Elokuvan kauhun hetket

Suomen elokuva- ja televisioala odotti syksyn budjettineuvotteluita varovaisen toiveikkaana.

Hallitusohjelmassa luvattu luovien alojen kasvustrategia vuosille 2025–2030 oli julkaistu kesäkuussa. Huhtikuussa hallitus oli sopinut puoliväliriihessä, ettei kulttuurin määrärahoihin kohdistu enää leikkauksia.

Alan tilanne on vakava. Muutaman vuoden takainen draamasarjojen nousukausi päättyi alan kansainväliseen taantumaan, kun suoratoistopalvelujen ostointo hiipui ja kiinnostus pienempien kielialueiden tuotantoon väheni.

Elokuvan puolella on nähty kaupallisiakin valonpilkahduksia. 100 litraa sahtia menestyi kotimaassa ja kiinnostaa ulkomailla. Sisu 2 sai Yhdysvalloista ainutlaatuisen miljoonarahoituksen. Ensi vuonna valmistuu suurelokuvia, Antti Jokisen Kalevala: Kullervo ja Aku Louhimiehen Lapin sota.

Elokuvan julkista rahoitusta ei silti ole saatu nousemaan. Se on ollut vuosikymmenten ajan merkittävästi verrokkimaita jäljessä.

Elokuvateatteriala Suomessa kyntää parikymmentä prosenttia jäljessä pandemiaa edeltänyttä aikaa. Kotimaisten elokuvien markkinaosuus on kuitenkin kansainvälisessä vertailussa korkea, kolmenkymmenen prosentin luokkaa.

Ennen budjettineuvotteluita alan suurin huoli liittyi tuotantokannustimen jatkoon. Se oli ollut Riikka Purran (ps) valtiovarainministeriön hampaissa ennenkin. Business Finlandin jakama raha ei nykykriteereillä kovin usein hyödynnä kotimaisia tuotantoyhtiöitä, mutta sillä houkutellaan maahan ulkomaisia tuotantoja. Niillä on merkittävä työllistävä vaikutus.

Toisaalta uusi suoratoistopalveluihin kohdistuva veronomainen maksu, joka toisi alalle resursseja, näytti olevan myötätuulessa.

Kun hallitus julkisti budjettiehdotuksen, järkytyksen aalto levisi. Elokuvasäätiön jakamat tuotantotuet oli merkitty yritystuiksi, joista haluttiin luopua.

Säätiön 21,5 miljoonan euron tukibudjetista 14,5 miljoonaa euroa on elokuvien tuotantotukia. Niihin kohdistuva 7 miljoonan euron leikkaus merkitsisi kotimaisten elokuvien tärkeimmän rahoituskanavan ennennäkemätöntä supistusta.

”Tuettavien elokuvien määrä putoaisi puoleen”, sanoo säätiön toimitusjohtaja Lasse Saarinen.

Viime vuonna Elokuvasäätiön tuotantotuki myönnettiin 17 pitkälle elokuvalle. Sitä tarvitsevat lähes kaikki kotimaiset ammattimaisesti tuotetut elokuvat. Tuki on tyypillisesti noin 40–50 prosenttia budjetista, suurissa tuotannoissa 10-30 prosenttia.

Muita keskeisiä rahoittajia ovat levitysyhtiö sekä Yle ja kaupalliset televisiokanavat. Suurimmissa tuotannoissa on viime vuosina ollut kasvavasti ulkomaistakin rahaa.

Elokuvasäätiön tehtävä on kirjattu lakiin. Se edistää ja tukee kotimaista elokuvataidetta.

Ilman tuotantotukia valmistuu vuodessa muutamia yleisöelokuvia, tyypillisesti televisiosarjojen elokuvan mittaisia jatkoja ja kevyitä kaupunkilaiskomedioita.

Tuen koko vaihtelee tuotannon koon mukaan. Lapin sota, Kalevala ja Sisu 2 saivat kukin miljoona euroa. Sitä suurempia tuotantotukia ei ole jaettu.

Keskimäärin tuki on puolen miljoonan luokkaa. Tuki on kansainvälisillekin hankkeille ankkuri, eikä esimerkiksi ensimmäistä Sisua olisi saatu käyntiin ilman sitä.

Pienellä kielialueella menestyselokuvankin tuotto valkokankaalla on harvoin miljoonaluokkaa. Elokuvateatteri ja rahoitukseen osallistuvat levittäjät ottavat siivunsa ennen tuottajaa.

”Julkinen rahoitus on avain elokuvan muuhunkin rahoitukseen”, sanoo yli 50 elokuvaa tuottaneen MRP Matila Röhr Productionsin Ilkka Matila.

”Elokuvaa ei tehdä tuotantotuella, mutta se on perusta. Ilman tällaista pohjaa ei kukaan lähde rahoittamaan suomalaista elokuvaa ja suomalaista aihetta ulkomailta käsin.”

Elokuva on kallis taiteenlaji. Laatu edellyttää rahaa, ja esimerkiksi historiallisen fiktion lajityypissä uskottavuutta on vaikea tavoittaa suomalaisen elokuvan 1,4 miljoonan euron keskibudjetilla.

Menestysleffa voi tuoda kassavaroja, mutta suurin osa tuotantoyhtiöistä elää kädestä suuhun, hankkeesta hankkeeseen.

Tuotantotukien määritteleminen yritystuiksi on uusi tulkinta, jolla ei ole pohjaa laissa. Elokuvasäätiön tuet on määritelty nimenomaan kulttuuritueksi.

Ne myönnetään yksittäisille hankkeille. Rahat tulee käyttää suunnitellulla tavalla, ja tuki maksetaan siivuina hankkeen edistyessä luvatusti.

Elokuva on työvoimapainotteinen ja yksittäisiin hankkeisiin keskittynyt ala. Kuvausvaihe työllistää kymmeniä, jopa satoja ihmisiä. Kaksi kolmasosaa budjetista menee työhön tai työn alihankintaan, ja esimerkiksi näyttelijöiden palkkojen osuus on keskimäärin vain kahdeksan prosenttia.

Mikäli elokuvien tekeminen romahtaa, ensimmäisenä tulee työllisyyttä alentava vaikutus. Seuraavaksi kärsivät elokuvateatterit.

Pienemmillä paikkakunnilla elokuvateatterien katsojista 60–80 prosenttia valitsee kotimaisen elokuvan. Niiden määrän laskiessa liikevaihto romahtaisi. Jos lippua ei myydä, ei myydä elokuvateattereille nykyään yhä tärkeämmiksi tulleita oheistuotteitakaan: limsaa, karkkia ja popcornia.

Vaikka suurissa kaupungeissa elokuvateatterit ovat pääasiassa ketjujen omistuksessa, Suomen 195 elokuvateatterista yli 150 on pienyrityksiä, usein perheyrityksiä.

Ulkomaisten elokuvien kokonaiskatsojamäärä vaihtelee vuosittain vähemmän kuin kotimaisten, mikä osoittaa yleisön hakeutuvan kiinnostavien kotimaisten pariin tarjonnan mukaan.

Ilmiö nähtiin jo 1990-luvun lopulla, kun kotimaiset elokuvat tekivät paluun valtavirtaan. Elokuvateatterien kokonaiskatsojamäärä nousi yli kolmasosalla suomalaishiteistä kiinnostuneiden katsojien myötä.

Hallitus perustelee leikkauksia uudella audiovisuaalista alaa koskevalla rahoitusmuodolla. EU:n AVMS-direktiivi mahdollistaa suoratoistopalveluille maksuvelvoitteen, joka toisi rahaa rasittamatta valtion budjettia.

Velvoite on kirjattu lakiin jo 16 EU-maassa. Yhdessäkään niistä sitä ei ole yhdistetty muun elokuvarahoituksen leikkaamiseen.

Suomessa asiaa on selvitetty vuosien ajan. Lakiesitykseksi eteneminen on kuitenkin maannut ministeriön pöydällä.

Liikenne- ja viestintäministeri Lulu Ranne (ps) viesti tahdostaan edistää AVMS-direktiivin soveltamista Suomeen jo ennen budjettiriiheä.

Säätiöön jo 2026 kohdistuvat leikkaukset ehtisivät kuitenkin näivettää alan yritykset ennen kuin maksuja päästäisiin keräämään. Koska laki pitää luonnostella, hyväksyä eduskunnassa sekä EU-komissiossa ja sen periminen saada käyntiin, rahaa olisi jaettavaksi aikaisintaan 2028.

”AVMS-maksujen piti tuoda alalle uutta rahaa vivuttamaan kaupallista kasvua”, sanoo tuottajien kattojärjestön Apfin toiminnanjohtaja Laura Kuulasmaa.

Tilausvelvoite tarkoittaa, että tietyn liikevaihdon ylittävien suoratoistopalvelujen tulee maksaa prosenttiosuus liikevaihdosta maan oman tuotannon tukemiseen. Se voidaan toteuttaa rahastovelvoitteena, jolloin paikallinen toimija saa rahan jaettavaksi kotimaisille tuotannoille, tai investointivelvoitteena, jolloin yhtiön tulee itse tilata maan tuotantoyhtiöiltä ohjelmaa. Näillä sisällöillä on kieli- ja kulttuurikriteerejä.

Investointivelvoitteen ja rahastovelvoitteen yhdistävä hybridimalli on yleisin.

Elokuvakulttuuriin vakavasti suhtautuvassa Ranskassa suoratoistopalveluille on asetettu 15–25 prosentin investointivelvoite sekä viiden prosentin rahastovelvoite. Asukasmäärältään Suomen kokoisessa Norjassa parlamentti hyväksyi keväällä neljän prosentin investointivelvoitteen, jonka odotetaan tuovan 13 miljoonan euron arvosta tilauksia vuodessa.

Suoratoistopalvelujen markkinajohtaja Netflix on saanut Suomessa vankan jalansijan. Palvelua tilaavien kotitalousten määrä on 750 000–800 000. Se tarkoittaisi Netflixin liikevaihdon Suomessa olevan 90 miljoonan euron tienoilla. Kilpailijoilla HBO:lla, Disney+:lla ja Amazon Primellä on yhteensä noin saman verran tilaajia.

Netflix on tilannut elokuvia tai sarjoja kaikissa maissa, joissa investointivelvoite on voimassa, mutta tähän mennessä ainoastaan yhden suomenkielisen, budjetiltaan noin kolmen miljoonan euron suuruiseksi arvioidun elokuvan Pikku Siperia.

Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmä määritteli tilausvelvoitteen tavoitteiksi paitsi kotimaisen tuotannon edistämisen ja kilpailukyvyn parantamisen, ennen kaikkea suomalaisen kulttuurin saatavuuden turvaaminen av-kulttuurin tarjonnassa.

”Kuluttajien katsoessa yhä enemmän suurten kansainvälisten alustojen ja tilausohjelmapalveluiden sisältöjä on tärkeää, että kyseisillä alustoilla on tarjolla myös monipuolista kotimaista sisältöä”, raportissa perustellaan.

Elokuvasäätiön Lasse Saarinen muistuttaa, että rahastomallissakin jakamisen kriteerit ovat erilaiset kuin kulttuuriperusteisissa tuissa, joita säätiö on lakisääteisesti jakanut. Perusteet ovat kaupallisemmat ja kohteina ovat sekä sarjat että elokuvat.

”Se on striimaajien rahaa, vaikka se tulisi elokuvasäätiön jaettavaksi”, Saarinen sanoo.

Lulu Ranteen avustaja ilmoitti ministerin suostuvan Suomen Kuvalehden haastatteluun vain sähköpostitse, mutta vastauksia kysymyksiin ei saapunut määräajassa.

Business Finlandin hallinnoima tuotantokannustin meni läpi budjettiriihessä. Se on vuonna 2026 suuruudeltaan 10 miljoonaa euroa, saman kuin tänä vuonna. Vuonna 2022 kannustimeen heltisi 20 miljoonaa euroa.

Viime vuosina on puhuttu paljon tuotantokannustimesta. Se ei ole kulttuuri- vaan elinkeinotuki.

Kannnustimen piiriin hyväksytään sarja- ja elokuvatuotantoja, jotka jättävät Suomeen tietyn määrän rahaa. Tositteita vastaan ne saavat enintään 25 prosenttia käytetystä summasta takaisin.

Kannustinta ovat nauttineet käytännössä kaikki viime vuosina huomiota saaneet Suomessa kuvatut ulkomaiset elokuvat ja sarjat.

Kolilla kuvattiin suurin osa saksalais-yhdysvaltalaisesta The Fisherwoman -elokuvasta, jonka pääosassa on Emma Thompson.

Tove Janssonin romaaniin perustuva brittielokuva Kesäkirja olisi yhtä hyvin voitu kuvata vaikkapa Viron saaristomaisemissa, mutta tuotanto saatiin Suomeen.

Lokakuussa Disney+ -palvelussa julkaistaan ruotsalainen historiallinen dekkarisarja Karhun keitto, jossa näyttelevät Gustaf Skarsgård ja Pernilla August. Vaikka tarina sijoittuu Ruotsin Tornionjokilaaksoon, sarja kuvattiin Uudellamaalla ja Suomessa käytettiin ainakin 7 miljoonaa euroa.

Tamperelainen jälkituotanto- ja erikoistehosteyhtiö Troll VFX on saanut tilauksia suurtenkin Netflix-elokuvien efektien luomisesta.

Kannustimen piiriin hyväksyttäviä menoja ovat palkkiot suomalaiselle työryhmälle sekä paikalliset majoitus-, catering- ja kalustokulut. Verohyöty ja työllistävä vaikutus on arvioitu huomattavasti suuremmaksi kuin kustannus valtiolle. Työ- ja elinkeinoministeriö on ollut tuotantokannustimen puolella. Ministeri Sakari Puisto (ps) kuitenkin kieltäytyi haastattelusta kiireeseen vedoten.

Ongelmana on ollut jatkuvuuden puute. Kun kannustimen jatkosta päätetään joka syksy uudelleen ja valtionvarainministeriö on sitä vastustanut, epävarmuus vie hankkeet muualle. Käytännössä kaikki Euroopan maat tarjoavat omia kannustimiaan.

”Tiettyyn pisteeseen asti asiakkaille voidaan päivittää, että meillä on tällainen katko, mutta jos varmuutta ei tule, asiakas äänestää jaloillaan”, sanoo suurimpien hankkeiden tuotantopalveluja järjestäviä yrityksiä johtanut Jupe Louhelainen.

”Ei kukaan jää odottelemaan, että onkohan noilla sittenkään puolen vuoden kuluttua tarjota luvattua kannustinta.”

Hän kertoo, että vuonna 2024 Netflixin rahoittaman elokuvatuotannon kuvauspaikat oli jo etsitty ohjaajan ja kuvaajan kanssa, kun arvuuttelu riitti ja tuotanto vietiinkin Unkariin. Suomessa kulutettava raha olisi ollut 12 miljoonaa euroa.

Kiinnostus Suomea kohtaan kuvausmaana on kasvanut, samoin hankkeiden koko.

”Meillä olisi hyvä tuotantokannustinjärjestelmä. Ruotsissa edellytetään hankkeen sisällöltä paikallisia kulttuuripisteitä ja Norjassa suositaan suurimpia tuotantoja, jolloin yksi Hollywood-leffa voi viedä vuoden kaikki resurssit.”

Jatkuvuuden takaamisen ohella tarve on suuremmalle kannustinsummalle. Se toisi kerrannaisesti lisää verotuloja ja työllisyyttä.

”Raha jalkautuu suoraan suomalaisen työryhmän ruokakaappiin.”

Oikaisu 6.9.2025 kello 20.25. Korjattu virheellinen maininta, että luovien alojen kasvustrategia oli kirjattu hallitusohjelmaan viime vuonna. Neuvottelukunnan strategiatyö käynnistettiin viime vuonna, mutta hallitusohjelma on vuodelta 2023.

Oikaisu 8.9.2025 kello 11.35. Korjattu Suomen Elokuvasäätiön tukibudjetin suuruus 23,5 miljoonasta eurosta 21,5 miljoonaan euroon.