Oluen vuoro
Hallitus uudistaa alkoholilakia. Nyt juomat nähdään osana taloutta ja ruokakulttuuria, ei ainoastaan yhteiskunnallisena ongelmana.
Mikko Suur-Uski on herännyt kukonlaulun aikaan, juonut kahvit ja aloittanut oluen mäskäämisen. Tarkoitus on valmistaa Suomen parasta olutta.
Parintuhannen litran oluterän paneminen kestää 13–14 tuntia. Tankissa olut kypsyy pari kuukautta. Sen jälkeen se pullotetaan ja lähetetään tukkureille tai suoraan asiakkaille.
Todellisuudessa prosessi on huomattavasti monimutkaisempi ja vaatii tarkkuutta. Oluen teko on biokemiaa, jota lehtijutussa ei sen enempää kannata selostaa.
Suur-Uski keittää olutta noin sata kertaa vuodessa, yhteensä 200 000 litraa. Määrästä tulee vajaa 600 000 pulloa olutta.
Oluen paneminen on työ ja elämäntapa. Kelloa ei juuri vilkuilla, ja työpäivät tuppaavat venymään.
”Tämä on tällaista kyttäilyä. Kiire tulee, kun keitän ja mäskään yhtä aikaa. Samalla desinfioin tankkeja ja putkilinjoja.”
Suur-Uski on perustanut Takatalo & Tompuri Brewery -pienpanimon vuonna 2016. Se sijaitsee Virolahdella yli 300 vuotta vanhan sukutilan navetassa. Vielä vuonna 2009 navetassa mylvivät lehmät, mutta nyt rehutilan täyttävät olutlinjasto ja pakkaustilat.
Virolahti sijaitsee lähellä Venäjän rajaa, Vaalimaan läheisyydessä. Matkaa Pietariin on 215 ja Helsinkiin vajaa kaksisataa kilometriä. Kauppaa voisi ideaalitilanteessa tehdä molempiin suuntiin.
Suur-Uskin oli tarkoitus laajentaa myyntiverkostoaan miljoonakaupunki Pietariin. Hän maistatti oluitaan useissa pietarilaisissa ravintoloissa. Sota sekoitti suunnitelmat.
”Kiinnostus oli kovaa. Heidän osaamisensa panimoalasta tulee Suomea jäljessä. Sitten maailma meni sekaisin ja vientilupien haku jäi tekemättä.”
Pienpanimoala kuten moni muukin ala on kokenut kaksi kovaa shokkia parin vuoden aikana. Korona ja Ukrainan sodan vaikutukset näkyvät raaka-aineiden ja energian hinnassa sekä ihmisten ostokäyttäytymisessä. Oluen teon kannattavuus on kipurajoilla.
Poliittista kädenojennusta on kuitenkin tarjolla Petteri Orpon (kok) hallitusohjelmassa. Kädenojennuksen vaikutuksista ei kukaan osaa sanoa vielä varmasti mitään. Alan yrittäjien keskuudessa suuntaa pidetään oikeana.
Orpon hallitus on päättänyt laskea olutveroa vuoden alusta alkaen. Se on poikkeuksellista, koska yleensä olutveroa on tavattu nostaa. Muutos hyödyttää panimoyrittäjiä, sillä hallituksen 25 miljoonan euron veronalennus kohdistuu suoraan tuottajien maksamaan veroon.
Pienpanimoita on huomioitu veroratkaisuissa jo vuodesta 1995 saakka, jotta pienilläkin olisi mahdollisuus toimia isojen panimoiden rinnalla.
Laitteistot ovat kalliita ja juomien kuljettaminen maksaa Suomessa pitkien etäisyyksien vuoksi suhteellisen paljon. Tiukka verotus tekee kilpaillusta alasta helposti kannattamatonta.
Kuluttajalle muutaman sentin veroale ei näy todennäköisesti mitenkään, sillä tuottajahinnan lisäksi oluen loppusummaan lisätään eri veroja, rahtikulut ja kauppiaiden ottama kate. Kaupoissa ja ravintoloissa oluen loppuhinnasta päättää myyjä.
Esimerkiksi Suur-Uskin savuolut maksaa omassa puodissa neljä euroa, mutta Alkon hyllyllä hinta on 6,08. Pullon matka Alkoon on nostanut oluen hintaa yli 50 prosenttia.
Orpon hallitus aikoo sallia pienpanimoille myös sen, mikä on ollut sallittua ulkomaisille panimoille jo vuosia: jatkossa suomalaiset voivat tilata suomalaisilta oluttiloilta juomat suoraan kotiin. Nyt ne on pitänyt hakea paikan päältä panimoiden omista puodeista.
Yritysten vastuulle jää toimivien verkkokauppojen rakentaminen ja juomien rahtaaminen sekä luovutus niin, että ikärajavalvonta toteutuu. Käytännössä oluttilauksen saa henkilötodistuksen näyttämällä.
Pienpanimoalan mielestä uudistus ”tasaa pelikenttää” kotimaisten ja EU-alueella toimivien verkkokauppojen välillä. Vielä ei tiedetä, parantaako uudistus pienten panimoiden myyntiä. Suomessa rahtikustannusten kasvu syö hyödyn.
Poliittisesti Orpon hallitus on halunnut tyynnytellä pienpanimoalaa, sillä koronan aikana moni pienyrittäjä ajautui vaikeuksiin ja jopa konkurssiin.
Etenkin ne pienpanimot olivat lujilla, joiden talous perustui ravintolamyyntiin. Myös Suur-Uskin tilanne oli vaikea koronan pahimpaan aikaan, vaikka olutpulloja oli myynnissä myös kaupoissa.
Suur-Uskin vaimo Marjo Suur-Uski päätti, että jotain täytyy tehdä. Se jotain oli panimoravintolan, spa-osaston ja kokoustilojen rakentaminen sukutilalle. Kerrankin oli aikaa suunnitella ja toteuttaa.
”Mie kysyin, että olet sie ihan hullu. Me emme myy pullon pulloa ravintoloihin. Vaimo sanoi, että kyllä niitä vielä jonain päivänä myydään.”
Vaimo käski miehensä pankkiin.
”No se oli aika raju veto, mutta osoittautui oikeaksi ratkaisuksi.”
Suur-Uski arvioi yrityksen tekevän tänä vuonna ennätysliikevaihdon, ehkä 700 000–800 000 euroa. Työntekijöitäkin on kuusi vakituista ja kolme osa-aikaista, sekin ennätysmäärä.
Silti olutmestari on varovainen sanoissaan. Yleinen taloustilanne ei näytä hääppöiseltä ja hintatason nousu näkyy kaikkialla.
”Jos rahat ovat tiukalla, niin kyllä sitä miettii kaupassa ostaako euron oluttölkin, vai kolmen euron pullon.”
”Se on tavallaan se pelkotila, että mihin tämä tilanne menee. Huonoja merkkejä on jo paljon esillä.”
Epävarmuudesta huolimatta pieni panimo aikoo kiusata suurempia tuomalla markkinoille yhden suomalaisten suosikkijuoman. Lonkeron.
”Me pienemmät panimot teemme yhteistyötä ja päämäärä on kaikilla sama. Napsia isommilta toimijoilta tölkki kerrallaan”, Suur-Uski sanoo.
Pienpanimoyrittäjiä ärsytti korona-aikana etenkin se, etteivät Sanna Marinin (sd) hallitus ja eduskunta saaneet aikaiseksi lakia, joka olisi sallinut pienpanimotuotteiden lähettämisen suoraan asiakkaille.
Isot toimijat selvisivät paremmin, sillä kauppojen oluen myynti oli ennätysvilkasta. Käytännössä ravintolamyynti ohjautui poliittisten päätösten seurauksena S- ja K-kauppoihin sekä Alkoon.
Pienpanimoiden huonosta tilanteesta syytettiin myös sosiaali- ja terveysministeriön virkamiehiä, joiden vastuulle oluen etämyynnin lainvalmistelu kuului. Työ oli hidasta, eikä se edennyt käytännössä lainkaan. Virkamiehellä kesti lähes kolme kuukautta kirjoittaa asiasta yksi lausunto. Sitten olikin jo myöhäistä.
Osittain tästä syystä Orpon hallitus aikoo selvittää alkoholiasioiden siirtämistä sosiaali- ja terveysministeriöstä työ- ja elinkeinoministeriöön. Siirto olisi merkittävä muutos Suomen alkoholipolitiikassa.
Useissa Euroopan maissa alkoholijuomiin suhtaudutaan enemmän elinkeinona kuin terveyspoliittista säätelyä vaativana ongelmana. Muutoksen toteutuessa Suomi ottaisi askeleen kohti Keski-Euroopan tapaa ajatella juomia liiketoimintana ja osana ruokakulttuuria.
Perinteisesti vapaampaa alkoholipolitiikkaa ovat kannattaneet kokoomus, perussuomalaiset ja vihreät. Muut eduskuntapuolueet ovat tiukemman alkoholisääntelyn kannalla, pääosin kansanterveydellisistä syistä.
Puolueiden sisällä jakolinjat voivat ollakuitenkin täysin vastakkaisia. Esimerkiksi keskustalaiset jakaantuvat alkoholipolitiikan kysmyksissä salliviin ja holhoaviin edustajiin.
Orpon hallituksen alkoholipoliittiset linjaukset ovat jatkoa Juha Sipilän (kesk) hallitusohjelman höllennyksille.
Vuonna 2018 kaupoille sallittiin enintään 5,5 prosenttia alkoholia sisältävien juomien myynti. Marinin hallituskaudella alkoholilakia ei muutettu. Myöskään kaupan ala ei ajanut muutoksia, sillä haluttiin tarkkailla, miten alkoholin tarjonnan lisääminen vaikuttaa kansalaisten juomatapoihin.
Tulokset ovat olleet kansanterveydenkannalta lohdullisia, sillä alkoholin kokonaiskulutuksen lasku on jatkunut.
Nyt hallitusohjelma sallii kahdeksanprosenttisten juomien myymisen kaupoissa. Myös viinien myymisen sallimista ruokakaupoissa aiotaan selvittää vielä hallituskauden puolivälissä. Harva kuitenkaan uskoo, että viinit tulevat tämän hallituskauden aikana ruokakauppoihin, sillä kristillisdemokraateille nykyinenkin muutos on ollut vaikea hyväksyä.
Lain myötä kauppojen hyllyllä on yhä enemmän vahvoja oluita, lonkeroita, siidereitä ja matala-alkoholisia viinejä. Myös sahtia.
Pienpanimoala ei osaa vielä sanoa, miten uudistus vaikuttaa heidän liiketoimintaansa. Täyttyvätkö hyllyt isojen toimijoiden tuotteista, vai tasoittuuko pelikenttä kaikille? Suurten panimoiden etuna voidaan pitää sitä, että ne voivat toimittaa kaupoille nopeasti isoja määriä vahvempia juomia.
Täysi napakymppi hallitusohjelma ei ole isoille panimoillekaan. Hallitus päätti vapauttaa pelkästään käymisteitse valmistetut alkoholijuomat. Esimerkiksi Hartwallin ginipohjaisen vahvemman 7,5 prosentin lonkeron myyntiä ei sallita ruokakaupoissa.
Isoja panimoita edustavan Panimoliiton mielestä päätös on täysin keinotekoinen, eikä sillä ole mitään tekemistä esimerkiksi terveyden kanssa.
Kukaan ei ole selittänyt loogisesti, miksi erilaisia valmistustapoja kohdellaan eri tavoin. Alalla epäillään, että kyse on peloista, jotka kohdistuvat nuorten juomatapoihin. Limuviinojen menekki voisi kasvaa.
Vaikka olutveroa lasketaan vuoden 2024 alussa, on Suomen olutverotus silti Euroopan tiukin. Se on lähes kaksinkertaistunut parinkymmenen vuoden aikana. Veronkiristyksiä on kohdistettu systemaattisesti myös väkeviin ja viineihin.
Veronalennuksen jälkeen veron määrä viisiprosenttiselle oluelle on 1,81 euroa litralta. Esimerkiksi Ruotsissa vero on alle euron, Virossa 67 senttiä ja Saksassa 10 senttiä.
Veroerot vaikuttavat alkoholin matkustajatuontiin. Suurin osa suomalaisten matkustajien Suomeen tuomasta alkoholista ostetaan edelleen Virosta tai Viron ja Suomen välillä liikennöiviltä laivoilta. Myös Latviasta tuodun alkoholin matkustajatuonti on lisääntynyt viime vuosina. Latviassa oluen verotus on parikymmentä senttiä kevyempää kuin Virossa.
Suomessa kovalle alkoholiverotukselle nähdään kaksi syytä.
Vuodessa alkoholista kerätään valtiolle tuloja 1,5 miljardia euroa. Toinen syy on kansanterveydellinen. Alkoholi on tavattu nähdä pääosin haittana, terveyspoliittisena ja yhteiskunnallisena ongelmana. Alkoholi näkyy edelleen kuolin-, väkivalta- ja tapaturmatilastoissa. Tosin määrät ovat laskeneet alkoholin kokonaiskulutuksen vähentyessä.
Ongelmat voivat olla kuitenkin laajoja ja niiden yksilöiminen on vaikeaa.
Esimerkiksi eläkeyhtiö Elon selvityksen mukaan alkoholi aiheuttaa vähintään 500 miljoonan euron vuotuiset kustannukset työpaikoille poissaoloina ja heikentyneenä työtehona.
Suomen alkoholikulttuurissa on ongelmista huolimatta havaittavissa sukupolvien välinen juomatapojen muutos. Humalahakuinen juominen on vähentynyt kansallisella tasolla.
THL:n toteuttaman juomatapatutkimuksen mukaan alkoholijuomien kokonaiskulutus Suomessa 3,5-kertaistui 1960-luvun alusta vuoteen 2007. Tuolloin alkoholinkulutus oli suurimmillaan eli 12,7 litraa jokaista 15 vuotta täyttänyttä kohti.
Tämän jälkeen alkoholinkulutus on vähentynyt lähes viidenneksellä. Myös alaikäisten alkoholinkulutus on vähentynyt voimakkaasti 2000-luvun alusta alkaen.
Suomea on usein pidetty viinamaana, mutta todellisuudessa Suomessa juodaan vuosi vuodelta enemmän mietoja alkoholijuomia.
Keski- ja Etelä-Euroopassa puolestaan viinien rinnalle ovat tulleet väkevät ja oluet. Juomakulttuurit ovat sekoittuneet.
”Itse olen ostanut kossupullon joskus 20 vuotta sitten. Tämä muutos pitäisi tajuta myös Arkadianmäellä. Kyllä meidän juomakulttuurimme on muuttunut ihan älyttömästi”, 45-vuotias Suur-Uski sanoo.
Muutos on havaittavissa esimerkiksi olutfestivaaleilla, joita järjestetään kesäisin hieman joka pitäjässä.
”Festivaaleilla parikymppinen nuori tulee kysymään, että mitä humalaa olen käyttänyt pilssissä. Mie en tiennyt kaksikymppisenä mitään humalasta, mutta kännistä kyllä.”
Suur-Uski epäilee, että juomatapojen muutos on osa isompaa muutosta. Ihmiset matkustelevat enemmän, internetistä saa tietoa nopeasti ja erilaisten olutlaatujen tarjonta on kasvanut.
Pienpanimokulttuuri alkoi levitä länsimaihin parikymmentä vuotta sitten Yhdysvalloista, Kaliforniasta. Sieltä se rantautui muutaman vuoden viiveellä Eurooppaan, etenkin Tanskaan. Villitys levisi lopulta Ruotsiin, Norjaan ja myös Suomeen. Nykyään pienpanimobuumi on levinnyt jo perinteisiin viinimaihin, kuten Ranskaan.
Seitsemän vuotta panimoalalla yrittäjänä toiminut Mikko Suur-Uski on poikkeuksellisen menestynyt panimoyrittäjä. Kaapissa on 26 eritasoista olutpalkintoa.
Suur-Uskin kehittelemä Kaski Mustakaura valittiin tänä vuonna Suomen parhaaksi olueksi. Voitto tuli myös viime vuonna.
Vuonna 2020 panimon savubock palkittiin hopealla arvostetussa Association Private Brauereien European Beer Star -kilpailussa Saksassa, vahvojen savuoluiden sarjassa.
Suomessa juuri kukaan ei ole valmistanut savuoluita.
”Olen luonteeltani hieman sellainen pellepeloton ja perfektionisti. Oikeastaan en ole koskaan täysin tyytyväinen tekemäni oluen lopputulokseen”, Suur-Uski sanoo.
”Jos joskus teen omasta mielestä täydellisen oluen, niin todennäköisesti lopetan.”
Suur-Uski on valittu Kymenlaakson vuoden 2022 maaseututoimijaksi. Puheissaan hän on korostanut toistuvasti maaseudun tärkeyttä ja sitä, kuinka herkässä tilassa koko maaseutu on, kun ajatellaan koko Suomen elinvoimaisuutta. Jos maaseudun talosta valo sammuu, se tuskin syttyy koskaan uudelleen.
Siksi maanviljelyn ja maaseudun pitää monipuolistua. Oluen paneminen on yksi tapa käyttää viljaa ja jalostaa sitä.
Kansantalouden kannalta pienten ja suurten panimoiden kehittymisellä näyttäisi olevan oma roolinsa Suomen vientituloissa. Suomen elintarvikeviennissä alkoholi- ja virvoitusjuomat ovat kolmanneksi suurin tuoteryhmä 264 miljoonan euron viennillä. Edellä ovat vain maito- ja kalatuotteet.
Lähteet: Pienpanimoliiton hallituksen puheenjohtaja Jyri Ojaluoma, Panimoliiton toimitusjohtaja Tuula Loikkanen, Terveyden ja hyvinvoinninlaitos, valtiovarainministeriö.