Taas muodissa
Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan ja Donald Trumpin nousu Valkoiseen taloon ovat ajaneet Pohjoismaat jälleen yhteen. Maailman mittakaavassakin poikkeuksellisen syvä yhteistyö jatkaa tiivistymistään.
9
MIN
Suomen ja Ruotsin välinen yhteistyö on tärkeämpää kuin koskaan, arvioi ulkoministeri Elina Valtonen (kok) helmikuun alussa Espoon Hanasaaressa.
Suomalais-ruotsalaiseen kulttuurikeskukseen oli kokoontunut väkeä Pohjanlahden molemmin puolin puimaan ulkopolitiikkaa. Päättäjiä, tutkijoita, analyytikoita.
”Nämä eivät ole pelkästään omia sanojani, vaan sitä on kuultu muun muassa yritysmaailman suunnasta”, Valtonen jatkoi ja maalaili, miten kahden pohjoisen maan välinen tiivis yhteistyö voisi olla jopa esimerkki koko Euroopalle. Ulkoministerin kanssa tapahtumassa esiintyi ruotsalainen kollega Maria Malmer Stenergard.
Valtosen puheet eivät tosiaan kerro vain ministerin omasta ajattelusta. Suomen Kuvalehti haastatteli tätä juttua varten niin tutkijoita kuin esimerkiksi politiikan taustatehtävissä työskenteleviä. Kaikista arvioista piirtyy kuva entisestään syvenevästä, maailmalla jopa poikkeuksellisen tiiviistä yhteistyöstä. Se ei koske vain Suomea ja Ruotsia. Myös muun pohjoismaisen yhteistyön painoarvo on kasvanut.
Yhteistyön edistäminen on poliitikoille helppoa, koska se on suosittua eikä juurikaan jaa puolueita. Suomalaisilla on hyvä kuva muista Pohjoismaista, ja muilla suomalaisista. Eroavaisuuksistaan huolimatta yhteiskunnat ovat maailman mittakaavassa hyvin samankaltaisia ja jakavat samankaltaiset arvot.
Puolustusministeriön yhteydessä toimiva Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunta (MTS) kartoitti viime joulukuussa ensi kertaa joitakin Pohjoismaihin liittyviä näkemyksiä. Raportissa summataan, että Pohjoismaat ovat Naton ohella suomalaisten ”keskeisin viiteryhmä” turvallisuuskysymyksissä. Pohjoismaiselle puolustusyhteistyölle annetaan enemmän painoarvoa kuin esimerkiksi diplomatialle, EU-yhteistyölle tai kriisinhallinnalle.
Yhteistyöllä on myös pitkä historia. Kylmän sodan aikana linkki Pohjoismaihin oli YYA-Suomelle tapa kurkottaa länteen hyväksyttävällä tavalla.
Kun Neuvostoliitto hajosi ja Suomesta tuli EU-jäsen, nordismi ei pysynyt enää yhtä korkealla ulkopoliittisella agendalla. Presidentti Alexander Stubbkin tuli eurooppaministerinä tunnetuksi arvioidessaan Pohjoismaiden neuvoston kokousta ”paskaksi”, joka ei ”voisi vähempää kiinnostaa”.
15 vuotta myöhemmin tilanne on toinen. Syiksi mainitaan esimerkiksi Ruotsin ja Suomen Nato-jäsenyydet, jotka mahdollistavat tiiviimmän puolustusyhteistyön. Tämä lähensi Suomea ja Ruotsia erityisesti Tanskan ja Norjan kanssa.
Merkitystä on ollut myös Tanskan päätöksellä luopua varaumastaan ja osallistua täysimääräisesti EU:n yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan.
Molempien päätösten juuret ovat Venäjän aloittamassa sodassa Ukrainaan. Voikin sanoa, että Venäjä on paitsi ajanut Suomen ja Ruotsin Natoon myös Pohjoismaat lähemmäs toisiaan.
Yhtenä yhteistyön ajurina on ollut Donald Trumpin nousu uudelleen Yhdysvaltain presidentiksi.
Pohjoismailla on ollut perinteisesti tiiviit suhteet Yhdysvaltoihin, mutta Trumpin kaudella kansalaisten luottamus ja käsitys maasta on useiden mielipidetiedusteluiden perusteella romahtanut.
Erityisen kovan kolauksen on kärsinyt Tanskan ja Yhdysvaltojen suhde, kun Trump on hamunnut Grönlantia itselleen. Aiemmin Yhdysvaltain suurina ystävinä tunnetut tanskalaiset ovatkin kääntyneet enemmän pohjoismaisten kumppaniensa puoleen.
Tanskalaiset ovat aika pragmaattista kansaa, summaa Suomen Kööpenhaminan-suurlähettiläs Jukka Siukosaari. Hän työskenteli Sauli Niinistön kaudella tasavallan presidentin kansliapäällikkönä ja aloittaa kesäkuussa Nesteen yhteiskuntasuhteiden sekä geopolitiikan johtajana.
”Tanska on aina ollut sellainen Pohjoismaa, joka on katsonut enemmän etelään ja länteen. Taloudellisia ja poliittisiakin suhteita on rakennettu Yhdysvaltojen, Hollannin, Saksan ja Britannian suuntaan.”
Nyt tanskalaiset yritykset, säätiöt ja sijoittajat etsivät yhteyksiä Suomeenkin. Ruotsi on Tanskalle ennestään tärkeä kauppakumppani, ja Kööpenhamina ja Malmö ovat käytännössä yhtä talousaluetta.
”Kun tapaa tanskalaisia poliitikkoja, heidän Suomi-tietämyksensä on nyt ihan eri tasolla kuin viisi vuotta sitten.”
Tanskan liike-elämältä puuttuu yhteyksiä Suomeen, Siukosaari sanoo.
”Tanskalla menee taloudessa todella hyvin ja heillä on pääomia aivan eri tavalla kuin meillä, eli kasvava kiinnostus on tietysti Suomelle positiivinen asia.”
Tanska on tänä vuonna Pohjoismaiden ministerineuvoston puheenjohtajamaa.
Siukosaaren mukaan Tanska pyrkii syventämään pohjoismaista yhteistyötä muun muassa turvallisuudessa, vihreässä siirtymässä, rikollisuuden torjunnassa sekä lasten ja nuorten suojelussa digitaalisessa ajassa.
Maa haluaa tehdä enemmän pohjoismaista yhteistyötä myös EU:ssa.
”Tätä pitäisi osata käyttää enemmän hyväksi. Pohjoismaat ovat aika varovaisia esiintymään yhtenä blokkina unionissa. Emme ole aina kaikesta samaa mieltä, mutta ei sitä tarvitsisi hävetäkään, kun ollaan.”
Vaikka Pohjoismaat ovat hyvin yhtenäinen maaryhmä, ne eivät jaa kaikkia samoja jäsenyyksiä. Siukosaari arvioi, että Pohjolan muut EU-maat eli Suomi ja Ruotsi tulevat seuraamaan, voisiko Tanska luopua jossain vaiheessa myös oikeus- ja sisäasioiden varaumastaan unionissa.
”Se, ettei Tanska ole täysivaltaisesti esimerkiksi Europolissa, on huono asia.”
EU-maat yhdessä taas seuraavat Siukosaaren mukaan sitä, miten jäsenyyden kannatuksen käy Norjassa ja Islannissa.
Politico-lehti kertoi helmikuun lopulla, että Islanti saattaisi kiirehtiä jäsenyysneuvotteluiden aloittamista.
Norjalaisista vain 38 prosenttia kannattaa tällä hetkellä unioniin liittymistä.
”Suomen, Tanskan ja Ruotsin etu olisi tietysti saada maat mukaan myös EU:hun, kun olemme jo niin monessa yhdessä: Natossa, JEF:ssä ja Nordefcossa. Emme tokikaan voi emmekä halua sekaantua maiden sisäiseen politiikkaan, mutta varmasti jäsenyys olisi meidän näkökulmastamme toivottavaa.”
JEF eli Joint Expeditionary Force on Britannian johtama nopean toiminnan joukko, joka perustettiin vuonna 2014. Suomi ja Ruotsi liittyivät siihen vuonna 2017, ja jäseninä ovat Pohjoismaiden ja Britannian lisäksi Baltian maat ja Alankomaat.
Nordefco taas on Pohjoismaiden puolustusyhteistyöhanke, joka perustettiin Helsingissä vuonna 2009. Sen yhteistyötä voisi luonnehtia jopa maailman mittakaavassa poikkeukselliseksi, arvioi yliopistotutkija Hanna Ojanen Tampereen yliopistosta.
”Voi sanoa, että se on pidemmällä kuin maailmalla monet yhteistyömuodot muiden maiden kesken. Mutta siitä ei aina pidetä hirveästi ääntä”, Ojanen sanoo. ”Puhutaan tilannekuvayhteistyöstä, yhteisoperaatioista ja niiden suunnittelusta, sotilaallisesta tuesta ja liikkuvuudesta sekä esimerkiksi materiaaliyhteistyöstä. Kyse ei ole ainoastaan tavoitteista, vaan monella tapaa Pohjoismaissa pystytään jo näihin asioihin.”
Esimerkkejä on muitakin. Ojanen luettelee, kuinka Suomi ja Ruotsi ovat sopineet puolustusyhteistyönsä koskevan myös sota-aikaa eikä sille ole ”ennalta määriteltyjä rajoja”. Myös yhteispohjoismaisia ilmavoimia on hahmoteltu. Maiden 250 hävittäjää toimisivat yhtenä joukkona.
”Nämä ovat innovatiivisia ja aika huomattavia asioita. Eli luodaan yhteisiä joukkoja, mikä on enemmän kuin mitä Euroopassa vielä yleisesti yhteistyöllä ajatellaan.”
Ojanen huomauttaa, ettei esimerkiksi Tanskaa aja yhteistyöhön vain Yhdysvaltojen vihoittelu ja Pohjoismaita yhdistävä Nato-jäsenyys, vaan myös Itämeren turvallisuustilanne. Tanska kokee huolta esimerkiksi sille kuuluvista salmista.
”Silloin on ymmärrettävää, että hakeudutaan kohti muita Pohjoismaita.”
Myös erityisasiantuntija Tiina Benredjem puolustusministeriöstä kuvailee, että Nordefcon puitteissa tehtävä yhteistyö on ”erittäin tiivistä”, välitöntä ja avointa.
”Aikaisemmin Pohjoismaiden puolustusratkaisut olivat hyvin erilaisia keskenään. Se ei estänyt läheistä yhteistyötä, mutta sisältö oli hyvin tarkkaan rajattua. Eli keskityttiin pikemmin oman puolustuskyvyn vahvistamiseen. Nyt lähtökohta on aivan erilainen. Vanhoja rajoitteita ei enää ole, kun kuulumme samaan puolustusliittoon.”
Pohjoismaiden puolustusministerit allekirjoittivat vuonna 2024 uuden visioasiakirjan. Sen ytimessä on ”yhteisoperointikyky”.
”Lähdetään siis siitä, että kyetään suunnittelemaan ja toteuttamaan yhteisiä operaatioita. Se on erittäin kova tavoitetaso.”
Kantoja koordinoidaan yhdessä myös Natossa tai vaikkapa Ukrainan tukeen liittyen.
Politiikan taustatehtävissä työskentelevät kertovat Suomen Kuvalehdelle, että yhteydenpito pohjoismaisten kollegoiden kanssa on monessa suhteessa päivittäistä.
Kun maailmalla paukkuu tai Trump kutsuu maita liittymään ”rauhanneuvostoonsa”, Pohjoismaat hakevat keskenään yhteisiä sanoituksia ja tapoja reagoida.
Mukana ovat usein myös Baltian maat. Tätä kahdeksan maan joukkoa kutsutaan lyhenteellä ”NB8”. Myös sen yhteistyö on tiivistynyt Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Suomen ja Ruotsin käsitykset Venäjästä ovat lähentyneet merkittävästi Baltian maita.
Myös hyvillä henkilösuhteilla on diplomatiassa merkitystä. Tämä näkyy esimerkiksi Suomen ja Norjan kohdalla. Norja on Venäjän rajamaa ja sillä on siksi yhteisiä intressejä Suomen kanssa. Kuluneen vuoden aikana myös Stubbin ja Norjan pääministerin Jonas Gahr Støren suhde on syventynyt.
Molemmat tuntevat toisensa jo ulkoministeriajoilta. SK:lle kerrotaan, että Støre ehtii käyttää paljon aikaa ulkopolitiikkaan samalla kun Naton entinen pääsihteeri ja Norjan nykyinen valtiovarainministeri Jens Stoltenberg keskittyy sisäpolitiikkaan.
Stubb ja Støre ovat usein yhdessä pohtineet, miten reagoida Trumpin rymistelyihin. Trump on usein kehunut Stubbia, ja Norjalla on pitkä suhde Yhdysvaltoihin. Tämä on nostanut juuri Stubbin ja Støren avainpelaajiksi, kun Tanska on joutunut Grönlannin vuoksi pysymään taka-alalla.