Yliopistodemokratiasta
Ulkopuolisten jäsenten valitseminen yliopistojen hallituksiin on merkinnyt päätöksenteon läpinäkyvyyden vähenemistä, kirjoittaa professori Hille Koskela.
1
MIN
Tapio Määtän (SK 49/2024) mukaan suomalaisten yliopistojen ”kolmikantaiseen edustukseen perustuva malli” syntyi 1970-luvulla. Tämä ei pidä paikkaansa. Vaikka moni haaveili yliopistojen päätöksenteon demokratisoitumisesta jo 60-luvulla, todellinen käänne tapahtui 1990. Tuolloin Helsingin yliopiston ylioppilaskunta järjesti mielenosoituksen, jonka seurauksena sadat Helsingin yliopiston opiskelijat ja henkilökunnan edustajat valtasivat yliopistonhallintorakennuksen vaatien professoreiden vallan vähentämistä. Tuohon saakka yliopistoissa päätöksistä vastasivat yksinvaltaisesti professorit.
Hallintorakennuksen valtauksella vaikutettiin opetusministeriössä valmisteilla olevaan yliopistolakiin niin, että vuonna 1991 kolmikantainen edustus lopulta toteutui. Nykyinen vuonna 2009 säädetty yliopistolaki pitää periaatteessa sisällään kolmikantaisen edustuksen. Yliopistokollegiossa kolmikanta toteutuu edelleen. Kuitenkin ulkopuolisten jäsenten valitseminen yliopistojen hallituksiin on merkinnyt päätöksenteon läpinäkyvyyden vähenemistä. Monet opiskelijat ja henkilökunnan jäsenet kokevat, ettei heillä ole aitoa vaikutusvaltaa.
Hille Koskela
Professori, Somero