Big in Japan

Matala tiilirakennus porilaisella teollisuusalueella. Tänne, entisen ammattikoulun tiloihin, avattiin huhtikuussa uusi tehdas. Se työllistää kymmeniä ihmisiä ja kuluttaa tonneittain kotimaista koivua. Tuotteen nimi lukee suurin tikkukirjaimin tehtaan seinustan purusiilossa:

M Ö L K K Y.

Perheyritys Tactic Gamesin hallituksen puheenjohtaja Markku Heljakka sekä tytäryhtiö Mölkky Oy:n toimitusjohtaja Mikko Seppä esittelevät uutta tehdasta. Aiemmin mölkkypelit valmistettiin samoissa tiloissa muiden pelien kanssa, mutta nyt tuotanto on siirretty erillisiin ja isompiin tiloihin.

Tacticin tunnetuimpia lautapelejä lienevät Alias ja Kimble. Vientiä on yhteensä noin seitsemäänkymmeneen maahan.

Koneet surisevat. Ilma tuoksuu peruskoulun puutyötunneilta.

Seppä kertoo, että automaattiset sahat ja höylät ovat itse suunniteltuja ja rakennettuja. Mölkkypelin valmistukseen optimoituja laitteita ei voi tilata valmiina mistään.

Tuotantoa pyritään automatisoimaan ja tehostamaan entisestään, sillä kysyntä on kasvussa.

Lopputuotetta myydään vuosittain yli puoli miljoona kappaletta ympäri maailmaa, erityisesti Japaniin ja Ranskaan. Jopa 97 prosenttia tuotannosta menee vientiin.

Tämän vuoden elokuussa mölkyn maail­manmestaruuskilpailut järjestetään Japanissa, Hokkaidon saarella sijaitsevassa H­akodaten kaupungissa. Tapahtuma kestää kaksi päivää, ja mukaan on ilmoittautunut yli neljäsataa joukkuetta.

Nousevia markkina-alueita ovat Italia, Saksa ja Espanja. Yhdysvalloissakin on potentiaalia. Myös kotimaan markkina voisi Heljakan mukaan olla nykyistä isompi. Tulevien vuosien tavoitteena on nostaa tuotantomäärä puolesta miljoonasta miljoonaan tai jopa puoleentoista miljoonaan.

”Unelmat ovat isoja, mutta eivät kiellettyjä”, Heljakka sanoo.

Materiaalihävikistä, kuten sahanpurusta, on tarkoitus ryhtyä valmistamaan muovia korvaavaa puukomposiittia. Tällä hetkellä sahausjätettä poltetaan energiaksi.

Heljakan mukaan erilaiset halpakopiot syövät mölkyn menekkiä. Mölkyn nimi on suojattu, kuten myös puulaatikon design, mutta puuosat on helppo kopioida. Marketeista ja huoltoasemilta löytää Kiinassa tehtailtuja ”heittopelejä” ja ”mökkipelejä”.

”Pyrimme laskemaan tuotantokustannuksia ja myyntihintaa niin, ettei ostajalla olisi mitään syytä jättää valitsematta aitoa Mölkky-peliä”, Heljakka kertoo.

Mölkyn laatikko tehdään kuusesta, keilat ja heittokapula koivusta. Puu on aina kotimaista.

”Olemme suurin sahatun kotimaisen koivun ostaja”, Heljakka sanoo.

Metrien pituinen koivulankku liukuu kohti automatisoitua höylää. Kone pätkii ja ­hioo puun pyöreiksi keiloiksi, joihin poltetaan numeroita yhdestä kahteentoista. Heittokapulaan poltetaan pelin nimi sekä rekisteröidyn tavaramerkin symboli.

Mölkyn tie kansainväliseksi tuotteeksi alkoi Lahdesta vuonna 1981. Päijät-Hämeen ammattikoulun yhteyteen perustettiin ”suojatyökeskus”, jonka tarkoitus oli tukea työttömiä ja heikossa työmarkkina-asemassa olevia.

Suojatyökeskuksessa valmistettiin erilaisia puutuotteita, muun muassa sängynpohjia Ikealle. Töitä oli tarjolla epäsäännöllisesti, ja ylimääräistä puutavaraa kertyi nurkkiin. Joutoaikaa ja hukkapuuta hyödyntääkseen keskuksen johtaja Jouko Pylväs kehitti yhdessä työntekijöiden kanssa pelin.

Idea oli yksinkertainen: puista kapulaa heittämällä kaadetaan puisia keiloja, joista kustakin saa tietyn pistemäärän. Voittaja on pelaaja tai joukkue, joka saa ensimmäisenä kerättyä viisikymmentä pistettä. Siis täsmälleen viisikymmentä, yli ei saa mennä.

Pylväs on kertonut Ylen haastattelussa vuonna 2016, että pelille haluttiin antaa ”niin örvelö nimi kuin vain ikinä löytyy”. Kyseessä oli myös vastalause ”trendikkäille englanninkielisille nimille”, joita tuohon aikaan Suomessa viljeltiin.

Pelinä mölkyssä ei sinänsä ollut juuri uutta. Erilaisia kapulan tai kiven heittämiseen ja keilojen kaatamiseen perustuvia pelejä tavataan ympäri maailmaa. Karjalaislähtöistä kyykkää on usein tarjottu mölkyn esi­kuvaksi, mutta myös esimerkiksi Ruotsin Gotlannista tuleva kubb-niminen peli muistuttaa hyvin paljon mölkkyä. Eteläafrikkalainen jukskei-peli taas on lähes identtinen kyykän kanssa.

Mölkyn kansainvälinen suosio vaikuttaa perustuvan ennen kaikkea kahteen asiaan: sattumaan ja onnistuneeseen brändäyksee­n. Peli on juureva, luonnonläheinen ja hiukan outo, ja sellaisena suomalaisuus halutaan ulkomailla usein nähdä.

Markku Heljakka kertoo, että 1990-luvulla ranskalainen vaihto-opiskelija oli vienyt Suomesta mölkkylaatikon Norman­diaan. Paikalliset ihastuivat peliin, joka muistutti tuttua petankkia, mutta oli puinen ja eksoottinen. Sana alkoi levitä, ja mölkkyä ryhdyttiin viemään Lahdesta Ranskaan.

Kysyntä kasvoi myös Suomessa. Suojatyökeskuksen nimeksi vaihtui 1990-luvun puolivälissä Tuoterengas, ja ylimääräisen ajan ja materiaalin hyödyntämisenä alkanut nikkarointi muuttui yhtiön tärkeimmäksi tuotteeksi. Vuonna 1997 Lahdessa, Vesijärven satamassa, järjestettiin ensimmäiset mölkyn suomenmestaruuskilpailut. Mukana oli kymmenen joukkuetta.

Tactic Games halusi ostaa pelin oikeudet jo tuolloin 1990-luvulla, mutta Tuoterengas ei myynyt. Siitä huolimatta Heljakka teki yhteistyötä Tuoterenkaan kanssa ja hoiti mölkyn ulkomaanvientiä, jonka organisoimiseen Tuoterenkaalla ei ollut resursseja.

Menekki kasvoi pitkin 2000-lukua. Vuoteen 2011 mennessä myytiin jo satatuhatta mölkkylaatikkoa vuodessa, ja peliä tehtailtiin eri puolilla Päijät-Hämettä jo osittain robottien avulla. Ensimmäiset maailmanmestaruuskilpailut pidettiin vuonna 2004. Vuonna 2016 kisat järjestettiin ensimmäistä kertaa ulkomailla, Ranskan Le Rheussa.

2000-luvun alussa käytiin myös ensimmäiset oikeudenkäynnit pelin kopioinnista. Useat tapaukset saatiin soviteltua myös ilman oikeustoimia.

Menestyksestä huolimatta Tuoterengas ei ollut voittoa tavoitteleva yritys. Yhtiö oli perustettu ehkäisemään syrjäytymistä ja valmentamaan työelämän ulkopuolelle joutuneita ihmisiä, ei kasvamaan tai valloittamaan uusia markkina-alueita. Tuotanto oli tehotonta, ja kaupungin omistama yhtiö ajautui taloudellisiin vaikeuksiin.

Vuonna 2017 Tactic viimein osti Mölkyn tavaramerkin, ja tuotanto siirrettiin Poriin.

Tuolloin Tuoterenkaan nimi oli muuttunut vielä kerran, muotoon Lahden Työn Paikka. Vuonna 2019 Työn Paikan toiminta päätettiin ajaa kokonaan alas.

Espoolainen Sami Boman on harrastanut mölkkyä tosimielellä noin viisitoista vuotta. Hän kiertää vuosittain MM-kisoissa ja on ollut mukana perustamassa Helsingin Mölkkyseuraa. Tänä kesänä odottaa lähtö Japanin Hakodaten-kilpailuihin.

Innostus heräsi vuonna 2008 nettiyhteisön kautta. Boman kuului porukkaan, jok­a pelasi internetissä ja kokoontui välillä kasvotusten pelaamaan myös perinteisiä p­elejä.

”Joku heistä pyysi Pasilan petankkihalleille, jossa he heittelivät mölkkyä talvella. Sanottiin, että se on hauska ja rento peli ja että samalla voi ottaa vaikka oluen.”

Bomania viehätti mölkyssä nimenomaan lajin helppous ja se, että mukaan saattoi liittyä rennosti ja matalalla kynnyksellä.

”Voit lähteä aivan pystymetsästä ja treenata juuri sen verran kuin jaksat ja ehdit. Samalla mukana on kuitenkin pieni kilpailullinen elementti ja jännitys.”

Bomanin mukaan etenkin ranskalaiset ovat hurahtaneet pelin kilpailulliseen ja urheilulliseen puoleen. Toisaalta ero petankin ja mölkyn välillä on edelleen selvä:

”Petankin vakavuuden ja jäykkyyden vuoksi Ranskan nuoremmat sukupolvet ­pitävät enemmän mölkystä”, Boman toteaa.

Suomessa on toisin, sillä aktiivisimmat mölkkyharrastajat ovat täällä usein keski-ikäisiä tai vanhempia. Toisaalta Boman sanoo, että erilaisissa kotimaisissakin tapahtumissa lapset ovat usein innokkaita heittäjiä.

Myös Uudenmaan insinööriopiskeli­joiden vuosittain järjestämä Poikkitieteellinen Mölkky kerää ison määrän nuoria pelaajia.

Kilpailuissa ei ole erikseen naisten tai miesten sarjaa, vaan kapulaa heitetään sekajoukkuein. Laji on silti hyvin miesvaltainen.

”Onneksi naisiakin on jonkin verran mukana”, Boman sanoo. ”Japanissa näyttäisi siltä, että myös naiset ovat innostuneita.”

Bomanin Hakodateen lähtevä joukkue koostuu kahdesta pariskunnasta.

Viime vuosina lajiin on alettu suhtautua aiempaa kilpailullisemmin, ja mukaan on hiipinyt vakavasti otettavan urheilulajin henkeä.

Boman sanoo hiukan vierastavansa vakavuutta, jota kilpailuissa ilmenee.

”Tosissaan pitää kyllä olla, totta kai. Ain­a kun menen kaareen, on satanen lasissa. Mutta tietyillä joukkueilla tekeminen näyttää mun mielestä jo vähän turhankin vakavalta.”

”Kaari” on puinen merkki, jonka takaa kapula heitetään.

Ensimmäiset kymmenen vuotta Boman heitteli kesäisin neljä tai viisi kertaa viikossa ja talvikaudet sisätiloissa. Hän vaikutti Helsingin Mölkkyseuran toiminnassa aktiivisesti ja kiersi ”kaikki kilpailut, joihin pystyi nimensä raapustamaan”. Korkeimpia saavutuksia on neljäs sija MM-kilpailuissa.

”Tietyssä vaiheessa kannoin mölkkysettiä mukana kaikkialle minne menin”, Boman sanoo. ”Lentokoneen matkatavaroissa sellainen neljän kilon laatikko vei aika ison tilan.”

Kerran hän pelasi mölkkyä jopa lennon aikana, matkalla Tallinnasta Liverpooliin:

”Kysyin lentoemänniltä, että haittaako, jos heittelen tuossa käytävällä. En tiedä mitä hekin ovat ajatelleet”, Boman sanoo ja nauraa. ”On tämä intoilu siis mennyt ehkä itsellänikin välillä yli. Sittemmin tuollaiset tempaukset ovat jääneet.”

Kymmenen vuoden harrastamisen ja järjestötoiminnan jälkeen mölkkyyn tuli ”ähky”, ja Boman jätti talvikaudet väliin.

Nykyisin pelaaminen vaihtelee kausittain ja tilanteen mukaan. Helsingin Mölkkyseura kokoontuu kesäisin viikkokisoihin joka tiistai.

Bomanille lajin parasta antia ovat olleet kisamatkat ja tapahtumien yhteisöllisyys. Kilpailuissa on tavannut ihmisiä eri puolilta maailmaa, ja mölkyn kautta on avautunut mahdollisuuksia tutustua uusiin ystäviin.

”Pelaamme kesäkauden joka tiistai-ilta kuudelta Helsingin Topeliuksenpuistossa, sinne ovat kaikki tervetulleita”, Boman sanoo.

Vuosien varrella viikkokisoihin on tullu­t ihmisiä, jotka haluaisivat harrastaa jotakin, mutta eivät ole löytäneet oikeaa lajia tai tienneet, missä harrastuksen voisi aloittaa.

Osa taas on vain sattunut kävelemään ohi ja liittynyt mukaan. ”Moni heistä on jäänyt porukkaan pidemmäksikin aikaa”, Boman sanoo.

Shuichi Yatsuga on japanilainen lastenlääkäri. Hän tuli Suomeen vaihto-opiskelijana vuonna 2008 ja tutustui yliopistopiireissä mölkkyyn. Peli tarjosi luontevan tavan tutustua ihmisiin ja kehittää kielitaitoa. Pelissä itsessään kiehtoivat yksinkertaiset säännöt, joissa taktikointi oli kuitenkin tärkeää.

Nykyisin Yatsuga asuu Hakodaten kaupungissa ja johtaa Japanin mölkky-yhdistystä.

Hän vastaa myös elokuussa pidettävien maailmanmestaruuskilpailujen järjestelyistä. Voi sanoa, että hän ”vei” mölkyn Japaniin.

2010-luvun alussa Japanissa ei tiedetty mölkystä mitään. Yatsugan kaltaisten intoilijoiden ansiosta peli sai kuitenkin huomiota, ja 2020-luvulla suosio on suorastaan räjähtänyt.

Nykyään maassa on Yatsugan mukaan jopa yli puolitoista miljoonaa aktiivista mölkkyharrastajaa. Joukkuepaikat maailmanmestaruuskilpailuihin täyttyivät minuuteissa.

Yatsugan mukaan yksi selitys suosioon voi olla japanilaisessa kulttuurissa ja luonteenlaadussa.

”Japanilaisissa ja suomalaisissa on paljon samaa. Uskon, että mölkyn yksinkertaisuus ja neutraalius on kuin tiivistetty versio suomalaisesta yhteiskunnasta. Iällä tai sukupuolella ei ole pelissä juuri merkitystä. Japanissa sukupuolten välinen tasa-arvo on kehittynyt viime vuosina nopeasti, ja mölkky on sopinut siihen trendiin.”

Japanissa suomalaista kulttuuria ja suomalaisia tuotteita fanitetaan tietyissä piireissä ylipäätään. Muumit, joulupukki ja metallibändit ovat monille tärkeitä.

Kaikki eivät kuitenkaan tiedä mölkyn kotimaata.

”Sanoisin että noin puolet pelaajista tietävät, että se on suomalainen.”

Kuten Ranskassa myös Japanissa suosio on suurinta nuorten aikuisten keskuudessa. Suurkaupunkien puistot tarjoavat hyviä pelipaikkoja.

Japanin 125 miljoonassa asukkaassa riittää kansaa kaikenlaisiin lajeihin ja asioihin. Niin sanottujen marginaalisten ilmiöi­denkin harrastajat lasketaan äkkiä miljoonissa.

Yatsuga kuvailee mölkyn viehätystä ja koukuttavuutta samoin kuin Sami Boman.

”Se on neutraalia ja helppoa, kuka tahansa voi osallistua iästä, sukupuolesta tai liikuntarajoitteista huolimatta. Samalla on helppo tutustua ihmisiin. Mölkyn kautta olen saanut ystäviä ympäri maailmaa.”

Robotti tarttuu puiseen laatikkoon ja siirtää pinoon edellisen päälle. Kylkeen poltetaan jo tutuksi käynyt nimi, leveällä fontilla. Laatikossa on kaksitoista koivusta veistettyä keilaa sekä heittokapula. Nämä laatikot ovat lähdössä Japaniin.

Uudessa tehtaassa mölkkylaatikoita valmistuu parhaimmillaan kaksituhatta kappaletta päivässä.

Mölkyn suosio maailmalla on huomattu kotimaisessa mediassa. Viimeistään tällä vuosikymmenellä lehdissä on julkaistu säännöllisesti pikku-uutisia, joissa ihmetellään ”maailmanlaajuista mölkkybuumia”. Siitä huolimatta harva suomalainen tuntuu tietävän, että mölkkyä ylipäätään pelataan kotimaan ulkopuolella. Saati sitä, kuinka suurta suosio on.

”Suomessa mölkyllä on pienen mökki­pelin maine”, toimitusjohtaja Mikko Sepp­ä sanoo.

”Muualla se taas on nimenomaan trendikäs nuorten ja kaupunkilaisten laji.”

Esimerkiksi Pariisissa on baareja, joissa voi pelata mölkkyä samaan tyyliin kuin dartsia tai biljardia.

Jotain trendikkyydestä kertoo myös se, että luksusbrändi Dior teki mölkkypelistä kopion vuonna 2023. Sen osat olivat valkopyökkiä, ja keiloja koristi perustajan Christian Diorin nimi. Hinta: 990 euroa.

Seppä näkee, että mölkkypelin tulevaisuus on nimenomaan trendikkäänä life­style-tuotteena. On somemateriaalia ja mainosvideoita, joissa iloiset nuorisoseurueet availevat juomia hiekkarannalla ja heittelevät kapulaa.

Erityisen merkityksellisenä Seppä muistaa erään kohtaamisen viime vuoden MM-kilpailuissa Hyvinkäällä.

”Eräs japanilainen henkilö tuli kertomaan, että mölkky ja Tactic ovat pelastaneet hänen elämänsä. Hän aikoi ottaa mölkyn kunniaksi tatuoinnin.”