Uusia kiristyksiä
Lukio- ja ammatillisesta opiskelusta tulee elokuussa maksullista osalle kansainvälisistä opiskelijoista. Nyt hallitus ehdottaa, että heidän perheidensä muuttamista maahan hankaloitetaan.
8
MIN
Hallitus aikoo vaikeuttaa ulkomaalaisten opiskelua Suomessa.
EU:n ja Euroopan talousalueen ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden tulisi jatkossa osoittaa riittävää kielitaitoa ja viettää Suomessa vuoden mittainen kokeilujakso ennen kuin heidän perheensä voisivat hakea oleskelulupaa, hallitus esittää. Myös hakemusten käsittelyaikaa pidennettäisiin.
Käytännössä hallitus haluaa muuttaa tutkijoita ja opiskelijoita koskevaa lakia.
Esitys koskee myös alaikäisiä, jotka aloittavat toisen asteen opinnot Suomessa, käytännössä siis lukio- tai ammatilliset opinnot.
Heidän huoltajansa joutuisivat jatkossa odottamaan perheenyhdistämistä lähes kaksi vuotta, vaikka lakiesityksessä kannetaan huolta juuri heidän pärjäämisestään ja haavoittuvuudestaan.
Toisen asteen kansainvälisten opiskelijoiden määrä on kasvanut viimeisen viiden vuoden aikana. Se johtuu erilaisista välittäjäyrityksistä, hallituksen esityksessä kirjoitetaan.
Opiskelijat ovat joutuneet ongelmiin, kun asioita on ollut vaikeaa hoitaa ilman huoltajia. Jotkut tilanteet ovat vaatineet sosiaalihuoltoa ja lastensuojelua.
Ministeriöt ja viranomaiset ovat kiinnittäneet huomiota välikäsiin, jotka ovat perineet kynnysrahan tapaisia maksuja.
Alaikäisten opiskelijoiden perheet ovat maksaneet jopa 25 000 euroa päästäkseen suomalaiseen lukiokoulutukseen.
Välittäjäyrityksiä ei eritellä, mutta käytännössä kyse on yhdestä yhtiöstä.
Sen toimintaa on yritetty suitsia kauan.
Kuusi vuotta sitten Peter Vesterbacka kumppaneineen sai bisnesidean.
He alkaisivat tuoda ulkomaalaisia opiskelijoita suomalaisiin lukioihin. Ensin Uzbekistanista ja Vietnamista, sitten muualta Aasiasta, Afrikasta, Etelä-Amerikasta.
Monissa maissa haaveiltiin, että lapset saisivat kunnollisen koulutuksen. Suomella oli maine sen maksuttomana huippumaana.
Angry Birds -pelin ja rohkeanpuoleisen Tallinnan-tunnelihankkeen markkinamiehenä tuttu Vesterbacka perusti liikekumppaniensa kanssa Finest future -nimisen yhtiön ja ryhtyi neuvottelemaan.
Kaikki hyötyisivät: Suomessa oli valtavasti lukioita, joissa oli pulaa opiskelijoista, ja väestörakenteen takia tilanne vain pahenisi tulevaisuudessa.
Esimerkiksi Etelä-Karjalan Rautjärven lukiossa aloitti syksyllä 2020 kolme opiskelijaa, eikä lukion säilyttäminen vaikuttanut kannattavalta. Kuihtuvat kunnat kuitenkin tahtoivat pitää opinahjonsa, ja saihan suuremmasta opiskelijamäärästä suuremmat valtionosuudet.
Finest future ilmoitti, että tavoite oli tuoda maahan kymmeniä tuhansia ulkomaalaisia lukio-opiskelijoita vuodessa. Ensin puhuttiin 15 000:sta, sitten 30 000:sta.
Opiskelijat jäisivät Suomeen töihin ja pelastaisivat Suomen työvoimapulasta ja talousahdingosta.
Ansaintamalli toimi niin, että yhtiö järjesti opiskeljoiden kotimaissa etäopetuksella kielikursseja, joiden läpäisemisen jälkeen saattoi hakea suomalaiseen lukioon tai ammattikouluun. Tarjolla oli myös kuukauden tai parin mittaisia intensiivikursseja.
Vesterbacka selosti mainosvideoilla, että suomi oli ”hyvin hyvin helppo kieli oppia”.
Kurssit ovat mediatietojen mukaan maksaneet 15 000 tai jopa 25 000 euroa.
Suomessa sellaiset hinnat saattoivat kuulostaa korkeilta, Vesterbacka sanoi Yrittäjät-lehdelle, mutta Yhdysvalloissa se ei ollut summa eikä mikään. Siellä pelkkä vuosi lukiossa maksoi kymmeniä tuhansia euroja.
Uzbekistanissa keskimääräinen vuosipalkka on 5 600 euroa, Vietnamissa melkein puolet vähemmän.
Kunnat, joihin opiskelijoita välitettiin, taas maksoivat yritykselle 2 500 euron vuosittaista osallistumismaksua. Sillä lunasti pääsyn verkkoalustalle, josta opiskelijat saattoivat selata vaihtoehtoja. Lapin Sallaan, Etelä-Savon Rantasalmelle vai Etelä-Pohjanmaan Kurikkaan?
Joillekin lukioon lähtevien perheille syntyi markkinoinnista käsitys, että kyseessä oli Suomen valtion hanke ja että Suomesta löytyisi helposti töitä opiskeluaikana ja valmistumisen jälkeen.
Finest futuren liikevaihdon oli tarkoitus nousta ”suhteellisen nopeasti” miljooniin ja kymmeniin miljooniin.
Pian Finest futuren perustamisen jälkeen silloinen kansanedustaja, nykyinen sisäministeri Mari Rantanen jätti yrityksen toiminnasta kirjallisen kysymyksen. Hänen puolueensa perussuomalaiset oli tuolloin oppositiossa.
Hän piti lukiolaisliiketoimintaa kyseenalaisena ja pyysi hallitusta ottamaan kantaa siihen, oliko se lain hengen ja valtionosuusjärjestelmän tarkoituksen mukaista.
Valtionosuusjärjestelmä tarkoittaa, että valtio maksaa kunnille jokaisesta toisen asteen opiskelijasta tietyn summan, johon vaikuttavat monet muuttujat. Tämän yksikköhinnan lisäksi osuuteen vaikuttaa opiskelijoiden määrä.
Yksinkertaistettuna: mitä pienempi lukio mitä harvemmin asutulla alueella, sitä suuremmat valtionosuudet. Viime vuonna valtio maksoi kunnille yhdestä opiskelijasta keskimäärin 9 000 euroa, mutta pikkuruiselle Rautjärvelle se maksoi 16 000 euroa opiskelijaa kohden. Kaikkien kalleinta opetus oli Enontekiössä, jossa valtionosuus oli yli 27 000 euroa per opiskelija.
Jos siis Vesterbackan visioimat 30 000 opiskelijaa olisi tuotu suomalaisiin lukioihin, se olisi maksanut valtiolle tänä vuonna vähintään 270 miljoonaa euroa.
Rantanen kantoi huolta myös tulijoiden lentomatkojen aiheuttamasta ekologisesta taakasta.
Edellisen hallituksen opetusministerin sijainen Jussi Saramo (vas) vastasi Rantaselle, että julkisesti rahoitettua lukio-opetusta ei ollut tarkoitettu kolmansien maiden opiskelijoiden järjestelmälliseen kouluttamiseen.
Laki kyllä mahdollisti yksittäiset, omaehtoiset hakijat, mutta laajempi toiminta tulisi järjestää tilauskoulutuksena. Sellaiselta Finest futuren toiminta Saramosta vaikutti: tilauskoulutukselta, jossa tilaajan tulisi maksaa ainakin koulutuksesta aiheutuvat kustannukset, ja jonka järjestämisestä ei makseta kunnille valtionosuuksia.
Pari vuotta myöhemmin Rantanen jatkoi aiheesta. Mitä hallitus aikoi tehdä asialle?
Opetusministeri Li Andersson (vas) vastasi, että kouluilla on paljon omaa harkintavaltaa, mutta opetus- ja kulttuuriministeriö aikoi lähettää kunnille kirjeen ulkomaalaisiin opiskelijoihin liittyen. Valtionosuudet perustuivat lukioiden itse ilmoittamaan opiskelijamäärään, mutta niitä voitiin kyllä jälkikäteen tarkistaa.
Andersson myönsi, ettei lukiolakia säädettäessä ollut pystytty ennakoimaan systemaattista opiskelijarekrytointia kolmansista maista. Olisi harkittava, pitäisikö lainsäädäntöä tarkistaa.
Petteri Orpon (kok) hallituksen edellinen opetusministeri Anna-Maja Henriksson (r) taas sanoi, ettei ole kestävää, että veronmaksajat maksavat tuhansien ulkomaalaisten opiskelijoiden lukiokoulutuksen. Riskinsä oli siinäkin, että 15–16-vuotiaat muuttavat ulkomaille ilman vanhempiaan, Henriksson sanoi.
Joulukuussa 2022 ulkoministeriö kokosi yhdessä opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa Finest futuresta muistion, jonka se lähetti edustustoille ympäri maailmaa.
Siinä muistutettiin ansaintamallin ongelmista ja veronmaksajien rahoista. Muistion mukaan toiminta ei ollut sinänsä lainvastaista, mutta harmaalla alueella se oli. Lukiolakia ei ollut tarkoitettu sellaiseen toimintaan.
Myös lapsiasiainvaltuutettu oli kiinnittänyt huomiota yksin muuttamisen ongelmaan. Se muistutti, että lukiolaiset ovat vielä lapsia. Hän piti tärkeänä, että Finest futuren toiminnasta tehtäisiin kattava lapsivaikutusten arviointi.
Vesterbacka syytti opetus- ja kulttuuriministeriötä yritysvihamieliseksi.
Nykyisessä hallitusohjelmassa linjattiin alun perin vain korkeakoulujen maksullisuudesta EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tuleville. Puolitoista vuotta sitten alettiin kuitenkin valmistella myös toisen asteen lukukausimaksuja.
Opetusministeri Anders Adlercreutz (r) perusteli uudistusta kuntien ”maksutulopohjan vahvistamisella”, siis tienausmahdollisuudella.
Hyöty oli lähinnä teoreettinen, sillä samalla Adlercreutz ilmoitti, ettei kolmansista maista tulevia opiskelijoita enää otettaisi huomioon valtionosuusrahoitusta laskettaessa.
”Lakimuutokset vähentäisivät Kelan etuusmenoja, kun perheenjäsenten Suomeen tulo ei enää olisi mahdollista samanaikaisesti opiskelijan kanssa.”
Kela, lausunto hallituksen lakiesitykseen.
Puoli vuotta sitten, maaliskuussa, Finest futurea haettiin konkurssiin. Työeläkeyhtiö Ilmarisella on yritykseltä 170 000 euron saatavat.
Vesterbacka sanoi Helsingin Sanomille, että oli vaikeaa myydä tuotetta, jonka hintaa ei tiennyt.
Lukukausimaksut vaihtelevat koulukohtaisesti, mutta keskimääräiseksi hinnaksi on opetusministeriössä arvioitu 8 500 euroa. Lukukausimaksut tulevat voimaan elokuun alussa.
Yritys ehti oman ilmoituksensa mukaan tuoda Suomeen neljän vuoden aikana noin 3 000 toisen asteen opiskelijaa. Ajantasaista lukua on kuitenkin vaikeaa tarkistaa, sillä mikään viranomainen ei pidä lukua välitysfirmojen kautta tulleista toisen asteen opiskelijoista.
Ne lukiolaiset, jotka ovat yrityksen tuomina Suomessa, jäävät omalle vastuulleen.
”Sopimuksellisesti meidän vastuu loppuu siihen, eli he ovat omalla vastuullaan ja opetuksen osalta koulun vastuulla kuten muutkin opiskelijat”, Vesterbacka sanoi Ylelle.
Kunnissa ollaan huolissaan pienten oppilaitosten säilymisestä. Jotkut lukiot voivat joutua lopettamaan, kun ulkomaalaisia opiskelijoita ei enää tule.
Vaikka Finest future ei pysty enää maahantuomaan toisen asteen opiskelijoita maksuttomaan koulutukseen, hallituksen tuoreinta perheenyhdistämisesitystä kritisoidaan lausuntokierroksella siitä, ettei siinä tehdä eroa alaikäisten ja täysi-ikäisten opiskelijoiden välille.
Esimerkiksi opetushallitus, yhdenvertaisuusvaltuutettu, STTK ja osa oppilaitoksista ovat sitä mieltä, ettei vuoden kokeiluajan eli niin sanotun Suomeen tutustumisajan tulisi koskea alaikäisiä opiskelijoita lainkaan. Yhdenvertaisuusvaltuutettu kirjoittaa myös, ettei alaikäisten tuominen Suomeen lukiokoulutukseen oppilaitosverkon ylläpitämiseksi ole eettisesti kestävää.
Ulkoministeriö valittelee, että kasvava halu Suomen lukio-opintoihin on aiheuttanut työtä edustustoissa. Se pitää yksin lukioon tulevia ongelmallisena ilmiönä, jonka juurisyihin olisi puututtava vahvemmin.