Metson
suojassa
Metso-ohjelmalla on suojeltu metsää Helsingin, Tampereen ja Turun yhteisen pinta-alan verran. Rahaa vapaaehtoiseen suojeluun on käytetty puoli miljardia euroa. Lisää vaativat sekä luonnonsuojelijat että MTK.
9
MIN
Vapaaehtoista metsän suojelua voi pitää Suomessa suhteellisen helppona.
Ota yhteyttä ely- tai Metsäkeskukseen ja tarjoa metsääsi Metso-ohjelmaan. Näin vaalit luonnon monimuotoisuutta. Lisäksi tästä kaikesta maksetaan.
Tähän tyyliin opastavat viranomaiset ja metsäalan organisaatiot suomalalaisia metsänomistajia, joita on tilastojen mukaan yli 600 000. He omistavat 60 prosenttia Suomen metsistä.
Käytännössä virkamies selvittää metsän luontoarvoa, jos metsänomistaja ehdottaa metsäänsä suojeluun.
Kun metsä on puustoltaan ja kasvistoltaan vaikkapa arvokas lehto, kangasmetsä tai harju, viranomainen tekee ehdotuksen suojelualueen perustamisesta. Usein kyse on harvinaisesta tai uhanalaisesta ekosysteemistä.
Samalla arvioidaan suojelualueen puuston määrä, laatu ja rahallinen arvo.
Jos ehdotettu korvaussumma tyydyttää metsänomistajaa, hän kieltäytyy vastineeksi hakkaamasta, ojittamasta ja rakentamasta metsään rakennuksia. Eri ehtoja on kymmenkunta.
Metsää voi suojella pysyvästi tai määräaikaisesti. Sopimuksesta riippuen metsänomistajalla voi säilyä maankäyttöoikeus: suojelualueelle saa rakentaa vaikkapa tulipaikan ja kulkemista helpottavat pitkospuut.
Suojelualueella saa myös normaalisti kerätä marjoja ja sieniä. Saa myös metsästää, jos osapuolet näin sopivat. Metsästyslupa on monelle metsänomistajalle tärkeä ehto, sillä se voi olla polku hirviporukkaan ja lihapatojen ääreen.
Metso-ohjelmaa jo 15 vuotta
Monet metsänomistajat ovat tarttuneet Metso-ohjelman mahdollisuuteen.
Vuonna 2021 metsänomistajalle maksettiin yhdestä suojeluhehtaarista keskimäärin 6 800 euroa – vieläpä verovapaasti.
Summa kertoo siitä, että Metso-ohjelmaan on myyty vanhoja runsaspuustoisia metsiä, joiden rahallinen arvo ja luontoarvo ovat merkittäviä.
”Pääasiassa suojeluun tarjotaan vanhoja metsiä”, sanoo Suomen luonnonsuojeluliiton (SLL) metsäinsinööri Jyri Mikkola.
Mikkola on seurannut vapaaehtoisuuteen perustuvaa Metso-ohjelmaa parikymmentä vuotta. Ohjelma aloitettiin kokeilulla vuonna 2002, kun Paavo Lipposen (sd) hallitus teki asiasta periaatepäätöksen.
Virallisesti ohjelma alkoi vuonna 2008, ja nykymuodossaan se on voimassa vuoteen 2025 saakka. Jatkoa on lupailtu vuoteen 2030 asti.
Alkuvaiheessa Metso-ohjelma kangerteli. Metsänomistajat eivät tienneet siitä tai sisäistäneet ohjelman ideaa. Vaikka Metso-suojelun määrä on kasvanut pikkuhiljaa ja tietoa on jaettu jo vuosia, ohjelma on yhä vieras osalle metsänomistajia.
”Minulle ihmetyksen aihe on edelleen, etteivät läheskään kaikki metsänomistajat tiedä Metso-ohjelmasta. Tässä meillä metsäammattilaisilla on syytä katsoa peiliin”, sanoo metsänomistajien ja maaseutuyrittäjien etujärjestön MTK:n Metso-asiantuntija Markus Nissinen.
Harhakäsitykset voivat syntyä puskaradion välityksellä. Metsänomistajia saattaa esimerkiksi askarruttaa, voivatko he tehdä hakkuita Metso-kohteen reuna-alueilla.
”Kyllä voivat. Vain Natura-suojelulla voi olla vaikutuksia suojelualueen ulkopuoliseen maankäyttöön”, Nissinen sanoo.
Pysyvässä Metso-suojelussa joitakin maanomistajia on Nissisen mukaan ”saattanut närästää” puuston arvosta tehtävä 10–30 prosentin vähennys. Leikkauksen tekee ely-keskus automaattisesti, koska korvaussumma on verovapaata tuloa eikä omistajan tarvitse tehdä metsätaloustöitä. Nissisen mielestä leikkuri pitäisi poistaa.
Jos vähennys poistettaisiin, se tarkoittaisi suurempia menoja valtiolle ja vastaavasti isompia tuloja metsänomistajille. MTK:n mielestä Metso-rahoitusta pitäisikin laajentaa entisestään ja myös EU-rahojen käyttöä tulisi selvittää. Nyt Metso-rahat on myönnetty suoraan verovaroista.
Vapaaehtoisesti metsää on suojeltu etenkin Pohjois-Suomessa.
Metso-rahaa on ollut jaossa ennätysmäärä viime vuosina. Ohjelmaan on käytetty sen viisitoistavuotisen historian aikana noin puoli miljardia euroa. Muutaman viime vuoden aikana 30–40 miljoonaa euroa vuodessa.
Rahoitus on ollut korkeimmillaan Jyrki Kataisen (kok) ja Sanna Marinin (sd) hallituskausilla.
SLL:n Mikkola kannattaa Metso-rahoituksen lisäämistä: rahoituksen tasoa tulisi tuntuvasti korottaa ja suojeltujen metsien määrää nostaa sadoillatuhansilla hehtaareilla yksityisissä ja valtion metsissä.
Jotta luonnonsuojelijan toive toteutuisi, pitäisi ”metsotukseen” panna rahaa jatkossakin yli hallituskausien, useita kymmeniä miljoonia euroja joka vuosi.
Metso-ohjelman rahoitus ei ole valtion menokehyksissä. Käytännössä rahoitusta voidaan lisätä, leikata tai se voidaan lopettaa kokonaan, jos seuraava hallitus niin päättää.
Rahan lisäksi kyse on metsänomistajien suojeluhalukkuudesta.
Ylen ja Suomen Kuvalehden teettämissä gallupeissa kansalaisten into suojella metsiä on kasvanut viime vuosina selvästi. Etenkin nuoret ja naiset kannattavat enemmän metsien suojelua. Sen sijaan metsänomistajien suojeluasenteessa ei ole tapahtunut kymmenessä vuodessa isoja muutoksia.
Helsingin yliopiston ja metsäalan organisaatioiden vuonna 2020 julkaistun tutkimuksen mukaan metsänomistajat painottavat enemmän taloutta kuin metsien suojelua.
Metsänomistajien asenne käy ilmi myös Luonnonvarakeskuksen tilastoista. Puukaupan tulot nousivat ennätyksellisen korkealle vuonna 2021, noin 2,7 miljardiin euroon. Etenkin yksityismetsien tukkikauppa oli vilkasta.
Metsärahastojen ja ulkomaisten sijoittajien omistama metsäpinta-ala on lisääntynyt vähitellen. Suomalainen metsä nähdään tuottavana sijoituskohteena.
Sijoitusmetsien hehtaarimäärä on jo kuusi kertaa suurempi kuin Metso-ohjelman pysyvän suojelun hehtaarimäärä, ja sijoitusten rahallinen arvo on kasvanut yli kahteen miljardiin euroon. Lähes puolet metsäsijoituksista on ulkomaisten omistajien hallussa.
Suojellut alueet ovat pieniä ja hajallaan
Tampereen seurakuntayhtymän Metso-suojelualue on tyypillinen. Se on pieni ja lähellä muita suojelualueita.
Kunnat ja seurakunnat voivat nekin myydä metsiään Metso-ohjelmaan.
Toistaiseksi suojeluinto ei päätä huimaa. Osuus Metso-suojelukohteista on yhteensä seitsemisen prosenttia.
Suomen ympäristökeskuksen kartoituksen perusteella potentiaalisia Metso-kohteita sijaitsee etenkin Etelä-Suomessa. Pohjoisen metsiä on suojeltu eniten.
Myös monella seurakunnalla on metsää, jota voisi suojella. Tampereen seurakuntayhtymän kiinteistöjohtajan Heikki Päätalon mukaan suojelu kyllä kiinnostaa, mutta metsäasiat eivät ole mustavalkoisia.
”Suojelu on aina aika lopullinen päätös, jolloin on tärkeää hahmottaa myös, mitä muita tarpeita metsille voi olla”, Päätalo sanoo.
Tampereen seurakuntayhtymä kartoitti jo kymmenkunta vuotta sitten mahdollisia Metso-kohteita. Vuonna 2019 se päätyi suojelemaan Julkujärvellä pienen alueen metsää, 5,7 hehtaaria.
Perinteisesti kunnat ja kirkko ovat saaneet metsistään tuloja myymällä puuta ja kaavoittamalla tontteja myyntiin.
Päätalon mukaan seurakuntayhtymä sai viime vuonna metsistä tuloja kulujen jälkeen 15 000 euroa. Summa ei ole seurakuntien taloudenpidon kannalta merkittävä.
Tampereen seurakuntayhtymä omistaa metsää 225 hehtaaria. Seurakunnilla on suurimmat metsäomistukset pääosin Itä- ja Pohjois-Suomessa.
”Metsien merkitys vaihtelee seurakunnittain. Joillekin seurakunnille, joilla metsää on seurakunnan kokoon nähden paljon, metsillä voi olla suuri taloudellinen merkitys”, Päätalo sanoo.
Muutama vuosi sitten ympäristöjärjestöt panivat aluille kansalaisaloitteen, jolla pyrittiin kieltämään avohakkuut valtion mailla. Aloite hylättiin eduskunnassa.
Myös Tampereella hakkuut ovat olleet kipakan keskustelun kohteena. Pari vuotta sitten kansalaisaloitteessa vaadittiin Tampereen seurakuntia luopumaan kokonaan metsien avohakkuista ja maan muokkauksesta – pitäisi siirtyä ekologisesti kestävään metsien kasvattamiseen.
Toistaiseksi aiheesta ei ole tehty uusia linjauksia Tampereella.
”Metsäsuunnitelmassa on tarkoitus ottaa huomioon jatkuvan kasvatuksen mahdollisuudet. Aukkohakkuu on joissain tapauksissa mahdollista, mutta niissäkin pyritään pienaukkohakkuuseen.”
Päätalo kokee, että metsistä ja niiden käytöstä puhutaan yhteiskunnassa ja myös seurakunnassa koko ajan enemmän. Syitä on monenlaisia.
”Luonto on meille Luojan luomaa. Metsään voi mennä hiljentymään, ja moni kokee siellä kohtaavansa pyhän. Onkin erityisen luontevaa, että seurakunnilla on metsää ja siihen liittyvää luontoa muun muassa leirikeskusten yhteydessä”, Päätalo pohtii.
Paljonko seurakunta tai ihminen sitten tarvitsee metsää?
”On vaikeaa vastata, paljonko metsää pitäisi olla. Toivottavasti jokaiselle metsä voi olla saavutettavissa ja osa arjen elämää. Jos metsästä haluaa taloudellisesti elää, sitä tarvitaan aika paljon.”
Metson tavoite on suojella metsää pysyvästi 96 000 hehtaaria vuoteen 2025 mennessä. Suojelutavoitteesta oli saavutettu reilu 90 prosenttia vuoden 2022 aikana. Määräaikaisen suojelun tavoite on hieman pienempi, ja se on myös edennyt hitaammin kuin pysyvän suojelun tavoite.
Pysyvän suojelun hehtaarimäärä vastaa suunnilleen Helsingin, Tampereen ja Turun kaupunkien yhteistä pinta-alaa.
Määrä voi vaikuttaa suurelta, mutta kun se suhteutetaan Suomen 20,3 miljoonan hehtaarin metsäpinta-alaan, muodostuu pysyväksi suojeluosuudeksi noin 0,47 prosenttia kaikista Suomen metsistä. Yhden suojelualueen koko on yleensä suhteellisen pieni, kymmenkunta hehtaaria.
Suojelualojen pienuus ja hajanaisuus on huomattu myös ympäristöministeriössä. Ministeriö on pohtinut toimivaa esitystapaa, jolla suojelualueet saataisiin selkeästi esille. Nyt ympäri Suomea sijaitsevat pienet suojelualueet ”hukkuvat” kartalla.
Ministeriön tavoitteena on ottaa käyttöön interaktiivinen, internetissä toimiva zoomattava karttaohjelma. Sillä voisi tuoda pienet Metso-suojelualueet kaikkien nähtäväksi.
”Työ on osoittautunut yllättävän hankalaksi. Käytännössä se vaatii Metson alkuvuosien kohteiden läpikäyntiä ely-keskuksissa kohde kohteelta”, sanoo ympäristöministeriön erityisasiantuntija Esa Pynnönen.
Metso-kohteet sekoittuvat aikaisempiin luonnonsuojelualueisiin, eikä nykyjärjestelmä pysty erottelemaan niitä automaattisesti ennen kuin suojelun peruste on määritelty joka kohteelle erikseen.
Ministeriöillä ei ole tietoa siitä, kuinka moni yksittäinen metsänomistaja on suojellut metsäänsä. Tiedossa ovat vain kauppa- ja hehtaarimäärät.
Pynnösen mukana kauppamäärien taustalla voi olla henkilöitä, jotka ovat suojelleet useita metsäalueita. Myös perikunnat myyvät metsiään suojeluun, jolloin yksi kauppa voi sisältää kymmeniä eri metsänomistajia.
MTK:n arvion mukaan metsiään ovat suojelleet vapaaehtoisesti kymmenettuhannet metsänomistajat.
Suomessa on käyty suhteellisen värikästä ja vilkasta metsäpoliittista keskustelua jo vuosia. Syynä ovat useat valtion ja Euroopan unionin poliittiset päätökset, strategiat ja tavoitteet, jotka tähtäävät luonnon monimuotoisuuden vaalimiseen ja hiilinielujen vahvistamiseen. Hakkuiden määrä ja metsien suojelu ovat poliittisia kiistoja aiheuttava teema.
Esimerkiksi Suomen kansallinen monimuotoisuusstrategia esittää metsien suojelun merkittävää lisäämistä. Lakiluonnoksen mukaan yksityismetsiä pitäisi suojella lisää ainakin 100 000 hehtaaria ja valtion metsiä viisinkertainen määrä suhteessa yksityiseen suojeluun.
Kansallisia suojelustrategioita kovempi paine metsien vaalimiseen tulee kuitenkin EU:sta, vaikka metsäasiat tahdotaan mieltää kansalliseen määräysvaltaan.
Paljon on kiistelty muun muassa Euroopan komission luonnon ennallistamista koskevasta lainsäädäntöehdotuksesta.
Sen mukaan eri luontotyyppien heikentyneessä tilassa olevasta pinta-alasta pitäisi ennallistaa 30 prosenttia vuoteen 2030 mennessä, 60 prosenttia vuoteen 2040 ja 90 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Eniten pitäisi ennallistaa kosteikkoja, metsiä ja sisävesiä.
Ennallistamisasetuksen tavoitteet ovat herättäneet etenkin metsäteollisuuden ja metsänomistajien keskuudessa kysymyksiä ennallistamisen kustannuksista. Suomessa on paljon metsiä ja sisävesiä, ja ennallistamisen kustannukset voivat kuulostaa monista epärealistisilta.
Luonnonvarakeskuksen uusimman arvion mukaan luontoa pitäisi ennallistaa Suomessa 2–6 miljoonaa hehtaaria. Hinta olisi 13–19 miljardia euroa vuoteen 2050 mennessä. Käytännössä se tarkoittaa satoja miljoonia euroja vuodessa.
Arvion haarukka on miljardeja euroja, mikä viittaa isoon epävarmuuteen. Tätä ovat korostaneet myös arvioita tehneet virkamiehet.
EU:n ja valtion tavoitteet liittyvät myös vapaaehtoiseen metsien, vesien ja soiden suojeluun. Vapaaehtoisuutta pidetään hyvänä lisänä, koska sen nähdään olevan ”pehmeä” keino lisätä suojelumyönteisyyttä.
Poliittisesti vapaaehtoisuuteen perustuvaa Metso-ohjelmaa kannatetaankin kaikissa eduskuntapuolueissa. Rahoituksen määrää sen sijaan voi pitää mysteerinä: vaalien alla kun puhutaan jälleen miljarditason leikkauksista.
Grafiikan lähteet: MMM, YM, Tampereen ev.lut. seurakuntien METSO-kartoitus 2012, Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 56/2022 (LUKE).