Kestämättömiä elämyksiä
Moni suosittu lomakohde kiristää rajoituksia ja maksuja vähentääkseen matkailun haittoja. Turismi tuo kuitenkin niin paljon rahaa, että sen suitsiminen on vaikeaa.
8
MIN
Belgiassa sijaitsevan Bruggen tunnetuin turistinähtävyys on 800 vuotta vanha kellotapuli Markt-aukion kupeessa. Kellotapulin historiallinen tehtävä keskiajalta lähtien oli varoittaa asukkaita uhkaavista vaaroista, kuten tulipalosta tai vihollisen hyökkäyksestä.
Tapulin 47 kuparikellosta 26 on yhä toiminnassa, ja kellokonsertteja on ympäri vuoden. Jos nyt olisi keskiaika, kellot hälyttäisivät liikaturismin takia.
Brugge on Lahden kokoinen, 120 000 asukkaan kaupunki Länsi-Flanderissa. Sen vanha keskusta on yksi parhaiten säilyneistä keskiaikaisista asutuksista Euroopassa ja Unescon maailmanperintökohde. Kanaaliensa ansiosta Bruggea kutsutaan myös pohjolan Venetsiaksi.
Euroopan suosituimpien kaupunkikohteiden, Venetsian, Barcelonan ja Dubrovnikin lailla Brugge on kärsinyt jo pitkään liian suurista matkailijamääristä. Ruuhkaisimpina päivinä Markt-aukio on kuin selfie-räiskijöiden täpötäysi parkkipaikka. Paikallisilla ihmisillä on tunne, etteivät he enää mahdu kotikortteleihinsa.
Brugge tarvitsee matkailutuloja, mutta kaupunki ei halua muuttua disneymaiseksi ulkoilmamuseoksi. Monimutkaista yhtälöä on yritetty ratkaista Bruggessa 2000-luvun alusta lähtien.
Esimerkiksi uusien hotellien ja loma-asuntojen rakentaminen on kielletty. Päiväturistien määrää on rajoitettu, ja Bruggen satamaan Zeebruggeen pääsee kaksi risteilyalusta päivässä, vaikka sinne mahtuisi viisi. Uusin keino on lyhytvuokrausta harjoittavien majoittajien rekisteröintipakko.
Koronapandemia pysäytti matkailun belgialaiskaupungissakin, mutta jo 2023 vuotuinen kävijämäärä palautui pandemiaa edeltäneelle ennätystasolle, 8,3 miljoonaan. Noin 85 prosenttia turisteista on päiväkävijöitä.
Brugge on esimerkki siitä, miten vaikeaa turismin kuriin saaminen on, kun se kerran on päästetty valloilleen, sanoo viestintäjohtaja Ben Lynam kestävää matkailua maailmanlaajuisesti edistävästä Travel Foundation -järjestöstä. Rajoitukset tehoavat vasta aikojen päästä, jos tehoavat lainkaan.
”Tosiasia on, että matkailun voimakkaampaan hallintaan ryhdytään yleensä vasta sitten, kun ongelma on jo syntynyt. Silloin on hyvin vaikea päästä edes jonkinlaiseen tasapainoon.”
Liikaturismi oli vuoden 2024 trendisana. Paikallisten mielenosoitukset esimerkiksi Espanjassa, Kreikassa ja Alankomaissa tekivät näkyväksi ilmiön, joka on ollut tiedossa jo pitkään.
Monet suosituimmat kohteet ovat kantokykynsä äärirajoilla tai ylittäneet sen. Asumiskustannukset ovat nousseet. Julkinen liikenne on ruuhkautunut, ja asukkaat joutuvat etsimään omat palvelunsa yhä kauempaa. Vettä riittää golfkenttien viheriöille ja hotellien uima-altaisiin mutta ei viljelijöiden pelloille. Turistien mekastus jatkuu usein läpi yön.
”Tämä ei ole matkailufobiaa, vaan numeroita: 1 232 014 asukasta, 18 miljoonaa turistia”, selvensi mielenosoittajien kyltti Palma de Mallorcalla viime heinäkuussa.
”Teidän ylellisyytenne, meidän kurjuutemme”, toisessa kyltissä sanottiin.
Jopa Suomen Lapissa rovaniemeläiset lähtivät kaduille. Paikallisilla on huoli kotikaupunkinsa sosiaalisesta kestävyydestä, asumismukavuudesta ja kotirauhasta.
YK:n matkailujärjestö UNWTO otti liikaturismin sanastoonsa raportissaan 2018. Järjestön mukaan liikaturismilla tarkoitetaan tilannetta, jossa matkailulla on suhteettomasti negatiivisia vaikutuksia paikallisten elämänlaatuun tai matkailijoiden kokemukseen.
Maailmanlaajuinen koronakriisi herätti toiveita, että turismia alettaisiin miettiä uusiksi kestävämmältä pohjalta. Kävi päinvastoin. Kun rajoituksista luovuttiin, moni korvasi korona-ajan menetyksen ”kostoturismilla”, eli matkustamalla entistä enemmän. Pandemian tyhjentämät kohteet ottivat matkailijat avosylin vastaan.
Esimerkiksi Kreikka teki koko matkailuhistoriansa ennätyksen viime vuonna. Kävijöitä oli 36 miljoonaa. Turismi toi maahan 22 miljardia euroa.
YK:n matkailujärjestö totesi tammikuun lopulla, että vuonna 2024 koko matkailuala oli toipunut 99-prosenttisesti pandemian aiheuttamasta historiallisesta lamasta.
Jos matkailualan ennusteisiin on uskominen, kasvu jatkuu. Kansainvälinen ilmakuljetusliitto arvioi, että lentomatkustajien määrä nousee tänä vuonna ennätysmäiseen 5,2 miljardiin.
Maailman väkiluku on runsaat 8 miljardia. Yli 80 prosenttia ihmisistä ei ole lentänyt koskaan.
Liikaturismissa ei ole kyse vain matkailijoiden suuresta määrästä. Myös matkailun luonne on muuttunut, sanoo matkailun kulttuuritutkimuksen professori Soile Veijola Lapin yliopistosta.
Muutosta ovat vauhdittaneet globaali alustatalous ja asuntojen lyhytvuokrausta harjoittavat yritykset, kuten vuonna 2008 perustettu amerikkalainen Airbnb. Sen liikevaihto oli viime vuonna ennätykselliset 11,1 miljardia dollaria. Miljardööri Joe Gebbia on toinen Airbnb:n perustajista. The New York Timesin mukaan Gebbia ryhtyisi auttamaan Tesla-miljardööri Elon Muskia Yhdysvaltain liittovaltion byrokratian vähentämisessä.
Alun perin Airbnb:n piti olla vastine persoonattomille hotelleille: ”Live like a local”, elä kuin paikallinen. Nykyisin asunnot ovat usein lähes toistensa kopioita. Majoittajat antavat tulo-ohjeet tekstiviestillä, ja majoittuja ottaa avaimen lokerikosta.
”Digitaaliset, monopoliasemaan pyrkivät alustayhtiöt standardisoivat koko maailman samaan muottiin valetuksi majoitusalueeksi, kuten Rovaniemelläkin tapahtuu”, Veijola sanoo.
”Kaupunkimuoto rapistuu, kun asukkaita häädetään kotikortteleistaan ja turistit päästetään sisään.”
Professori suree naapurustojen katoamista.
”Tunne, että asumme yhdessä ja olemme naapureita, hapertuu. Olemme kohta kaikki oman elämämme majoittujia ja toisten majoittajia, kun naapureina ovat aina uudet kasvot.”
Toisena isona ongelmana Veijola pitää sitä, että matkailua kehitetään pääomasijoittajien ja rakennusteollisuuden ehdoilla, kuulematta paikallisia ihmisiä. Ongelman nosti esille jo 1980-luvulla sveitsiläinen taloustieteilijä Jost Krippendorf, joka lanseerasi termin kestävä matkailu.
Sijoittajille ja rakentajille investoinnit ovat kauppatavaraa, eikä heitä välttämättä kiinnosta edes niiden taloudellinen menestys, saati kestävyys.
Veijola jakaa jo edesmenneen taloustieteilijän näkemyksen.
”Matkailusta on tullut rakennus- ja majoitusteollisuutta, vaikka paikallisten ihmisten, matkailijoiden, päättäjien ja sijoittajien tulisi yhdessä suunnata energiansa vastuullisen matkailun rakentamiseen ja paikallisen kulttuurin vaalimiseen.”
Joissakin maissa, kuten Kreikassa ja Espanjassa turismi on talouden kulmakivi. Se tekee liikaturismin suitsimisesta vaikeaa.
Kreikan matkailuliiton mukaan turismin ja siihen liittyvien elinkeinojen osuus bruttokansantuotteesta oli kolmannes vuonna 2024. Turistit pitivät Kreikkaa pystyssä yli vuosikymmenen kestäneessä velkakriisissä ja auttoivat maata nousemaan jaloilleen.
Yksimielisyyttä ei aina ole edes siitä, että liikaturismi on todella ongelma.
Esimerkiksi Dubrovnikin kaupunginjohtajaa Mato Frankovicia syytettiin yrityksistä ”pilata koko kaupunki”, kun hän rajoitti asuntojen lyhytvuokrausta vanhassa kaupungissa ja vähensi ulkoilmakahviloiden pöytä- ja tuolimääriä.
Myös paikallisviranomaisilla ja keskushallinnolla on joskus päinvastainen näkemys matkailun tulevaisuudesta.
Kööpenhamina hyväksyi turistiveron viime vuonna, mutta Tanskan hallitus hylkäsi sen. Kööpenhaminan lentokenttää laajennetaan parhaillaan. Hallituksen tavoitteena on kasvattaa matkailutuloja neljänneksellä lähes 27 miljardiin euroon 2030 mennessä.
Liikaturismin yksi mahdollistaja on lentämisen halpuus. Lentämisen hintaa pidetään alhaalla miljardien verohelpotuksilla.
EU:n energiaverodirektiivin mukaan kaupallisiin tarkoituksiin käytettävä lentokerosiini on vapautettu polttoaineverosta, eikä tähän ole tulossa muutosta lähivuosina. Lisäksi kansainväliset lennot ovat arvonlisäverottomia.
Brittiläinen New Economics Foundation -ajatushautomo on ehdottanut paljon lentäville niin sanottua jet-setter-veroa. Jokainen eurooppalainen voisi lentää kerran vuodessa ilman lisäkuluja, mutta kaikista sen jälkeen tehtävistä lentomatkoista tulisi maksaa vero.
Ajatushautomon laskelmassa toisesta vuotuisesta lennosta lisämaksu voisi olla 100 euroa, kolmannesta 200 euroa ja niin edelleen. Verolla ei olisi vaikutusta suurimpaan osaan ihmisistä, mutta se tuottaisi 64 miljardia euroa verotuloja ja hidastaisi ilmaston lämpenemistä, New Economics Foundation arvioi.
Menestyksen mittaritkin pitävät yllä liikaturismia. Matkailuala mittaa onnistumista saapuvien matkailijoiden määrällä ja kasvulla.
Uusia mittareita on kuitenkin syntymässä. Matkailualalla on pyrkimys siirtyä volyymista arvoon. Esimerkiksi Brugge lopetti päiväturisteille kohdennetun matkailumainontansa kokonaan.
”Turistien houkuttelun sijasta mietimme, mitä he voivat tuoda kaupunkiimme. Toivomme, että he yöpyisivät ja osallistuisivat yhdessä paikallisten kanssa erilaisiin tapahtumiin”, sanoo Bruggen pormestari Dirk De fauw.
On kuitenkin virhe, jos arvolla tarkoitetaan paljon rahaa käyttäviä matkailijoita eli luksusturismia, sanoo viestintäjohtaja Ben Lynam. Esimerkiksi Kreikka suunnittelee ylellisten lomakeskusten avaamista asumattomille pikkusaarille, jotta ruuhkat helpottaisivat nykyisissä kohteissa.
Vähän rahaa käyttävä matkailija saattaa viipyä pidempään ja kartuttaa paikallista taloutta ostamalla paikallisia tuotteita.
”Varakkaiden ympäristöjalanjälki on usein suurempi, ja heidän menonsa vuotavat pois paikallistaloudesta, koska he esimerkiksi ostavat maahantuotuja ylellisyystuotteita”, Lynam perustelee.
Ajattelun pitäisi muuttua myös turistin omassa päässä, professori Soile Veijola sanoo.
”Ei pitäisi mennä sinne, missä on ennestään liikaa matkailijoita. Turisti jättää aina jäljen. Turisti ei ole koskaan viaton.”