan avainasemassa.
Suuret teolliset projektit kestävät yleensä jopa vuosikymmenen, hankkeiden rahoitus ja kannattavuus ovat usein myös epävarmoja. Lisäksi erinäisten lupien saaminen ottaa oman aikansa.
Mykkäsen mukaan lupaprosesseja aiotaan entisestään nopeuttaa. Hän on nimittänyt työ- ja seurantaryhmiä, jotta hankkeet saataisiin nopeammin liikkeelle.
Hopulla on syynsä. Hiilidioksidin talteenotto tarvitsee toimiakseen paljon puhdasta energiaa, samoin kuin puhdas vetytalous.
Puhdas energia puolestaan tarkoittaa metsien käyttöä. Esimerkiksi kasvava tuulivoimarakentaminen johtaa uusien sähkölinjojen hakkuisiin.
Hakatulle sähkölinjalle ei puita voi kasvattaa.
Mykkäsen mukaan selvitystyö hiilidioksidin talteenoton lakimuutosten osalta on jo aloitettu. Samalla kaavaillaan hiilidioksidin talteenotolle jonkinlaista huutokauppamekanismia, joka työntäisi ensimmäisiä projekteja nopeammin liikkeelle ja tekisi niistä kannattavia.
Hallitusohjelmassa on sovittu 160 miljoonan euron määrärahasta puhtaan energian kärkihankkeisiin, joihin myös hiilidioksidin talteenotto luetaan.
”Hiilidioksidin talteenotto on meillä aivan lapsenkengissä, koska sellaista lainsäädäntöä ja politiikkaa ei ole aiemmin ollut”, Mykkänen sanoo.
”Meillä on iso mahdollisuus hyödyntää tämä teknologia, sillä vuosikymmenen päästä piipuista tuleva hiilidioksidi on suurelta osin metsäteollisuuden ja bioenergiasektorin päästöjä.”
Professori Janne Kotiahon mielestä hallituksen idea ottaa hiilidioksidia talteen bioenergiatehtaista on kannatettava. Hän kuitenkin huomauttaa, että hiilidioksidista tehtävät tuotteet eivät välttämättä ole kestäviä, koska Suomen metsätalous ei ole ekologisesti kestävää.
Hiilidioksidin talteenotossa ratkaisee paljolti se, mitä tuotteita talteen otetusta hiilidioksidista tehdään. Sitä ei kannattaisi ainakaan polttaa oitis ilmakehään.
”Sellaiset tuotteet, jotka ovat kestoltaan pitkäikäisempiä, ovat päästöjen kannalta kestävämpiä. Silloin ne toimisivat hiilivarastona kauemman aikaa.”
Kestäviä tuotteita olisivat pitkäkestoiset muovituotteet ja mahdollisesti sementin valmistuksen kehittäminen niin, että sen korkeat hiilidioksidipäästöt pienenisivät.
Esimerkiksi valtion suuromistuksessa oleva energiayhtiö Fortum ja metsäyhtiö Metsä Group kertoivat keväällä 2023 käynnistäneensä hankkeen puuperäisen hiilidioksidin talteen ottamisesta sellutehtaiden prosesseista. Talteen otettua hiilidioksidia voisi käyttää kemianteollisuuden tuotteissa.
Laajamittainen ”piippujen tulppaaminen” voi olla realismia noin kymmenen vuoden kuluttua, jos kaikki sujuu, kuten hallitus toivoo.