Eikö hirvitä, Piia Vuorela?

Kommunikointitaidot ovat useimpien mielestä yksi hyvän lääkärin tärkeimmistä ominaisuuksista. Piia Vuorela tekee potilaisiinsa todennäköisesti erinomaisen ensivaikutelman. Hän katsoo silmiin, tervehtii ystävällisen rauhalliseen sävyyn ja kättelee jämäkästi.

Mutta Vuorela ei ole pelkästään lääkäri. Hän on johtanut noin kolme kuukautta maan velkaantuneinta hyvinvointialuetta Keski-Suomessa.

Vallitseva tilanne käy selväksi heti Vuorelan esitellessä hallinnon tiloja. Ne sijaitsevat samassa rakennuksessa Jyväskylän koulutuskuntayhtymä Gradian kanssa.

”Meidän aluevaltuusto kokoontuu tuolla salissa, ja tuolla päädyssä on sitten lukio. Mutta vuodenvaihteessa muutamme sairaala Novan sivurakennukseen, siis säästösyistä. Käännämme nyt kaikki kivet tässä.”

Keski-Suomen hyvinvointialue joutui vuonna 2025 valtionvarainministeriön arviointimenettelyyn, koska sillä oli alijäämää yhteensä 255,2 miljoona euroa.

Hyvinvointialueen edellinen johtaja Jan Tollet irtisanoutui viime vuoden lopulla. Heti perään tehtävänsä jätti myös aluehallituksen puheenjohtaja Maria Kaisa Aula. Syy oli molemmilla sama. Luottamus ja poliittinen pääoma katosivat, kun säästöjä ei löytynyt tarpeeksi rivakasti.

Arviointiryhmä sai työnsä valmiiksi kesäkuussa. Se määräsi hyvinvointialueelle jättimäiset säästöt: vuoteen 2030 saakka yli 50 miljoonaa vuodessa. Vuorelan tehtävänä on johtaa säästöjen toteuttamista.

Hirvittääkö?

Neuvotteluhuoneessa kahvi on kaadettu kuppeihin ja Vuorela aloittaa pitkän, hieman puolustelevan puheenvuoron siitä, ettei taloustilanne kuitenkaan ole niin toivoton kuin julkisuudessa on annettu ymmärtää.

”Meillä on ratkaisun avaimet, niin sitten vaan käytetään niitä. On palapelin osat ja laitetaan niitä paikalleen. Mielestäni tässä ei ole mitään sellaista, mitä ei olisi muuallakin. On osaamista, ammattilaisia, väestö ja budjetti. Toki siihen liittyy… näkökulmia.”

Ei pelota, Vuorela vakuuttaa. Oikeastaan päinvastoin. Hän sanoo, että on nyt unelmatyössään.

Hänessä tuntuu olevan peräänantamattomuutta, ja siihen liittyykin tarina.

Oppikirjan kansi oli vihreä, sen Piia Vuorela muistaa selvästi. Meneillään oli ihmisen biologian kurssi lukion toisena vuonna. Aikaisemmin Vuorela ei ollut erityisen innostunut biologiasta, mutta yksi kuva kirjassa sai aikaan muutoksen. Tarkemmin sanottuna koko sivun kuva sikiöstä.

Vuorela palasi sikiöön uudestaan ja uudestaan. Vähitellen hän alkoi ajatella, että haluaisi synnytyslääkäriksi.

Tarmokas lukiolainen päätti hakea kesäksi siivoustöitä Helsingin Kätilöopiston sairaalasta ja pyysi päästä siivoamaan nimenomaan synnytyssaleja. Rekrytoija sanoi, etteivät he voisi palkata Vuorelaa, koska tämä oli haastatteluhetkellä vasta 17-vuo­tias. Synnytyksiä sattuu kaikkina vuorokaudenaikoina, ja salien siivous on kolmivuorotyötä. Sellaista ei saa tehdä alaikäisenä.

Vuorela ei antanut periksi. Mitä tahansa haastattelija sanoikin, hän toisteli, että mä olen kyllä tosi kiinnostunut. Lopulta haastattelija pysähtyi hetkeksi, katsoi Vuorelaa ja sanoi, että jos me nyt sitten otetaan sut.

Pian tuore sairaala-apulainen kärtti kätilöiltä, että pääsisi seuraamaan synnytystä. Lopulta hän sai katsoa viereisen huoneen ovelta. Viimeinen muistikuva on, että lapsi alkoi juuri syntyä, ja kohta Vuorela heräsi läheisen käytävän lattialta. Yksi kätilöistä piti kättä hänen olkapäällään ja kysyi, oliko olo jo parempi.

Se oli kauhea pettymys. Olisiko hänestä ollenkaan gynekologiksi?

Kyllä oli. Ensimmäinen pyörtyminen jäi viimeiseksi.

”En ollut pitkään aikaan muistanutkaan tuota, onpa hauska juttu”, Vuorela sanoo.

Sinnikkyyden lisäksi Vuorelalla on omasta mielestään myös toinen tärkeä ominaisuus, josta on hyötyä.

Siitä Vuorela sai ensimmäiset oppinsa jo alakouluikäisenä, kun perhe muutti pariksi vuodeksi Tansaniaan. Hänen isänsä sai sieltä töitä kehitysyhteistyöprojektista. Kansainvälisessä koulussa oppilailla oli eri äidinkieliä ja uskontoja sekä erilaiset lounasboksit. Ruokatauolla lapset vaihtelivat niiden sisältöä ja palasivat sitten tekemään kaikki samoja tehtäviä.

”Mä ajattelen, että mun nykyiselle uralle on sieltä kantautunut sellainen, että mulle on luontevaa ottaa huomioon monet erilaiset näkökulmat. Silti aina on mahdollista löytää se yhteinen nimittäjä.”

Itä-Afrikan vuodet laajensivat Vuorelan maailmankuvaa, mutta todellinen tiimijohtamisen korkeakoulu oli Käypä hoito -toimittajan työ. Siihen Vuorela päätyi vähän sattumalta.

Käypä hoito -suositukset ovat suomalaisen lääkäriseura Duodecimin koordinoimia kansallisia hoitosuosituksia. Niiden toimittajana Vuorela veti moniammatillisia työryhmiä, arvioi tutkimusnäyttöä ja editoi asiantuntijoiden kirjoittamia tekstejä.

”Tärkeintä oli huolehtia, että lopputuloksessa näkyivät tasapuolisesti eri asiantuntijoiden näkökulmat. Ettei suositus ole liian yksipuolinen.”

Keski-Suomessa sotebudjetti täytyy panna kuntoon, mutta samaan aikaan pitäisi huolehtia hyvistä palveluista. Mitä konsteja siihen on?

Kännykkäsovellus, johon asiakas kirjaa itse verenpaineensa.

Fysioterapiaa turhien polvileikkausten sijaan.

Palveluverkon supistaminen.

Vähemmän ikääntyneiden laitoshoitoa, enemmän palveluja kotona.

Muun muassa tällaisia toimia Keski-Suomessa on kaavailtu. Lisäksi yksi tavoite on, että vuoteen 2030 mennessä yli puolet sosiaali- ja terveydenhuollon yhteydenotoista tapahtuu digitaalisesti.

Vuorela siis uskoo poliitikkojen ja muiden sotejohtajien tavoin teknologiaan, vaikka kaikki kansalaiset eivät kykene hoitamaan asioitaan verkossa eivätkä digipalvelut toistaiseksi ole tuoneet alueille juurikaan säästöjä.

Vuorela on optimisti.

”Meillä on tällä hetkellä reilut 12 000 työntekijää. Jos jokainen keksii yhden idean,­ miten tehostaa työtä, niin kyllä mä uskon siihen valtavasti. Tällä hetkellä jokainen media puhuu tekoälystä.”

Vuorela ei tarkoita, että kaikki ratkaisut löytyvät tekoälyn avulla. Tekoäly on hänestä vain esimerkki siitä, miten ihmiset ovat aina onnistuneet keksimään uusia asioita.

Vain noin viikko haastattelun jälkeen Keski-Suomen hyvinvointialue ilmoitti aloittavansa koko henkilöstöä koskevat yt-neuvottelut. Vähennystarve on enintään 570 henkilötyövuotta. Edelliset yt-neuvottelut hyvinvointialueella päättyivät viime vuoden marraskuussa. Tulevat neuvottelut ovat yhdeksännet hyvinvointialueen tammikuussa 2023 alkaneen toiminnan aikana.

Vuorela on myös ehtinyt ravistaa hyvinvointialueen johtoryhmää. Siitä pois jätetyt professiojohtajat, mukaan lukien vastaava lääkäri, tekivät päätöksestä oikaisuvaatimukset, mutta aluehallitus hylkäsi ne.

Hyvä johtaminen, se on Vuorelan mielestä yksi tärkeimmistä tavoista panna asiat­ kuntoon. Sen hän ymmärsi, kun työskenteli naistentautien erikoislääkärinä. Helsingin Kätilöopistolla toimi rakennuksen yhdessä siivessä vierekkäisillä käytävällä kaksi eri poliklinikkaa. Vuorela alkoi ihmetellä, miksi toisella käytävällä oli aina levollista. Siellä henkilöstö vaikutti tyytyväiseltä ja asiakkaat pääsivät vastaanotolle ajallaan. Toisella käytävällä asiat olivat, no, miltei päinvastoin.

”Eräänä päivänä sitten sain ikään kuin tällaisen suuren oivalluksen, että tämänhän täytyy johtua siitä, miten työtä johdetaan.”

Se oli nelikymppiselle perheenäidille herätys lähteä uudelleen opiskelemaan. Lopputuloksena oli ekonomin tutkinto.

Sen jälkeen Vuorela on työskennellyt muun muassa hallintoylilääkärinä, terveyspalvelujohtajana ja Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimeassa.

Korkean tason johtaja, joka juoksee maratoneja, on 2020-luvulla jo miltei klisee. Onneksi Piia Vuorela on siis jo lopettanut pitkien matkojen juoksemisen.

Nykyisin hän harrastaa ”ihan peruskuntoliikuntaa”. Lisäksi hän pitää toisinaan lauan­taisin yksityisellä lääkäriasemalla vastaanottoa gynekologina.

”Ajattelen, että olen katu-uskottavampi johtaja, kun näen edelleen potilaita ja ruohonjuuritason toimintaa.”

Sivutyön ja liikunnan lisäksi Vuorela soittaa saksofonia. Yksi hänen nyt jo täysi-ikäisistä lapsistaan toivoi muutama vuosi sitten saksofonia syntymäpäivälahjaksi. Samaan syssyyn siitä innostui äitikin. Hän ehti soittaa hetken aikaa Espoon puhallinorkesteri -nimisessä kokoonpanossa, ennen kuin nykyinen työ pakotti muuttamaan arkipäiviksi Jyväskylään. Perhe jäi Espooseen, ja heitä Vuorela tapaa viikonloppuisin ja lomilla. Silloin he myös remontoivat puolison kanssa vanhaa puutaloa, joka on heidän kesänviettopaikkansa.

”Olen oppinut viime vuosina käyttämään sellaisia akkutyökaluja, joita en tiennyt olevan edes olemassa. On kiva puuhastella yhdessä ja nähdä joku pienikin kohta valmiina.”

Sotepalvelujen johtamisessa asiat tuskin tulevat valmiiksi koskaan. Silti tässäkin työssä on tavoitteita ja tulevaisuudennäkymiä.

Kun kuuntelee Piia Vuorelaa, tulee välillä mieleen, että hän puhuu kuin poliitikko. Hän näkee mahdollisuuksia siellä missä muut kurjistuvan systeemin ja käyttää sellaisia termejä kuin ”paikallinen ekosysteemi” ja ”win-win-tilanne”.

Valtakunnallisesta terveydenhuoltojärjestelmästä hän sen sijaan löytää paljon korjattavaa. Esimerkiksi niistä perusteista, joiden mukaan hyvinvointialueille jaetaan rahaa (”on käsittämätöntä, että yhdenvertaisuus on alisteista tietojärjestelmäinte­graatiolle”).

Entä jos Keski-Suomen hyvinvointialue ei Piia Vuorelankaan johdolla onnistu saamaan budjettiaan kuntoon?

”Sitten joudutaan uuteen arviointimenettelyyn tai aluejakoselvitykseen.”

Vuorela ei halua spekuloida sillä, voisiko alueiden oma verotusoikeus olla ratkaisu. Asiasta kun päättää eduskunta.

Onko Vuorela koskaan itse ajatellut lähteä politiikkaan?

”Tää on varmaan ensimmäinen kerta, kun tätä kysytään. Ei ole ollut ajankohtaista.”

Vuorelalla on selvästi muutamia lempiteemoja. Yksi niistä on vaikuttavuus.

Sanan vaikuttavuus hän mainitsee haastattelun aikana yli kymmenen kertaa. Vuorela kertoo olevansa jopa Vaikuttavuusseura ry:n hallituksen jäsen. Sitoutumaton yhdistys edistää vaikuttavuusperusteisuutta Suomen terveydenhuollossa, palkitsee vuoden vaikuttavuustekoja ja etsii ”hukkajahdissa” tyhjäkäyntiä.

Vuorela haluaa maksimoida vaikuttavuuden myös omassa elämässään. Sen takia hän esimerkiksi haki edelliseen työpaikkaansa, Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimeaan. Vuorela halusi töihin valtion virastoon, koska ajatteli, että siellä tehtävän työn jälki näkyisi kansallisella tasolla.

”Se on musta tosi merkityksellistä, että miten paljon voi saada yhteiskunnallista hyvinvointia aikaan.”

Nyt mittakaava on hyvinvointialueen kokoinen. Monet paikalliset ovat epäileväisiä sen suhteen, edistääkö terveydenhuollosta leikkaaminen ja säästäminen hyvinvointia.

Vuorelan mielestä on selvää, että edistää.

”Se, että voidaan tehdä asioita fiksummin ja tehokkaammin… tykkään tästä aiheesta siteerata Martti Kekomäkeä.”

Edesmennyt emeritusprofessori oli ensimmäisiä, jotka toivat Suomeen terveys­taloustieteellistä ajattelua. Hänellä oli tapana kysyä kuulijoiltaan, mikä on tärkeämpää kuin auttaa yhtä potilasta.

Vastaus on tietenkin: auttaa kahta.