Meän lohi
Tornionjoella on käynnissä pitkä kiista kalastusoikeuksista. Paikalliset haastavat valtion oikeuden loheen.
10
MIN
Tornionjoki virtaa verkkaisesti Pellon Turtolan kylällä Länsi-Lapissa. Kalervo Aska soutaa rauhallisesti jokivenettään ja selostaa joen historiaa sekä sen merkitystä paikallisille.
Neljä vapaa tärisevät kevyesti veneessä ja vaaput uivat parinkymmenen metrin päässä.
Aurinko paistaa ja vesi on heinäkuun alkupuoliskolla poikkeuksellisen korkealla. Lohi ei ole syönnillä, vaikka Aska soutaa parhaat ottipaikkansa moneen kertaan.
”Lähdetäänpä makkaran paistoon Ruotsin puolelle”, Aska sanoo ja vetää perämoottorin käyntiin.
Tornionjoki on Suomen ja Ruotsin rajajoki. Se alkaa Ruotsin puolelta Torniojärvestä ja laskee Perämereen. Pituutta joella on yli 500 kilometriä. Suomen puolella sijaitsevat Tornio, Ylitornio, Pello, Kolari, Muonio ja tärkeiden sivujokien varren Enontekiö. Ruotsin puolella Haaparanta, Ruotsin Ylitornio, Pajala ja Kiiruna.
Vuonna 2021 Tornionjokeen nousi vielä yli 90 000 lohta ja kalaa riitti niin turisteille kuin paikallisillekin. Muutamassa vuodessa lohikanta on kuitenkin romahtanut.
Itämerenlohen eli paikallisesti ”meän lohen” määrät ovat laskeneet muutamassa vuodessa vain pariinkymmeneen tuhanteen kalaan.
Lohia on noussut Tornionjokeen niin vähän, että pyyntiä on täytynyt rajoittaa kahteen loheen kalastajaa kohti kaudella 2025. Saaliskiintiö on otettu käyttöön luonnonlohikantojen suojelemiseksi ja se koskee koko rajajokea.
”Lohikanta on ollut niin heikko, etten laskenut venettä vesille lainkaan viime kesänä. Näin toimi moni muukin paikallinen”, Aska sanoo.
Lohi on tuonut paikallistalouteen hyvinä vuosina noin kymmenen miljoonan euron tulot. Askan mukaan kyse ei ole kuitenkaan pelkästä rahasta, vaan jokivarren kulttuurista ja paikallisten oikeudesta luonnonvaroihin.
”Kalastusoikeus yritetään viedä meiltä pois.”
Oikeussaleissa, lehtien palstoilla, palavereissa ja kokouksissa on käyty vuosia kiivasta kamppailua kalastusoikeuksista valtion ja paikallisten välillä.
Maa- ja metsätalousministeriö on tulkinnut, että valtiolle kuuluu lohen ja meritaimenen kalastusoikeus Perämeressä ja Pohjanlahteen laskevissa suurissa joissa. Kyse on niin kutsutusta lohiregaalista.
Paikallisten mielestä valtion lohenkalastusoikeus perustuu asiakirjaväärennökseen, joka on tuotu ilmi Ruotsissa jo vuonna 1864. Ruotsin puoleisella Tornionjoella kalastusoikeus kuuluukin kiinteistön omistajalle.
Elokuussa 2020 pellolainen Pekka Lantto päätti haastaa Suomen valtion lohikysymyksessä. Lanton sukutila on sijainnut satoja vuosia Tornionjoen rannalla Pellon kunnassa.
Lantto otti virvelinsä ja käveli kotirantaansa kalastamaan. Hänellä oli oman kalastuskuntansa eli Pellon kalastuskunnan lupa mukanaan.
Lantolla ei ollut Tornio-Muoniojokialueen yleislupaa, jonka hinta on 90 euroa vuodessa.
Lantto soitti itselleen poliisin. Poliisi saapui ja tiedusteli Lantolta, mitä kalaa hän pyydysti.
”Kerroin kalastavani kaikkia kaloja, eikä minulla ollut niin kutsuttua yleislupaa”, Lantto kertoo kotirannassaan Pellon Nivanpäässä.
Poliisi kirjoitti Lantolle sakon. Tämä kielsi rikkoneensa lakia ja kiisti sakon. Poliisi takavarikoi miehen virvelin ja uistimen.
Asia eteni Lapin käräjäoikeuteen keväällä 2022. Syyttäjän mukaan Lantto oli tahallisesti ja luvattomasti kalastanut toisen kalavedessä Tornionjoella. Lanton mukaan hänellä oli Pellon osakaskuntaan kuuluvana osakkaana oikeus kalastaa kotirannassaan.
”Kyse ei ole valtion vesialueesta, joten lohen kalastusoikeus alueella ei kuulu valtiolle”, Lantto vastasi Lapin käräjäoikeudelle.
Oikeus oli eri mieltä ja Lantto tuomittiin maksamaan nimelliset sakot kalastusrikkomuksesta. Hänet määrättiin maksamaan myös omat oikeudenkäyntikulunsa, lähes 19 000 euroa.
Takavarikoidun virvelin ja uistimen Lantto sai oikeuden päätöksellä takaisin.
Päätöksessään käräjäoikeus totesi, että kalastusoikeus kuuluu lähtökohtaisesti kalastusalueen omistajalle eli Lantolle.
Oikeus katsoi silti, että lohen ja taimenen kalastusoikeus on kuulunut Suomen valtiolle Tornion- ja Muonionjoella ”erityisenä oikeutena” 1700-luvulta alkaen.
Päätöksessä kuitenkin mainittiin, että valtion oikeus lohen ja taimenen kalastukseen on ollut jossain määrin epäselvä ja se on vuosien saatossa riitautettu.
Lantto kokee, että tuomioistuin ei käsitellyt hänen asiaansa perusteellisesti. Tuomio perustui valtion valta-asemaan, ei lakiin, hän sanoo.
Heinäkuun alussa 2025 Lantto päätti jälleen lähteä kotirantaansa kalastamaan. Hänellä oli mukanaan samat kalastusvälineet, jotka oli saanut poliisin takavarikosta takaisin vuonna 2022.
Lantto soitti poliisille. Poliisi saapui taivuttelujen jälkeen paikalle ja sama toistui kuin vuonna 2020. Poliisi takavarikoi miehen virvelin ja uistimen sekä kirjoitti sakon, jonka Lantto jälleen kiisti.
Lantto odottaa, että asia etenee syyteharkintaan. Jos syytettä ei nosteta, tarkoittaa se miehelle sitä, että hän voi kalastaa omassa rannassa oman osakaskuntansa luvalla.
Jos asia etenee jälleen oikeuteen, vaatii Lantto valtiolta todisteita siitä, millä perusteella valtiolle kuuluisi kalastusoikeus Tornionjoella.
Aiemmassa hovioikeuden tuomiossa vedotaan esimerkiksi selvitykseen. Selvityksessä mainitaan muun muassa, että valtion kalastusoikeus on saatu Ruotsin vallan aikana aluevaltauksella.
”Historiankirjoitus ei tällaista tunne”, Lantto sanoo.
”Selvitän oikeustilaa, mutta nyt väitetään, että toimin tahallani laittomasti. Minulla on kalastusoikeus, jolla ei saa kalastaa. On se melko merkillistä.”
Kalerevo Aska ja Pekka Lantto ovat keränneet vuosien varrella tuhansia sivuja kalastusoikeuteen liittyvää aineistoa. Lantto aikoo digitoida materiaalin verkkoon. Se käsittää tutkimusten lisäksi vanhoja sopimuksia ja oikeuden asiakirjoja satojen vuosien takaa, Ruotsin vallan ajalta.
”Tekoäly saa materiaalia, ja nämä asiakirjat tulevat tutkijoiden ja yleisön tietoon. Nyt verkossa näkyy vain ministeriön näkemys, joka ei ole laki, vaan mielipide”, Lantto sanoo.
Lantto ja Aska vetoavat muun muassa historian tutkijoiden Pentti Virrankosken ja Kustaa Vilkunan tutkimuksiin. Niissä Suomen valtion lohiregaali kiistetään.
Lohiregaalia tutkinut oikeustieteilijä Juha Joona on todennut todistustaakan kalastusoikeuskysymyksessä kuuluvan valtiolle.
Perustuslakivaliokunta puolestaan totesi jo vuonna 2014, että lohiregaali on epäselvä ja oikeustila pitäisi selvittää. Saman on todennut maa- ja metsätalousvaliokunta.
Myös maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä (kesk) lupasi jo vuonna 2018 perustaa neuvottelukunnan lohenkalastusoikeuksien arviointia varten. Sitä ei ole perustettu.
Tornionjoen kalastus- ja osakaskunnat ovat nyt vaatineet maa- ja metsätalousministeri Sari Essayahilta (kd) asian selvittämistä. Paikallisia edustava Kalervo Aska on sopinut ministeriön kanssa tapaamisen syyskuussa. Ministeri ei ole paikalla.
”Oikeusvaltiossa valtiovallan tulee kuulla asianosaisia ihmisiä, kun käsitellään heidän oikeuksiansa ja etuansa koskevia asioita. Viranomaisen toimien on oltava puolueettomia myös valtion etua koskevissa asioissa”, Aska sanoo.
Tornionjoen osakaskunnat tähtäävät siihen, että lakia sekä Suomen ja Ruotsin välistä rajajokisopimusta muutettaisiin ja heidän oikeutensa tunnustettaisiin.
Maa- ja metsätalousministeriön selvityksessä pohdittiin lohiregaalista luopumisen seurauksia. Tornionjoella muutoksia tulisi todennäköisesti kalastuslupiin ja valtio menettäisi lupatuloja.
Toisaalta paikalliset osakaskunnat kokevat menettäneensä vuosien aikana satojatuhansia euroja luvista saatavia rahoja.
Selvityksessä mainitaan myös, että mikäli lohiregaalista luovuttaisiin, voitaisiin siitä luopua joko kokonaan tai vain joidenkin vesistöalueiden osalta.
Aska pitää kyseistä selvitystä tarkoituksenhakuisena, koska sen laatimisessa ei kuultu paikallisia asianosaisia. Ministeriö on selvittänyt lohiregaaliin suhtautumista muun muassa gallupilla.
Suomen Kuvalehti kysyi ministeriöstä perusteluja lohiregaalille Tornionjoella. Ministeriö vetoaa emeritusprofessori Erkki J. Hollon vuoden 2017 selvitykseen, jossa mainitaan, että oikeuskäytäntö on tunnustanut lohiregaalin viimeistään Kustaa III:n ajoista eli 1700-luvulta lähtien.
Selvityksessä todetaan muun muassa, ettei lainsäädännön kehitys Suomessa ole vuoden 1809 jälkeen irtisanoutunut Ruotsin vallan aikaisen lainsäädännön kannoista.
Niinpä jos lohiregaalista haluttaisiin luopua, asiasta pitäisi säätää lailla tai asetuksella.
Tornionjoella paikalliset ovat jo voittaneet oikeudessa yhden vuosia kestäneen kalastuskiistan.
Korkein oikeus ei myöntänyt valituslupaa niin kutsutussa Matkakosken kalastusoikeutta koskevassa riita-asiassa. Päätös annettiin heinäkuun alussa 2025.
Riidassa oli kysymys Tornion Korpikylän vanhojen lippotalojen kalastusoikeudesta. Lippoaminen on perinteinen pyyntitapa, jossa kalaa pyydetään joen virtapaikoissa haavilla.
Lippotalojen kalastusoikeuskysymys on juridisesti eri asia kuin lohiregaali, mutta periaatteen tasolla kyse on paikallisten oikeuksista.
Paikalliset koskitilalliset voittivat riidan, koska alkuperäisessä vuoden 1916 kauppakirjassa mainitaan, että vaikka koski rakennetaan, jakokuntalaiset saavat edelleen kalastaa koskessa.
Koskeen suunniteltiin 1900-luvun alkupuoliskolla vesivoimalaitosta. Sitä ei kuitenkaan koskaan rakennettu. Nykyisin Tornionjoki on osa Natura-aluetta, johon kuuluu soita, jokia ja rannikkoluontoa.
Kalervo Aska ei ole itse ollut osapuolena kiistassa, mutta hän näkee asialla laajempaa merkitystä.
Valtio oli kiistänyt osakaskuntien aseman vuonna 2013 ja todennut tuomioistuimelle antamassaan selostuksessa koskitilojen kalastusoikeuden kuuluvan sähköyhtiö Fortumille.
”Matkakoski-tapauksen myötä valtio, Fortum, Metsähallitus ja Maanmittauslaitos joutuvat perääntymään koskitilakysymyksen osalta. Samalla tavalla valtio joutuu perääntymään lohiregaalistaan”, Aska sanoo.
Fortum ei kommentoinut KKO:n päätöstä Suomen Kuvalehdelle. Yhtiön viestinnästä kerrotaan asian olevan erityinen ja siihen perehtyneet yhtiön asiantuntijat ovat lomalla.
Myös maa- ja metsätalousministeriö vetosi kesäloma-aikaan ja Matkakoski-tapaukseen perehdytään ministeriössä myöhemmin.
Makkara käryää pienellä tulipaikalla Ruotsin puolella, vastapuolella Pellon Turtolan kylää. Joku on repinyt elävistä koivuista tuohta sytykkeeksi nuotioon.
”Järjetöntä. Puu kuolee pystyyn”, Kalervo Aska sanoo.
”Kerään vuosittain monta säkillistä tölkkejä täältä. Jotkut ihmiset ovat kyllä kovia sotkemaan.”
Aska mainitsee, että kalastusoikeuskysymyksissä ei ole kyse paikallisten tilallisten ahneudesta, vaan kalakannan suojelusta, paikallisten oikeuksista ja jokivarren kulttuurista. Tornionjoella on kalastettu vuosisatoja ja se on osa paikallista identiteettiä.
”Nyt paikalliset ovat käytännössä samassa asemassa kuin turistit.”
Pahimmassa tapauksessa hupeneva lohi uhkaa lopettaa kalastuksen kokonaan Tornionjoella.
Askan mielestä tilanne on jo niin huono, että Suomen ja muiden Itämeren EU-maiden pitäisi kieltää lohen merikalastus kokonaan EU-lain perusteella.
Samaa mieltä on moni muukin.
Esimerkiksi luonnonsuojelujärjestö WWF kirjoitti eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnalle syksyllä 2024, että kaikki luonnonlohikantoihin kohdistuva kalastus pitäisi keskeyttää vuodeksi 2025.
Tilanne ei saa ympäristöjärjestöjen ja tutkijoiden mukaan kehkeytyä yhtä pahaksi kuin 30 vuotta aiemmin. 1990-luvun puolivälissä lähes kaikki Itämeren lohikannat oli kalastettu merellä liki sukupuuttoon.
Rajoitusten ansiosta jokiin selvisi kudulle aiempaa enemmän kalaa, ja poikastuotanto kasvoi jopa kymmenkertaiseksi.
Parhaimmillaan esimerkiksi Tornionjokeen on noussut vuosittain yli satatuhatta lohta.
Lohikiintiöt määritellään EU:ssa vuosittain ministeritason kokouksissa, ja paine kalakantojen suojelulle on kasvanut. Lohen kokonaiskiintiötä pienennettiin tänä vuonna 36 prosentilla noin 35 000 loheen. Suomen kiintiö on vajaa 9 000 lohta.
Kiintiön pienennys johtui heikosta lohen noususta Tornionjokeen.
Oikaisu 1.8.2025 klo 16.11: Toisin kuin jutussa kerrottiin, lohiregaali on tunnustettu viimeistään Kustaa III:n ajoista, ei Kustaa Vaasan.