Ystävyyttä ilman rajoja

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Suomen Kuvalehti kokeilee uutta koneääntä. Jos haluat, voit antaa palautetta äänen laadusta täältä.

Kiinan ja Venäjän lisääntynyt yhteispeli informaatiosodankäynnissä huolestuttaa asiantunti­joita. Ukrainan sota on ollut molemmille maille oiva tilaisuus arvostella Yhdysvaltoja, Natoa ja länttä.

Kiina pystyy tarjoamaan Venäjälle juuri sitä, mitä Venäjältä puutuu, eli tähtitieteelliset resurssit, sanoo vanhempi analyytikko Jakub Kalensky Euroopan hybridiuhkien torjunnan osaamiskeskuksesta.

Yhteistyöstä hyötyy myös Kiina, jolta puolestaan puuttuu tietotaito ja vuosikymmenten kokemus Euroopan ja Yhdysvaltojen maaperällä toteutetuista informaatio-operaatiosta. Vielä tähän saakka Kiinan informaatiovaikuttaminen on ollut melko kömpelöä, Kalensky luonnehtii.

”Jos Kiina ja Venäjä toden teolla jatkavat voimiensa yhdistämistä ja yhteistyötä tällä saralla, tästä muodostuu valtava ongelma.”

Yhdysvaltalaisen Alliance for Securing Democracy -tutkijaryhmän (ASD) mukaan kiinalaisdiplomaatit ovat kuluvan vuoden alussa uudelleentviitanneet lähes kolme kertaa enemmän venäläisten tiedotusvälineiden ja virkamiesten viestejä kuin viime vuonna samaan aikaan. Venäläisdiplomaatit taas ovat jakaneet Kiinan viestejä alkuvuonna 2022 liki kymmenen kertaa viime vuotta enemmän.

Monissa näissä viesteissä on Amerikka-vastainen sävy. Yhteisen narratiivin mukaan Nato on Ukrainan sodan aggressiivinen osapuoli ja Naton laajeneminen syynä konfliktiin. Näkökulma on venäläisessä propagandassa tuttu jo vuosien takaa, mutta helmikuun jälkeen myös Kiina on alkanut levittää viestiä.

Kiina on puhunut sosiaalisen median tileillään yhä enemmän myös natseista. Tutkimuksessaan ASD löysi ukrainalaiset ja natsit yhdistäviä viestejä Kiinan valtion tiedotus­välineistä ja Twitter-tileiltä kaikkiaan kaksi ennen vuotta 2022. Ukrainan sodan alkamisen jälkeen viestien määrä oli huhtikuun loppuun mennessä noussut jo yli sataan. 

Kiina ei viestinnässään yleensä käytä Ukrainan sodasta sanaa ”sota”, vaan puhuu Kremlin viestiä myötäillen ”sotilaallisesta erikoisoperaatiosta”. Kiinalaisen median raportointi sodasta on ollut valikoivaa, vaikkakaan ukrainalaista näkökulmaa ei ole täysin suljettu pois.

Kiina on julkaissut EU:ssa kiellettyjen Sputnikin ja Russia Todayn artikkeleja uudelleen ja tarjonnut näin niiden levittämille salaliittoteorioille alustan. Lisäksi Kiinan viranomaiset ovat levittäneet jopa venäläisiä ahkerammin salaliittoteorioita Yhdysvaltojen rahoittamasta bioaseohjelmasta Ukrainassa. Kiina on myös toistuvasti nostanut esiin sodat, joihin Yhdysvallat on osallistunut osoittaakseen maan kaksoisstandardit.

Jo ennen Ukrainan sotaa on nähty Kiinan ja Venäjän yhteisiä pyrkimyksiä vastustaa länsi­maista hegemoniaa ja maalata lännestä ja varsinkin Yhdysvalloista yhteistä vihollista. Sodan alkamisen jälkeen tämä viesti on voimistunut entisestään.

Asiantuntijoiden mukaan näyttääkin siltä, että Vladimir Putinin ja Xi Jingpingin talviolympialaisten yhteydessä julistama ”rajaton ystävyys” koskee myös informaatio­ympäristöä.

Vaikka viestit ovat olleet yhteneväisiä, toistaiseksi ei ole ollut viitteitä siitä, että Venäjä ja Kiina olisivat varsinaisesti koordinoineet informaatio-operaatioitaan. Koordinointia ei tarvita, kun Kiina voi vapaasti ammentaa Venäjän propagandan kultakaivoksesta Yhdysvaltoja ja länttä herjaavia näkemyksiä.

Kiina toisaalta myös hyötyy nykyisestä maailmanjärjestyksestä ja sille on tärkeä­ä pitää hyvät suhteet länteen, muistuttaa Lapin yliopiston Kiinan yhteiskunnan ja kulttuurin professori Matti Nojonen. Kiina ei haluakaan rikkoa maailmanjärjestystä, vaan pikemminkin muovata sitä. Taantuvana suurvaltana Venäjälle taas on ollut tärkeä­ä heikentää muita maita sisäisesti.

Kuitenkin viime vuosina tutkijat ovat huomanneet, että Kiinan informaatiovaikuttaminen on alkanut ”venäläistyä”. Aihetta on käsitelty laajasti muun muassa Ranskan sota­korkeakoulun strategisen tutkimuksen instituutin (IRSEM) tutkimuksessa.

Jo aikaisemmin Kiinalle ja Venäjälle on ollut yhteistä se, että molemmat näkevät informaatio-operaatiot ja myös disinformaation levittämisen normaalina toimintana myös sotien ulkopuolella. Maat käyttävät niitä tukahduttaakseen toisinajattelijat ja kontrolloidakseen ihmisten mielipiteitä ja keskustelua tietyistä aiheista. Venäjä on pyrkinyt tähän ensi sijassa manipuloinnilla ja valehtelulla, Kiina sensuurilla.

Kotimaisen yleisön lisäksi Kiina on suunnannut informaatiovaikuttamistaan vuosien varrella varsinkin ulkomailla asuviin kiinalaisiin, jotka nähdään mahdollisten liberaa­lien ajatustensa takia uhkana kommunistiselle puolueelle. Venäjä on myös kiinnostunut ulkomailla asuvista venäläisistä, mutta sen tärkeimpien ulkomaille suuntautuneiden informaatio-operaatioiden kohdeyleisö on ollut kansainvälinen ja usein koko tietyn maan väestön kattava.

Kiinan informaatiovaikuttamista on kuvail­tu ”itsekeskeiseksi” ja ”narsistiseks­i”, s­illä sen viestintä on keskittynyt ennen kaikkea myönteisen kuvan maalaamiseen Kiinasta.

Maat ovat kuitenkin huomanneet, että negatiivisuus ja länttä vastaan hyökkääminen toimivat hyvän mielen sanomaa paremmin. Venäjä ei ensisijaisesti pyri vakuuttamaan muita maita siitä, että Venäjä olisi mahtava, vaan siitä, että länsimainen yhteiskunta olisi rappeutunut, heikko ja jakautunut.

Kiina vaikuttaa olevan matkalla samaan suuntaan.

Ranskan sotakorkeakoulun tutkimuksessa todetaan, että Kiina on vuoden 2017 jälkeen alkanut Venäjän tavoin hyödyntää sosiaalista mediaa disinformaatiokampanjoihinsa. Näitä operaatioita on suunnattu muun muassa Yhdysvaltoihin ja Australiaan. Kiina on sotkeutunut eri maiden vaaleihin, levittänyt salaliittoteorioita ja lähentynyt poliittisten ääriajattelijoiden kanssa. Nyt Ukrainan sodan aikana Kiina on panostanut Kremlin propagandan levittämiseen.

Globaali informaatioympäristö on pirstaloitunut, ja usein tutkijat puhuvat maailman kolmesta eri internetistä, sanoo sotilasprofessori Aki-Mauri Huhtinen Maanpuolustuskorkeakoulusta. Ensimmäinen niistä on Yhdysvaltojen ja Euroopan internet. Toisen internetin voidaan määritellä kattavan Venä­jän ja Intian kaltaiset maat, joissa verkon sisältöä valvotaan ja rajoitetaan.

Kolmatta internetiä hallinnoi Kiina. Se on vahvasti sensuroitu ja eristäytynyt.

Kaksi kolmasosaa maapallon väestöstä elää eri internetissä kuin eurooppalaiset ja amerikkalaiset. Arvioiden mukaan saman verran ihmisiä elää maissa, jotka ovat neutraaleja Venäjän suhteen tai kannattavat sen toimia.

Tutkijat ovatkin spekuloineet sillä, ettei Kreml olisi sodan aikana suunnannut informaatiovaikuttamistaan ensisijaisesti länteen, vaan globaaliin etelään, muun muassa Afrikkaan ja Latinalaiseen Amerikkaan. Viestin viemisessä on auttanut Kiina, jonka valtion valvoma media tuottaa Venäjän tapaan uutisia useilla eri kielillä.

Tästä hyötyy myös Kiina. Vahvistaessaa­n kertomusta siitä, että Yhdysvallat ja Nat­o laajentavat omaa etupiiriään kaiken aikaa, Kiina pystyy oikeuttamaan sotilas­tukikohtien ja muiden kansallisia intressejä suo­jelevien järjestelmien rakentamisen eri puolilla maailmaa. Demokratiavastaisuuden ja länteen kohdistuvan epäluulon levittäminen palvelevat Venäjän ja Kiinan tarkoitusperiä.

”Samasta syystä esimerkiksi Venäjä kutsuu eurooppalaisia äärioikeistolaisia Russia Today -lehden haastatteluun: nämä ihmiset välittävät heidän viestiään, jolloin Venäjä voi osoittaa, että on muitakin ihmisiä, jotka sanovat ja ajattelevat samalla tavalla kuin he”, Jakub Kalensky kuvailee.

Hän vertaa disinformaatiota vesipisaraan, joka putoaa kivelle. Yksi pisara ei saa aikaan mitään, mutta kun pisaroita putoaa jatkuvasti samaan kohtaan, ja mieluiten mahdollisimman tiuhaan, vaikutus alkaa näkyä. Vastaanottajan ajatteluun vaikutetaan toistamalla itsepintaisesti samoja väitteitä.

Vaikka Kiina ja Venäjä ovatkin viime aikoina selvästi pelanneet informaatiosodassa yhteen pussiin, molemmat ajavat ensi sijass­a omaa etuaan. Molempien maiden strategiseen narratiiviin, suureen kertomukseen, sopii ajatus siitä, että Ukrainan sota on Naton itälaajenemisen ja Yhdysvaltojen harkitsemattomuuden tuotosta.

Kiinan suhde Ukrainan sotaan ei ole kuitenkaan yksiselitteinen. Kiina ei ole koskaan tunnustanut Krimin liittämistä Venäjään. Yksi Kiinan tärkeimmistä ulkopoliittisista opeista on pitkään ollut puuttumattomuuden periaate: kun Kiina ei puutu muiden maiden asioihin, se odottaa, ettei myöskään sen asioihin puututa.

”Virallisessa retoriikassaan Kiina noudattaa tätä oppia, mutta Putinin toimet rikkovat tätä doktriinia vastaan. Tämä on Kiinalle ongelmallista”, Matti Nojonen sanoo.

Puhelussaan kesäkuun puolivälissä Xi Jingping ja Putin silti lupasivat toisilleen ”syventää johdonmukaisesti kokonaisvaltaista kumppanuutta” ja Kiina toisti tukevansa Moskovaa ”turvallisuuteen ja suvereniteettiin” liittyvissä asioissa. Kiinan pidättäytyminen virallisesti tuomitsemasta Venäjän toimia on entisestään kiristänyt Pekingin suhteita Yhdysvaltoihin ja sen liittolaisiin.

Kalensky sanoo, että vaikka länsi onkin helmikuun jälkeen petrannut vastauksessaan Venäjän disinformaatioon, sen torjumiseksi pitäisi tehdä enemmän, ettei ongelma pääse pahenemaan. Asiantuntijoiden mukaan myös Kiinan vaikuttaminen tulee ennen pitkää ulottumaan yhä enemmän Eurooppaankin.

”Tarvitsemme lisää toimia EU:n tasolla: esimerkiksi uuden viraston, joka keskittyisi informaatioympäristön suojaamiseen. Tarvitsemme lisää toimia myös valtioiden ja kansalaisyhteiskunnan tasolla sekä tiedotusvälineissä, joihin pitäisi saada disinformaa­tioon erikoistuneita toimittajia. Disinformaation torjumiseen ei ole yhtä ratkaisua, vaan se onnistuu useiden asioiden summalla.”

Hän on myös peräänkuuluttanut rangaistuksia disinformaation levittäjille.

Huhtisen mielestä länsi voisi lisätä läs­näoloaan globaalin etelän mediaympäristössä.

”Jos länsi ei kauheasti tuo niissä omaa näkemystään esille, länttä kohtaan voi syntyä negaatioita ja outoja ajatuksia. Nyt esimerkiksi on nähty, että suomalaiselle mediayleisölle tuli hieman yllätyksenä, miten ihmeellisiä käsityksiä Turkilla voi olla Suomesta. Pienistäkin toimijoista voidaan kaukana muodostaa outoja mielikuvia, ja jos niitä ei olla oikomassa, ne jäävät elämään.”