Kultapojan pudotus

Iltapäivällä 12. heinäkuuta Inna Sovsun oli hetken katsomatta puhelintaan.

Normaalisti hän tarkisti sitä jatkuvasti, kansanedustajan täytyy, mutta nyt hän oli päättänyt viettää sunnuntaita. Lukea kirjaa puolen tunnin ajan.

Kun hän avasi näytön, se oli täynnä ilmoituksia. Ensimmäinen nopea ajatus oli: Siis mitä? Miksi?

Uutisissa kerrottiin, että presidentti Volodymyr Zelenskyi aikoi vaihtaa hallituksen. Tämä oli keskustellut pääministeri Julija Svyrydenkon kanssa ja yhdessä oli kuulemma päätetty, että Svyrydenko siirtyisi muihin tehtäviin. Muitakin ministereitä korvattaisiin, samoin poliisijohtoa.

Presidentti puhui tulevaan talveen valmistautumisesta. Se tulisi tehdä huolellisesti. Ukrainan pitäisi uudistaa poliittista strategiaansa ja olla valmis kaikkiin mahdollisiin uhkiin.

Sovsun oli ihmeissään. Perustella nyt talvella, vaikka pian oli jo syksy? Eiköhän siihen ollut alettu valmistautua paljon, paljon aiem­min.

Odotan, että teemme yhdessä kansanedustajien kanssa tarvittavat muutokset hallituskokoonpanoon, presidentti oli lausunut.

Huhut alkoivat kiertää nopeasti.

Vielä samana iltapäivänä lehdissä kirjoitettiin, että Zelenskyi oli käynyt tapaamassa mahdollisia pääministeriehdokkaita.

Ukrainassa, kuten Suomessakin, uudesta pääministeristä päättää parlamentti. Suomessa käydään hallitusneuvottelut, Ukrainassa enemmistöryhmä ehdottaa ja presidentti esittelee.

Zelenskyi oli keskustellut öljy-yhtiön toimitusjohtajan Serhi Koretskyin, Harkovan pormestarin Ihor Terekhovin ja puolustusministeri Myhailo Fedorovin kanssa.

Joku heistä johtaisi uutta hallitusta, mediassa ennustettiin. Ministereitä oli kierrätetty niin usein, ettei hyviä vaihtoehtoja ollut liiaksi jäljellä. Kuulopuheet kertoivat muuta. Ei se ainakaan Fedorov olisi. Kuiskittiin, että koko operaation tarkoitus oli päästä puolustusministeristä eroon.

Ukrainassa pääministeri valitsee ministerit, mutta on kaksi poikkeusta: perustuslain mukaan presidentti päättää ulko- ja puolustusministereistä. Presidentti ehdottaa sopivia parlamentille.

Zelenskyi oli vaihtanut presidenttikautensa aikana puolustusministeriä jo kuusi kertaa, sodan aikana neljä kertaa.

Fedorov oli nimitetty vain puolta vuotta aiemmin.

Hän oli kuulunut Zelenskyin luotettuihin jo kauan, tutustunut tähän puolisen vuotta ennen presidentinvaaleja.

Fedorovilla oli ollut digikonsultointifirma, joka oli auttanut Zelenskyin tv-tuotantoyhtiötä kehittymään sosiaalisessa mediassa. Hän päätyi tekemään samaa myös vaalikampanjassa.

Kun Zelenskyi valittiin, Fedoroville perustettiin oma ministeriö. Hänestä tuli ensimmäinen varapääministeri ja digitaalisen muutoksen ministeri.

Hän oli 28-vuotias, Ukrainan historian nuorin valtioneuvostossa. Rento ja sujuvapuheinen tech bro, kaukana poliitikosta tai byrokraatista. Juuri sellainen uuden ajan turmeltumaton innovaatiotähti ja ihmelapsi, joita Zelenskyi oli luvannut.

Digiministeriössä Fedorov vastasi Dija-sovelluksen kehittämisestä, eräänlaisesta kansalaisuuden digitalisoimisprojektista. Sovelluksella saattoi käyttää suurta osaa valtionhallinnon palveluista: hoitaa veroasiat, ilmoittaa rikoksista, todistaa henkilöllisyyden.

Kun Venäjän suurhyökkäys alkoi helmikuussa 2022, Fedorov oli mukana monessa näkyvässä hankkeessa. Hän toteutti United 24 -alustan, jolla kerättiin rahaa tukijoilta, kehitti drooniarmeijaa ja puolustusteknologista ekosysteemiä.

Neljä päivää hyökkäyksen jälkeen hän tviittasi Elon Muskille, että Ukraina tarvitsi Starlink-sateliittiyhteyden. Seuraavana päivänä Musk ilmoitti sen olevan käytössä ja laitteiden matkalla.

Fedorov ehti olla puolustusministerinä kaksi viikkoa, kun taas piti olla yhteydessä Elon Muskiin. Venäjä näytti käyttävän Starlinkiä drooni-iskuihin, ja Fedorov pyysi ryhtymään toimiin sen estämiseksi. Musk ryhtyi.

Kun Fedorov aloitti tammikuussa, 38 prosenttia ukrainalaisista kertoi luottavansa häneen. Kesäkuussa luku oli 50 prosenttia. Hallinnosta edellä oli vain Zelenskyi, mutta hänen epäluottamusprosenttinsa oli korkeampi kuin Fedorovilla.

Keskiviikkona, kolme päivää Zelenskyin hallitusuudistusilmoituksen jälkeen, Fedorov sai potkut. Ongelmia asevoimien komentajan kanssa, Zelenskyi ilmoitti, ei mahdollisuuksia jatkaa.

Mielenosoitus alkoi heti seuraavana aamuna. Jo ennen yhdeksää Ivan Frankon aukiolle Kiovan keskustaan oli kokoontunut satoja ihmisiä, saattoi olla yli tuhatkin.

Jos emme muutu, kuolemme, nopeasti kyhätyissä pahveissa luki. Tässä maassa on presidentti, ei tsaaria!

Inna Sovsun kävi protestiaukiolla ennen parlamentin istuntoa. Ihmisiä oli hämmästyttävän paljon. Nuoria tietysti, heillä oli joustavammat arkiaamut, mutta myös vanhempia, sellaisia, joille Fedorov edusti toivoa ja tehokkuutta. Mahdollisuutta voittaa sota.

Viime kuukausina Ukraina oli onnistunut iskemään drooneilla Moskovaan, Pietariin, räjähdysainetehtaaseen, verkkokauppavarastoon. Fedorov oli saanut jotain aikaan.

Kokoontuminen vaikutti spontaanilta, eikä sillä näyttänyt olevan järjestäjää. Se oli kuin toisintoa tasan vuoden takaa, jolloin samalle aukiolle oli kokoontunut suurin mielenosoitus Venäjän täysimittaisen hyökkäyksen jälkeen.

Silloinkin vastustettiin presidentin itsevaltaisuutta. Zelenskyi oli puskenut läpi lain, jolla rajoitettiin korruptionvastaisten virastojen itsenäisyyttä.

Nytkin ihmiset vaikuttivat aidosti pettyneiltä. Isänsä harteilla istui pieni poika, jonka kyltissä luki: En halua kuolla.

Kun Sovsun pääsi parlamenttitalolle, alkoi olla selvää, ettei istunnossa äänestettäisi uudesta puolustusministeristä. Zelenskyi ei ollut ehdottanut ketään.

Pääministeriksi valittiin yksi niistä, joita hän oli tavannut sunnuntaina, öljy-yhtiön toimitusjohtaja Koretskyi.

Kymmenen muuta ministeriä vaihdettiin, mutta ei energiaministeriä. Se oli omituista, jos tarkoitus oli uudistaa strategiaa talven varalle. Energiaministerillä on siinä merkittävä rooli.

Sovsun jätti äänestämättä uudesta pääministeristä. Niin hän oli tehnyt ennenkin, kun hallitusta oli vaihdettu. Hän on liberaalin ja EU-myönteisen oppositiopuolueen Holosin varapuheenjohtaja.

Oliko hän sitä mieltä, että edellinen hallitus oli täydellinen? Ei. Oliko hänellä ongelmia edellisen pääministerin kanssa? Kyllä. Kyse oli kuitenkin prosessista, siitä, miten asiat hoidettiin. Hallituksen vaihtaminen ei ollut presidentin toimivallassa vaan parlamentin. Kukaan ei ollut selittänyt parlamentille, miksi hallitus piti vaihtaa.

Ei hän silti äänestänyt vastaankaan. Oppositiopolitiikka on erilaista sota-aikaan. Jatkuvaa tasapainottelua, puristuksissa luovimista.

Täytyy miettiä, kenelle puhuu. Jos kansainväliselle yleisölle, tavoite on tietenkin sama kuin presidentillä ja hänen valtapuolueellaan Kansan palvelijalla. Ukrainalle on saatava tukea. Se on tärkein asia, millään muulla ei ole merkitystä.

Se ei silti tarkoita, että kaikki olisivat samaa mieltä kaikesta, varsinkaan sisäpolitiikasta. Arvostelun kanssa täytyy kuitenkin olla tarkkana. Kannattaako kritisoida ääneen? Miten se vaikuttaa kansalaisten mielialaan ja taistelutahtoon?

Ei parlamentin tietenkään mikään kumileimasin pitäisi olla.

Näytti naurettavalta, kun parlamentti äänesti vuosi sitten korruptionvastaisten virastojen Nabun ja Sapon riippumattomuutta rajanneen lain puolesta ja heti viikon päästä lain kumoamisen puolesta. Zelenskyi oli pelästynyt protesteja ja päättänyt peruuttaa, ja parlamentti sen kuin siunasi.

Oppositiossa on sitä paitsi erilaisia puolueita ja edustajia. On entinen presidentti, suurimman oppositiopuolueen puheenjohtaja Petro Porošenko, joka rähinöi avoimesti ja jatkuvasti presidentille. Sitten on niitä, jotka tekevät lehmänkauppoja.

On valittava, mihin lähtee mukaan.

Sovsun pyysi parlamentin istunnossa puheenvuoron. Hän toivotti uudelle pääministerille onnea matkaan, mutta sanoi olevansa huolissaan. ”Emme ole vieläkään saaneet vastausta kysymykseen: miksi edellinen hallitus erotettiin? Tähän kysymykseen on saatava vastaus.”

Oli myös käsittämätöntä, ettei maahan ollut nimitetty ulkoministeriä ja puolustusministeriä. Keskellä sotaa.

Sovsun sanoo menneensä juttelemaan puhemiehelle. Jospa puolueet kokoontuisivat ja yrittäisivät päästä sopuun?

”Ei siihen tartuttu. Luulen, että monilla parlamentin jäsenillä oli lomamatkat jo suunniteltuna ja sen sellaista”, Sovsun sanoo videoyhteydellä.

Zelenskyi valitsi väliaikaisen puolustusministerin pian parlamentin istunnon jälkeen.

Jevheni Hmara on laajasti arvostettu kenraalimajuri, Ukrainan turvallisuuspalvelun johtaja. Hän oli ollut puolustamassa Kiovaa, johtanut Käärmesaaren vapauttamista ja komentanut erikoisoperaatioyksikkö Alfaa.

Zelenskyi ilmoitti, että esittäisi Hmaran virallista nimitystä parlamentille.

Hmaraa ei vain voi lain mukaan nimittää. Puolustusministerin on oltava siviili, eikä armeijan palveluksesta voi erota sotatilalain aikana.

Sovsun pitää todennäköisenä, että seuraavassa istunnossa äänestetään ensin lakimuutoksesta, sitten Hmaran nimittämisestä.

Samaan aikaan, kun parlamentti nimitti uuden pääministerin, Fedorov piti tiedotustilaisuuden.

Hän oli pukeutunut mustaan t-paitaan, jossa oli puolustusteknologiaklusteri Brave1:n logo. Hänen aikaansaannoksensa. Puhe kesti puolitoista tuntia ja mukaili uskollisesti Zelenskyin perusteluita.

Fedorov aloitti kehumalla presidenttiä. Sanoi olevansa lähipiiristä se, joka oli aina arvostanut Zelenskyiä eniten, ja arvosti edelleen. Hän ei ollut koskaan pettänyt tätä.

”Mutta on silti tiettyjä ongelmia, jotka pitää ratkaista. Niistä ei voi vaieta”, Fedorov sanoi.

Hän alkoi listata armeijan vikoja, kriittisiä ongelmia joukkojen johtamisessa. Yhteyksien katkeamista, taktiseen tasoon keskittymistä, vastuunväistelyä, komentajien jatkuvaa vaihtumista, resurssien epäjohdonmukaista jakamista.

Suurin ongelma oli asevoimien komentaja Oleksandr Syrskyi. Hän oli torpannut kaikki uudistukset, estänyt kaikki puolustusministerin aloitteet.

Sen sijaan, että Syrskyi olisi miettinyt, miten Venäjä voitettaisiin epäsymmetrisellä droonisodankäynnillä, hän mietti, miten aiheuttaa hajaannusta maan sisälle, Fedorov sanoi.

Fedorov kertoi ehdottaneensa Zelenskyille komentajan vaihtamista, mutta presidentti ei ollut suostunut. Se oli johtanut ylitsepääsemättömään konfliktiin, jossa Syrskyi oli esittänyt presidentille uhkavaatimuksen: joko hän tai Fedorov.

Presidentti oli valinnut Syrskyin.

Nyt Fedorov vaati julkisesti Syrskyin erottamista. Myös mielenosoittajat alkoivat vaatia sitä.

Viisi päivää myöhemmin Zelenskyi taipui. Hän erotti Syrskyin.

Jos Fedorovin potkut tosiaan johtuivat erimielisyyksistä Syrskyin kanssa, miksei Fedorov voinut palata puolustusministeriksi? Ongelmahan oli ratkennut, kun asevoimien komentaja oli vaihdettu.

Sovsun varoo sanomasta tietävänsä mitään. Hän puhuu nyt kansainväliselle yleisölle ja toteaa vain, että onhan niitä teorioita.

On totta, että Fedorovilla oli ongelmia armeijan kanssa. Hänellä oli omat visionsa, jotka eivät aina olleet täysin realistisia. Toisaalta on tavallista, että puolustusministeri ja asevoimien komentaja ovat erimielisiä. Niin on ollut aiemminkin, eikä se ole johtanut potkuihin.

Yksi teoria liittyy Zelenskyin läheiseen ystävään Andri Jermakiin. Jermak työskenteli presidentin vaikutusvaltaisena kabinettipäällikkönä, kunnes joutui eroamaan korruptioepäilyiden takia puolisen vuotta sitten.

Osa Zelenskyin lähipiiristä oli kääntynyt liikaa valtaa haalinutta Jermakia vastaan. Tämä joutui – syystä tai ei – kantamaan vastuun hallinnon lahjusskandaalista.

Lähes kaikki Jermakin kaatamiseen osallistuneet ovat sittemmin joutuneet lähtemään. Huhujen mukaan nyt oli Fedorovin vuoro.

”Kyllä liikkuu sellaisia juttuja, että presidentti pitää edelleen yhteyttä Jermakiin”, Sovsun sanoo.

Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Ryhor Nizhnikau sanoo suoremmin.

”Zelenskyi puhuu Jermakin kanssa ja Jermakilla on vaikutusvaltaa. Ei niin paljon kuin aiemmin, mutta silti paljon”, Nizhnikau sanoo.

”Jermak on ystävä, ja Zelenskyi todella pitää ystävistään. Hän tukee heitä, tapahtui mitä tahansa.”

Eräänlainen kostotoimenpide, siis.

Toinen teoria liittyy rahaan, 40 miljardiin euroon. Sen verran Nato-maat lupasivat heinäkuun alussa Ukrainalle droonihankintoihin.

Fedorov oli halunnut uudistaa armeijan hankintoja ja tarjousmenetelmiä, tehdä niistä läpinäkyvämpiä ja edullisempia. Ukrainassa on paljon valtaapitäviä, joiden taloudelliset intressit olisivat kärsineet sellaisesta.

”Hyötyjät päättivät, että tämän henkilön on lähdettävä, muuten menetämme paljon rahaa, kun nämä 40 miljardia menevät muiden kuin meidän tuotteisiimme”, Nizhnikau sanoo.

Keitä hyötyjät tarkalleen ovat, kukaan ei tiedä. Korruptionvastainen viranomainen tutkii esimerkiksi Firepoint-nimistä yritystä, joka valmistaa drooneja ja ohjuksia. Yrityksen on epäilty liittyvän Timur Minditšiin, Zelenskyin ystävään ja tämän tv-tuotantoyhtiön osakkaaseen. Firepointin omistus ei kuitenkaan ole tarkasti selvillä.

Helpoimman selityksen mukaan Fedorovista tuli yksinkertaisesti liian suosittu. Zelenskyi on herkkä sellaiselle.

”Zelenskyin tiimiin muodostui ryhmä, joka halusi syrjäyttää Fedorovin”, Nizhnikau sanoo.

”He syöttivät Zelenskyille uhkakuvia siitä, miten Fedorov on poliittinen vaara ja havittelee presidentin virkaa. Tällä ryhmällä oli aivan omat, rahaan liittyvät motiivinsa.”

Potkut kuitenkin tekivät Fedorovista vieläkin suositumman, jopa suositumman kuin Zelenskyi.

Pari viikkoa tiedotustilaisuutensa jälkeen Fedorov yhtäkkiä vaihtoi suuntaa. Hän sanoi, ettei hänellä todellisuudessa ollut mitään riitaa komentaja Syrskyin kanssa. Ei ollut mitään henkilökohtaista konfliktia, oli vain joitakin eroja maailmankatsomuksessa.

Fedorov sanoi Ukrainska Pravdalle, että potkujen syy olikin yritys uudistaa armeijan hankintoja.

”Muutokset, joita teimme hankintoihin, tarjouskilpailuihin ja näiden prosessien yleiseen organisointiin, tekivät monet ihmiset hyvin tyytymättömiksi”, hän sanoi.

”He yrittivät jatkuvasti vaikuttaa asioihin ja levittivät kielteisiä narratiiveja paitsi presidentille myös laajemmin.”

Fedorov ei suostunut kertomaan nimiä, eikä vieläkään sanonut poikkipuolista sanaa presidentistä. Zelenskyistä hän puhui ikään kuin ilkeäkielisten juonittelijoiden uhrina.

Haastattelu herätti kahdenlaisia tulkintoja.

Yleisemmän mukaan Fedorov yritti aluksi pysyä väleissä ja myötäillä presidentin linjauksia, mutta kun se ei tuottanut haluttua tulosta – paluuta puolustusministeriksi –   hän päätti kertoa totuuden.

Toisten mielestä kyse oli taktisesta opportunismista.

Ukrainassa korruptiota vastaan taistelemalla ja oikeamieliseksi marttyyriksi heittäytymällä saa helposti kansansuosiota ja poliittisia pisteitä. Mutta jos Fedorov kerran törmäsi ministerinä niin valtaisaan oman edun tavoitteluun ja yhteisten varojen kavaltamiseen, miksi hän ei ole kertonut siitä viranomaisille? Miksi hän ei ole antanut nimiä?

Fedorov on omien sanojensa mukaan kieltäytynyt tehtävistä, joita presidentti on hänelle tarjonnut.

Jäljellä on joitakin vaihtoehtoja.

Fedorov voi toivoa, että Zelenskyi muuttaa mielensä. Presidentti on kuitenkin aina tehnyt, kuten kansa toivoo. Mutta mitä kauemmin Fedorov ruokkii eripuraa ja protesteja, sitä epätodennäköisempää on päästä takaisin suosioon.

”Fedorov voi tietysti myös seurata ensimmäisen pääministerin esimerkkiä ja päätyä esimerkiksi hakemaan yliopistostipendiä ulkomailta”, Ulkopoliittisen instituutin Nizhnikau sanoo.

Jos Fedorov uskoo, että vaalit ovat lähellä, hän saattaa harkita myös oppositioon siirtymistä. Mutta jos vaaleja ei tulekaan?

”Hän joutuisi poliittiselle hautausmaalle.”

Ja Zelenskyi?

”Hän teki niin kuin aina tekee, kun kotona tulee kriisi. Hän lähti ulkomaille.” 

Elokuussa Fedorov alkoi vaatia vaalien järjestämistä.

Hän sanoi, ettei demokratia ole pelkkää rauhanajan luksusta. Kansalaiset eivät voi loputtoman kauaa elää sellaisessa valtiossa, jossa eivät ymmärrä johtajiensa päätöksiä.