Samalle luukulle

Vuoden alussa astui voimaan uusi laki: vastuu kotoutumispalveluista siirrettiin kunnille, kun ne on aiemmin toteutettu yhteistyössä valtion ja kuntien välillä. Samalla kunnille siirtyivät myös työllisyyspalvelut.

Uusi kotoutumislaki on Sanna Marinin (sd) hallituksen ajalta. Tavoitteena on tuoda palvelut yhteen, ja siten vahvistaa maahan muuttaneiden työllisyyttä sekä osallisuutta yhteiskuntaan. Lisäksi pyritään tavoittamaan entistä paremmin myös työvoiman ulkopuolella olevat maahanmuuttajat.

Laki velvoittaa tarjoamaan kaikille maahanmuuttajille perustietoa Suomesta, yleisiä julkisia palveluita sekä matalan kynnyksen ohjausta ja neuvontaa.

Tietyille ryhmille tulee lisäksi tehdä erillinen kotoutumissuunnitelma. Uudessa laissa tätä joukkoa laajennettiin esimerkiksi kotivanhemmilla. Muita ryhmiä ovat muun muassa työttömät työnhakijat, toimeentulotuen saajat, kiintiöpakolaiset ja alaikäisenä ilman huoltajaa tulleet.

Työssäkäyvät maahanmuuttajat ovat myös joissain tilanteissa oikeutettuja palveluihin.

Uudistuksessa on siis määritelty, mitä palveluita kotoutujille tulee tuottaa. Toteutuksessa kunnilla on enemmän vapauksia.

Kansallinen kotouttamispolitiikka on muuttumassa paikallisiksi kotouttamispolitiikoiksi, kirjoittaa maahanmuuttoon ja kotoutumiseen erikoistunut politiikan tutkija Pasi Saukkonen blogissaan.

Kotoutuminen on paikallistason ilmiö, hän toteaa. Arkisella tasolla ihminen ei kotoudu koko maahan vaan asuinkuntaansa ja paikallisiin yhteisöihin.

Siinä mielessä kotoutumispalvelut kannattaa järjestää nimenomaan kunnissa.

Saukkosen mukaan laki jättää kunnille tilaa organisoida palveluita parhaaksi katsomallaan tavalla, ja siinä on hyvät puolensa.

Mutta samalla voi käydä niin, että palveluista tulee aiempaa kirjavampia. Kotoutujan kannalta asetelma olisi epäreilu: toisissa kunnissa edellytykset onnistua olisivat parempia kuin toisissa.

Varsinkin talousvaikeuksista kärsivillä kunnilla on rajalliset mahdollisuudet panostaa ylimääräistä. Petteri Orpon (kok) hallitus myös leikkasi valtion tukea kotoutumiselle.

Kunnille maksettavista kotoutumiskor­vauksista höylättiin tältä vuodelta 58 miljoonaa euroa, eli reilu kymmenesosa kotoutumisen edistämisen budjetista. Ensi vuoden leikkaus on 52 miljoonaa.

Uudistus pyrki välttämään kahden raiteen ongelmaa, kertoo johtava asiantuntija Taneli Kuusiholma Helsingin kaupungilta.

OECD on kritisoinut Suomen kotoutumispalveluita siitä, että työnhakijoiden ja työvoiman ulkopuolella olevien ihmisten palvelut on järjestetty toisistaan irrallisina. Toisten kotoutuminen tapahtui TE-palveluissa, toisten kunnilla. Nyt molempia palveluita voi järjestää kunta tai kuntien muodostama työllisyysalue. Näin kotoutujan ei tarvitsisi vaihtaa toiselle luukulle sen mukaan, hakeeko hän töitä vai ei.

Helsinki on pyrkinyt tavoittamaan kotivanhempia jo ennen lain velvoittavuutta. Nyt se on kuitenkin helpompaa, sillä uuden lainsäädännön myötä kaupungilla on oikeus saada yhteystiedot näille kuntalaisille.

Lakiuudistukseen ollaan Helsingissä tyytyväisiä. Kaupungilla on hyvät edellytykset tehtävän vastaanottamiseen, koska mittakaava on sen verran suuri, Kuusiholma sanoo. Helsingissä uusia kotoutujia tulee vuosittain noin 3 000. Heistä 400 on muita kuin työnhakijoita.

Vaikka vapautta kunnille on pyritty lisäämään, Kuusiholman mukaan palveluiden järjestämisen vaatimuksissa on jäykkyyttä.

Suurin osa kotoutujista on työnhakijoita. Pohjoismainen työnhaun malli ei kuitenkaan mahdollista tarpeeksi yksilöllisyyttä, Kuusiholma sanoo. On esimerkiksi määritelty, kuinka usein keskusteluita työnhakijan kanssa tulee käydä ja montaako työpaikkaa tämän tulee kuussa hakea.

Helsingin kaupunki on päättänyt panostaa kotoutumiseen myös lakisääteisten palveluiden lisäksi. Muun muassa alkuvaiheen maahanmuuttoa tuetaan International House Helsingissä, joka tarjoaa ennakkoneuvontaa esimerkiksi asunnon- ja työnhakuun, päiväkoti- ja kouluasioihin sekä kielikursseihin.

”Helsingille kotoutumisessa onnistuminen on elinvoimaan liittyvä kohtalon kysymys. 2000-luvulla työllisten määrän kasvu Helsingissä on perustunut lähes kokonaan ulkomaalaistaustaisiin kuntalaisiin”, Kuusiholma sanoo.

Vaikka uudistus toi työllisyys- ja kotoutumispalvelut samalle luukulle, ei palveluiden hajaantuminen ratkennut kokonaan. Kotoutumiselle tärkeät sosiaali- ja terveyspalvelut ovat Helsinkiä lukuun ottamatta hyvinvointialueilla.

On tärkeää, että erityinen sosiaali- ja terveyspalveluiden tarve huomataan mieluummin ennemmin kuin myöhemmin, sanoo professori Kati Turtiainen Jyväskylän yliopistosta.

Turtiainen tutkii maahanmuuttajien kotoutumista ja on työskennellyt aiemmin Jyväskylän kaupungin maahanmuuttopalveluiden johtajana.

”Varsinkin jos tullaan pitkittyneistä pakolaistilanteista tai turvapaikanhakijoina, näitä palveluntarpeita on paljon.”

Tutkimuksesta tiedetään, ettei tällaisia erityistarpeita aina huomata, tai ne huomataan liian myöhään, Turtiainen sanoo. Siksi tulisi varmistaa, että kunnassa on töissä ihmisiä, joilla on koulutusta aiheeseen.

”Kotoutumisessa tärkeintä on hyvä alku.”

On saatava kokemus kuulumisesta sekä siitä, että tulevaisuudessa on mahdollisuuksia. Siihen vaaditaan vahvaa yksilöllistä ohjaamista. Jos siinä ei onnistuta, voi ihminen pahimmillaan syrjäytyä. Se tulee kalliiksi niin inhimillisesti kuin yhteiskunnallekin.

”Uskoisin, että hyvään alkuun panostaminen maksaa itsensä takaisin.”

Kunnilla uudet yhteistyökuviot ovat rakenteilla, kertoo projektipäällikkö Maija Niskavirta Kuntaliitosta. Työllisyyspalveluita on jo siirretty yhteisille työllisyysalueille, ja kotoutumisessa viritellään yhteistyötä koulutuksissa ja neuvonta- ja ohjauspalveluissa.

Yksi haaste liittyy kielitaitoon. Maahanmuuttajille täytyy uuden lain mukaan järjestää kurssi, joka tarjoaa luotettavaa perustietoa suomalaisesta yhteiskunnasta. Tämä osa kotoutumispalveluista tulee tarjota kotoutujan äidinkielellä tai muulla tämän hyvin tuntemalla kielellä.

Pienten kuntien voi olla vaikea tarjota kovin laajaa kielivalikoimaa, Niskavirta sanoo. Voidaan myös joutua punnitsemaan, kannattaako kurssi tarjota mieluummin etäyhteyksin kotoutujan äidinkielellä vai lähiopetuksessa muulla vahvalla kielellä. Lähiopetukseen kuitenkin pyritään, jotta vuorovaikutus olisi parempaa.

Pääasiassa uudistusta pidetään Kuntaliitossa hyvänä. Rahoituksen riittävyys kuitenkin huolestuttaa.

Raisio on reilun 25 000 asukkaan kunta, jossa on jo pitkään ollut suuri osuus vieraskielisiä kuntalaisia.

Kunnassa kotoutumispalveluiden ryhmäkokoja ja siten palvelujen tehokkuutta on kasvatettu kuntien välisellä yhteistyöllä.

Nyt Raisio tuottaa kotoutumispalveluita lähikunnille Naantalille, Ruskolle, Mynä­mäelle ja Maskulle. Niissä kotoutujien määrät ovat pieniä.

Raisio tuotti Naantalille kotoutumispalveluita jo ennen lakiuudistusta, kertoo Raision työllisyyspalvelujen päällikkö Outi Niemi. Myös yhteistyö hyvinvointialueiden sotepalveluiden kanssa on ollut tuttua.

”Työntekijätasolla on syntynyt paljon hyviä verkostoja. Mutta haasteena ovat nyt hyvinvointialueen muutokset. Heidän taloudelliset vaikeutensa näkyvät myös meille.”

Tavallaan Raisiossa toteutuu yhden luukun periaate. Työllisyys- ja kotoutumispalvelut ovat kirjaimellisesti samassa talossa.

Asiaa kuitenkin monimutkaistaa se, että Raisio kuuluu Turun työllisyysalueeseen. Vaikka työllisyyden peruspalvelut järjestetään omassa kunnassa, työnhakijoiden kotoutumiskurssit ovat yleensä Turussa. Yhden luukun periaate rakoilee, kun ihminen joutuu matkustamaan.

Työvoiman ulkopuolisten kurssit sen sijaan ovat Raisiossa. Siellä on pyritty panostamaan työvoiman ulkopuolella olevien ihmisten huomioimiseen: kurssien yhteydessä tarjotaan esimerkiksi lastenhoitopalveluita.

Raisiossa kotoutumispalveluihin satsaaminen on nähty tärkeänä, Niemi sanoo. Lakiuudistuksessa valtion rahoittama kotoutumisaika lyheni kahteen vuoteen. Raisiossa on ryhdytty miettimään entistä tarkemmin, kuinka siitä saataisiin kaikki irti.

Erikoistutkija Pasi Saukkonen on huolissaan siitä, että uuden lain myötä kotoutumisessa keskitytään liikaa työhön.

Työ on tietenkin tärkeää sekä ihmiselle itselleen että yhteiskunnalle, hän sanoo. Mutta kyse on muustakin: sosiaalisista kontakteista, kielitaidosta, yhteenkuuluvuuden tunteesta.

Varsinkin tilanteessa, jossa avoimia työpaikkoja on vähän, pitäisi kotoutumiseen panostaa laaja-alaisesti. Jos nyt verkostoituu hyvin, voi siitä olla apua työnsaannissa tulevaisuudessa.

Suomalainen kotoutumispolitiikka on jo pitkään painottunut käytännössä työllisyyden edistämiseen, vaikka tavoitteita on ollut muitakin, Saukkonen sanoo.

Periaatteessa uusi laki on lähtökohdiltaan samansuuntainen, kuin Suomen kotoutumispolitiikka tähänkin asti.

Kotoutumisen edistäminen otetaan vakavasti, ja ymmärretään, että se on tärkeää myös yhteiskunnan kannalta. Onnistunut kotoutuminen on molemminpuolinen etu.

”Nykyhallitus taas on toiminut ihan toisin”, Saukkonen sanoo.

”Suhtautuminen maahanmuuttoon ja Suomeen muuttaneisiin on kielteinen.”

Nyt korostetaan maahanmuuttajan omaa vastuuta kotoutumisesta. Ja totta kai ihmisellä onkin oma vastuunsa, Saukkonen sanoo.

”Mutta julkisen vallan pitäisi tulla tässä vastaan enemmän.”

Kun kunnat vastaavat kotoutumisesta, niillä on myös valta luoda paikallisesti vastaanottavaista tunnelmaa. Kuntapolitiikassa voidaan vaikuttaa siihen, kuinka paljon kotoutumisen edistämiseen satsataan.

Saukkonen toivookin, että kevään vaaleissa valituksi tulevat kuntapäättäjät kartuttaisivat tietoaan kotoutumisen edistämisestä. Silloin kunnat voisivat tehdä tietoperusteista, toimivaa kotoutumispolitiikkaa.