hän

Kuinka miljonääri päihitetään, Teemu Harju?

Darts-pelaaja työskentelee teurastamossa ja kilpailee MM-kisoissa äveriäitä kilpakumppaneita vastaan.

Teksti
Tero Alanko
Kuvat
Vesa Tyni
8 MIN

Darts-taulu on kiinnitetty tuulikaapin oveen.

Teemu Harju harjoittelee heittämistä rivitalokotinsa eteisessä.

Hänen seitsemänvuotias poikansa on maalannut sormiväreillä taulun taustalevyn. Leevin oma taulu riippuu isän taulun alapuolella.

Vuodenvaihteessa Harju osallistuu Professional Darts Corporation -liiton MM-kisoihin Lontoon Alexandra Palacessa. Maail­man parhaille dartsin pelaajille se on vuoden tärkein tapahtuma. Mukaan pääsee 128 heittäjää, joista vähintään neljä on naisia.

Darts on yksinkertainen laji. Siinä heitetään tikkoja 2,37 metrin päässä olevaan tauluun mahdollisimman tarkasti.

Tavallaan on yhdentekevää, roikkuuko taulu harjavaltalaisessa rivitalossa, porilaisessa pubissa vai Alexandra Palacessa. Mutta eihän se tietenkään ole.

Isoissa kansainvälisissä kilpailuissa heittäminen on aivan erilaista kuin kotimaisissa ”lattiakisoissa”. Kilpailijoiden keskittyessä katsomossa on karnevaalit.

Kun Suomi kamppaili joukkueiden World Cupissa isäntämaata vastaan, mökä Frankfurtin jäähallin heittolavalla oli kovempi kuin Harjun koskaan jääkiekko-ottelussa kokema.

”Aika kovapäinen ukko saa olla, jos siellä heti pärjää. Ympäristö vaatii aika lailla tottumista, kun sinne peltojen keskeltä menee”, Harju sanoo.

”Maailman huipuille sellaiset tilanteet ovat vähän kuin kotimaan ranking-kisat meikäläiselle. He ovat sopeutuneet siihen, että tv-kamerat pörräävät vieressä ja tuhannet ihmiset pitävät meteliä.”

Kaikki MM-kisojen ensimmäiselle kierrokselle osallistuvat tienaavat vähintään 15 000 puntaa (noin 17 000 euroa). Lopullisen voittajan palkinto on miljoonaa puntaa (noin 1 150 000 euroa).

Jo MM-kisoihin osallistuminen tarkoittaa suurinta palkkiota Harjun tähänastisella uralla.

Darts-taulun sektorit on numeroitu yhdestä kahteenkymmeneen. Kussakin sektorissa on tupla- ja tripla-alue. Taulun keskellä sijaitsevat 25 pisteen rengas ja 50 pisteen häränsilmä.

Pelimuoto kilpailuissa on 501. Siinä pyritään pääsemään 501 lähtöpisteestä tasan nollaan. Nopeimmillaan se tapahtuu yhdeksällä tikalla eli kolmella heittovuorolla. Viimeisen tikan täytyy osua tuplaan tai häränsilmään.

Yhdellä tikalla voi saada enintään 60 pistettä. Se tarkoittaa osumista tripla-20:een, joka on kooltaan noin kolme neliösenttiä. Harju kertoo osuvansa siihen useammin kuin kerran kolmesta.

Vahvimpana puolenaan Harju pitää tuloksen eli mahdollisimman suurien pisteiden heittämistä.

”Kun se lähtee rullaamaan, en jää kenellekään jalkoihin”, hän sanoo.

”Tosin tunne ja osumat eivät aina mene käsi kädessä. Monesti jalan viivalle laittaessa tietää, että osuu vaikka mihin. Toisaalta välillä voi osua kipeän hyvin, vaikka tuntuu siltä, että heittämisestä ei tule mitään.”

Tuloksen heittämisen lisäksi tärkeitä ovat katkot eli lopetukset. Heittäjät treenaavat erityisesti sellaisia katkoja, joissa pisteitä on jäljellä 41:stä 60:een.

”Se tarkoittaa singeliä ja yhtä tai kahta tuplatikkaa. Niiden täytyy sujua, jos meinaa pärjätä isommille kavereille”, Harju sanoo.

Peli pitää saada kerralla poikki. Jos se ei onnistu, vastustaja yleensä onnistuu. Isoissa kisoissa pääse harvoin yrittämään useampaa­ kertaa.

Harju levittää keittiön pöydälle kaksi kolmen tikan settiä. Niistä kuluneempaa hän käyttää kilpailuissa.

”Olen heittänyt näillä melkein kymmenen vuotta. Ostin ne käytettynä jostain Facebook-ryhmästä. Kaksi settiä maksoi viisikymppiä”, hän kertoo.

”Onhan niitä kalliimpiakin, mutta hinta ei vaikuta suoritukseen. Viitoset ja ykköset löytyvät näillä ihan yhtä hyvin.”

Kilpailuissa käytettävät darts-tikat painavat useimmiten vähän yli 20 grammaa. Tikoissa voi olla erilainen terä, grippi tai sulka. Mikä kenenkin käteen sopii.

”Jotkut vaihtavat tikkoja koko ajan. Peter Wright on kuuluisa siitä, että hän voi vaihtaa ihan erilaiseen tikkaan kesken matsin. Se vaatii aikamoista luonteenlujuutta”, Harju sanoo.

”Toisaalta nykyisin se tuntuu olevan jopa ongelma. Vaikuttaa siltä, että hän ei oikein luota itseensä.”

Kaksi henkilökohtaista maailmanmestaruutta voittanut Wright on värikäs persoona ja aikamoinen showmies. Hänellä on mohikaanikampaus, ja hän pukeutuu räikeisiin pelipaitoihin.

Harjun tyyli on rauhallisempi. Hän keskittyy heittämiseen ja pyrkii minimoimaan häiriötekijät mielestään.

Harjun esittelemät tikat näyttävät samanlaisilta mutta tuntuvat hänen kädessään erilaisilta. Harju ei voisi kuvitellakaan heittävänsä kisoissa vähemmän kuluneella setillä.

”Se ei vain tunnu hyvältä. Siihen ei ole mitään luottoa.”

Ennen kilpailuja Harju vaihtaa tikkoihin uudet sulat. Harjoitellessa välttävät vähän rikkinäisetkin.

Muuten tikat eivät vaadi paljon huoltoa. Välillä ne voi pestä Fairylla tai hiukan pyöräyttää terän kärkeä hiekkapaperilla.

”Muuhun ei ole tarvetta, jos tikat eivät ota osumaa”, Harju kertoo.

”Jos tikka putoaa laattalattialle, niin siinä kipinät sinkoilevat ja tulee virkkuukoukkua kärkeen. Se täytyy suoristaa.”

Tällä hetkellä darts-maailman suurin tähti on 18-vuotias, ikäistään vanhemmalta näyttävä Luke Littler. Vuoden 2023 MM-kisoissa Littler paineli finaaliin saakka mutta hävisi. Vuosi sitten hän voitti.

Littler aloitti heittämisen 18-kuukauden ikäisenä, ensin isänsä ns. punnan kaupasta ostamaan magneettitauluun. Kun Littler oli kahdeksanvuotias, taksikuskina työskennellyt isä vei hänet pubeihin kisaamaan aikuisia vastaan. Alle 18-vuotiaille tarkoitetun England Youth Grand Prix -turnauksen Littler voitti jo 12-vuotiaana.

Vuonna 2022 Teemu Harju sijoittui toiseksi WDF-liiton eli amatöörien Eurooppa Cupissa. Littler selvisi samassa turnauksessa kahdeksan parhaan joukkoon.

”Hänestä näki jo silloin, että takana oli valtavasti toistoja ja tyylikin helkkarin hyvä”, Harju sanoo.

”Littler on rento ja nopearytminen heittäjä. Hänen heittonsa on aina samanlainen. Silti mua on hämmästyttänyt, kuinka hyvin hänen päänsä on kestänyt sitä pyöritystä.”

Harjun mukaan dartsissa ei ole koskaan ollut vastaavaa teini-ikäistä supertähteä. Littler on tuonut lajille valtavasti uusia seuraajia.

”Hän on myös inspiroinut nuoria heittäjiä. Veikkaan, että lähivuosina dartsiin tulee lisää nuoria tähtiä ja lajin taso nousee entisestään.”

Teemu Harju harjoittelee kotonaan. Hänellä ei ole valmentajaa.

Dartsin suosio oli kovassa nousussa jo ennen Littlerin menestystä. Siksi suoratoistopalvelu Viaplay alkoi selostaa dartsia suomeksi syksyllä 2022.

Suomen dartsliiton toiminnanjohtajalta Veijo Viinikalta kysyttiin, tulisiko hän lähetyksiin asiantuntijaksi. Selostajien tueksi kaivattiin henkilöä, joka tietää dartsista mahdollisimman paljon.

Viinikka on aloittanut kilpailemisen jo 1990 ja heittänyt itsekin MM-kisoissa.

”Ensimmäiset suomeksi selostetut MM-kisat saivat valtavan näkyvyyden. Ihmiset kiinnostuivat dartsista, kun siitä puhuttiin kansan kielellä”, Viinikka kertoo.

”Osuimme kultasuoneen. Kun kysyn uusilta pelaajilta, niin 90 prosenttia heistä sanoo päätyneensä lajin pariin Viaplayn suomenkielisen selostuksen kautta.”

Suomessa on noin 2 200 dartsin lisenssipelaajaa. Määrä on kaksinkertaistunut viidessä vuodessa. Aktiivisia harrastajia on Viinikan mukaan 25 000–30 000, lajia seuraavia moninkertaisesti enemmän.

Marras-joulukuun vaihteessa Hakametsän jäähallissa heitetään Tampere International Darts Cup. Näytösturnaukseen osallistuu viisi maailman huippua Luke Littler mukaan lukien sekä kolme suomalaista heittäjää, joista yksi on Teemu Harju.

Ensimmäisen päivän liput myytiin loppuun heti.

Harju aloitti itsekin nuorena. Hänen äitinsä Jaana Varala pelasi maajoukkueessa 1990-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa. Myös isä heitti dartsia.

”Kun he heittivät kotona, laskin tuloksia ruutupaperille”, Harju kertoo. ”Tietysti halusin itsekin heittää, mutta jalkapallo ja muut harrastukset menivät edelle. Vasta 16-vuotiaana rupesin heittämään kunnolla.”

Kunnolla heittäminen tarkoitti jopa viittä tuntia päivässä. Yleensä treenikaverina oli vähän vanhempi Jani Haavisto, joka on Harjun tavoin kotoisin Etelä-Pohjanmaan Teuvalta. Haavisto osallistui PDC-liiton MM-kisoihin jo vuonna 2013.

Nykyään Harju harjoittelee heittämistä vain puolesta tunnista tuntiin päivässä. Silti hänen tasonsa on noussut merkittävästi muutaman viime vuoden aikana.

Viinikan mukaan Harjun tämänhetkinen treenimäärä on ”aika olematon” siihen nähden, mikä sen korkeimmalla huipulla pitäisi olla. Harjulla on kuitenkin jalat tiukasti maan pinnalla.

”Se on aika, jonka pystyn suhteellisen puhtaalla omatunnolla lohkaisemaan. Tietysti pidän kunnosta muutenkin huolta. Käyn kuntosalilla ja lenkillä”, hän kertoo.

”Elämässä on paljon muutakin kuin darts. Treenaisin enemmän, jos pystyisin työn ja perhejuttujen ohella. Mutta tämä on tämän hetken realismia.”

Dartsia on ollut tapana kutsua pubitikaksi. Pienempiä kilpailuja heitetään yhä esimerkiksi pubeissa ja hotellien ravintoloissa.

Harjun mukaan laji on siistiytynyt paljon menneistä vuosista. Hän toteaa, että olut ei tee kenestäkään parempaa pelaajaa.

”Jos on pidempi kisatauko, saatan käydä lähiseudun viikkokisoissa. Sitä tapahtuu ehkä muutaman kerran vuodessa”, Harju kertoo.

”Sellaiset kisat ovat mulle lähinnä so­siaalisia tapahtumia. Tavoitteet ovat muual­la. Mutta tietysti haluan heittää aina mahdollisimman hyvin.”

Harju käy kaksivuorotöissä HKScanin teurastamossa Raumalla. Työpäivän aikana Harju nostaa koukkuun 5 000–6 000 broileria.

”Välillä töiden jälkeen on paikat aika jumissa. Eihän se parasta treeniä ole.”

Aamuvuoro on rankka. Se alkaa neljältä ja loppuu puolilta päivin. Siihen ei koskaan totu.

”Töiden jälkeen olisi aikaa tehdä kaikenlaista, jos vain jaksaisi. Iltavuoroon lähden yhdentoista jälkeen. Silloin ei ehdi tekemään mitään muuta koko päivänä.”

Harju haaveilee siitä, että voisi parin vuoden ajan kokeilla, mihin oma taso riittää. Edes puoliammattimainen heittäminen edellyttää tour cardia, jolla pääsee osallistumaan PDC-liiton kisoihin. Kortti lunastetaan menestymällä liiton järjestämisssä Q-School-turnauksissa.

”Pelkkä raha ei riitä, jos ei pääse pelaamaan kisoja. Mutta kortin saadessa täytyy olla suunnitelma valmiina”, Harju sanoo.

”Täältä pohjoisesta reissaaminen vie paljon aikaa ja on kallista. Briteillä on eri asia, kun he voivat mennä autolla tai junalla Barnsleyhin tai Leicesteriin.”

Suomesta lähimmäs ammattilaisuutta lienee päässyt viisi kertaa MM-kisoihin osallistunut ja joka kerta ensimmäisellä kierroksella tippunut Marko Kantele.

Huipputasolla erot ovat pieniä.

”Pärjääminen on pitkälti henkisestä kantista kiinni. Miljonäärejä vastaan heitet­täessä ei ole hyvä lähtökohta, jos pitää koko ajan miettiä, mistä saa rahat seuraaviin kisoihin.”