Maanalainen verkosto
Metsäyhteisö viestii keskenään wood wide webin kautta. Yhteys pätkii, jos vanhoja puita ei ole.
5
MIN
Suomessa on jäljellä täysin luonnontilaisia metsiä enää muutama prosentti metsäpinta-alasta. Metsiä, joissa biodiversiteetti eli luonnon moninaisuus voi ihmisen toiminnasta huolimatta hyvin, on hiukan enemmän.
Ritva Kovalaisen ja Sanni Sepon valokuvataiteellinen tietokirja Pohjoistuulen metsä, kuvauksia viimeisistä luontometsistä kertoo Suomen metsien tuhoamisen surullisen tarinan.
Kovalainen ja Seppo ovat työskennelleet valokuvaajina ja kirjoittajina metsäaiheiden parissa kolme vuosikymmentä.
Kirjassa kuvataan yksityiskohtaisesti metsän ekosysteemiä, jossa koko metsäyhteisön maanalainen verkosto wood wide web viestii keskenään. Puut myös auttavat toinen toisiaan.
Puiden välisen verkoston monimutkaisuus on yllättänyt tutkijat.
Termi hypermeri kuvaa eliölajien vuorovaikutus- ja riippuvuusverkostoja. Sanan ovat keksineet paleontologit Mark ja Dianna McMenamin.
Vedessä eliöitä ympäröinyt meri ruokki siellä syntynyttä elämää. Kun elämä siirtyi mereltä maalle puoli miljardia vuotta sitten, ravinnon kierron toteutuminen vaati useamman lajin yhteistyötä. Metsän hypermeressä puut ovat symbioosissa mykorritsasienten kanssa. Niiden välinen virta kuljettaa puille vettä ja ravinteita ja sienille sokeria. Lisäksi lukemattomista kasveista, hyönteisistä ja eläimistä ”muodostuu ikään kuin kaikkia yhdistävä valtameri metsän sisälle”, Kovalainen ja Seppo kirjoittavat.
Kuoleva puu voi luopua resursseistaan elävien hyväksi ja elinvoimaiset puut voivat tukea varjossa olevia.
Koivut saavat kesällä verkoston välityksellä douglaskuusilta ylimääräistä hiiltä käyttöönsä, käy ilmi kanadalaisesta tutkimuksesta. Syksyllä koivut palauttavat sitä takaisin varjossa kasvaville kuusille.
”Puiden tiedetään myös lähettävän mykorritsasienten verkossa toisilleen varoituksia, jotta ne ehtivät nostaa puolustusreaktiotaan ennen tuholaisten laajempaa hyökkäystä”, kirjassa kerrotaan.
Kanadalainen metsäekologi Suzanne Simard on havainnut tutkimuksissaan, että tietyillä metsän vanhimmilla ja suurimmilla puilla on erityisen tärkeä rooli wood wide webissä.
Näillä emopuilla on enemmän yhteyksiä kuin muilla puilla, ne tartuttavat taimiin elintärkeitä sieniä ja toimittavat niille kasvuun tarvittavia ravinteita.
Suomi on tuhonnut vanhat, viisaat puunsa lähes täysin. Se on monessa suhteessa tragedia.
Suomen tavoitteena on Sanna Marinin (sd) hallituskaudella ilmastolakiin kirjattu hiilineutraalius vuoteen 2035 mennessä.
Suomen maankäyttösektori muuttui kuitenkin vuonna 2021 ensimmäistä kertaa ilmastonmuutosta hillitsevästä hiilinielusta päästöjen lähteeksi. Syynä olivat runsaat hakkuut ja puuston kasvun heikentyminen.
”Hiilen sidonnassa ja varastoinnissa tärkein tekijä on aika. Puun vanhetessa ja hitaaseen kuolemaan saakka jatkuu sen kyky sitoa hiiltä”, Pohjoistuulen metsä -kirjassa kerrotaan.
”Jokaisen iäkkään, verkostoituneen ja runsaan päällysvierasjoukon peitossa olevan puun kaataminen lisää luontokatoa.”
Yhdeksänkymmentä prosenttia Suomen metsistä on talouskäytössä. Luonnolle jätetty tila on kutistunut pikkuruisiksi saarekkeiksi itärajan tuntumassa: Lapissa, Pohjois-Pohjanmaalla, Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa. Myös metsän koolla on väliä. Luonnonmetsien sirpaloituminen johtaa monien lajien häviämiseen.
Kololinnut tarvitsevat vähintään viisi neliökilometriä eheää luontometsää. Varpuslintujen populaatiot tarvitsevat satojen neliökilometrien metsäalueita säilyäkseen elinvoimaisina.
”Talousmetsissä moni lapintiaisen poikanen nääntyy yksinkertaisesti nälkään.”
Hidas kasvu on myös edellytys puun pitkälle elämälle.
Mänty voi elää etelässä 400-vuotiaaksi, pohjoisessa jopa 800 vuotta. Kuusi voi saavuttaa rauhassa kasvaessaan kolmensadan vuoden iän.
Mänty on talousmetsän yleisin puu. Puut kaadetaan Suomessa teollisuuden käyttötarpeisiin alle satavuotiaina. Kovalainen ja Seppo harmittelevat kiirettä.
”Männyn merkityksestä ekosysteemiin jää näin uupumaan koko aikuisuus, vanhuus ja kuolema.”
Luonnon monimuotoisuus vaikuttaa myös ihmisiin, laajemmin kuin varhaisempi tutkimustieto kertoo.
Vasta hiljattain on opittu ymmärtämään, että erilaiset eliöt puolustavat ihmistä iholla ja limakalvoilla. Elinympäristön biodiversiteetti vaikuttaa suoraan näiden eliöiden monimuotoisuuteen.
Ekologi Ilkka Hanskin ja allergologi Tari Haahtelan biodiversiteettihypoteesin mukaan ihmiskehon mikrobikasvustoa rikastuttaa kosketus monimuotoiseen luontoon. Mikrobikasvuston rikastuminen puolestaan vahvistaa immuunitasapainoa ja suojaa sairauksilta.
Monimuotoinen metsä vahvistaa mikrobiomia: grammassa metsämaata voi olla yli miljardi bakteeria ja muita pieneliöitä. Viime aikoina yleistyneet autoimmuunisairaudet saattavat osaltaan johtua mikrobeiltaan köyhtyneestä ympäristöstä.
Pohjoistuulen metsä, kuvauksia viimeisistä luontometsistä -teoksen kirjoittaneet Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo ehdottavat Suomeen eräänlaista luontoaiheista totuuskomissiota.
Ensin tarvittaisiin yhteinen käsitys luontomme tilasta ja syistä, jotka ovat johtaneet sen heikentymiseen. Sen jälkeen tehdään ekokatastrofin torjumiseksi kaikki mahdollinen, mikä vielä tehtävissä on.
Toistaiseksi lait, suojelualueet, sertifikaatit ja suojeluohjelmat eivät ole kyenneet turvaamaan Suomen luonnon monimuotoisuutta.
”Eteen piirtyy kuva Suomineidosta, jonka ihoa yksi leikkaa riekaleiksi, toinen tikkaa haavoja umpeen ja kolmas repii niitä taas auki.”