Komission sääntelyn­purku ajaa yhdysvaltalaisten teknologia­jättien agendaa

Teknologisesta omavaraisuudesta vastaavan komissaarin Henna Virkkusen tehtävä on tämän kauden tärkeimpiä: EU:n tulee vähentää riippuvuuttaan ulkopuolisista toimijoista ja autoritaarisista suurvalloista turvallisuudessa, energiassa ja teknologiassa.

EU:ssa so­me-alustat ovat vahvasti joko yhdysvaltalaisten tai kiinalaisten käsissä, pilvipalveluita dominoivat yhdysvaltalaiset jätit, ja Suomessakin ollaan riippuvaisia Microsoftista.

Teknologia ja data ovat strategisia voimavaroja, kuten Virkkunen on todennut. Riippuvuuden vähentäminen teknologiajäteistä edellyttää niin julkisia kuin yksityisiä investointeja omiin pilvipalveluihin sekä digitaaliseen infrastruktuuriin. Tässä julkisen sektorin tulee ottaa johtoasema.

Olen kuitenkin vahvasti eri mieltä Virkkusen kanssa siitä, että eurooppalainen digisääntely olisi ongelma omavaraisuudelle. Itsemääräämisoikeuteen kuuluu myös sääntely: mahdollisuus ja oikeus päättää toimintaehdoista EU:ssa.

Unioni on edelläkävijä yksityisyyttä ja tietoturvaa suojaavassa lainsäädännössä, vastavoimana jättiyritysten käsittämättömälle valta-asemalle. Tällä kaudella linjaa on vesitetty kilpailukykyyn vetoamalla.

Teknologiajätit ja Trumpin hallinto ovat avoimesti painostaneet heikennyksiin: EU:lta on vaadittu kauppasodassa muutoksia keskeisiin digisäädöksiin ja yksittäisiä virkahenkilöitä on uhattu sanktioilla.

Vaikka komissio on puolustanut lainsäädäntöautonomiaa, viime vuonna se esitteli sitä purkavan paketin. ”Digiomnibusissa” painotettiin yksinkertaistamista erityisesti tekoälysäädöksen sekä digilainsäädännön kulmakivenä toimivan GDPR:n osalta.

Miten komissio voi puolustaa EU:n autonomiaa ja silti esittää lainsäädännön purkamista digijättien toiveiden mukaisesti?

Neuvosto, parlamentti ja komissio sopivat toukokuussa paketin ensimmäisestä, erityisesti tekoälyä koskevasta osasta. Parannuksista huolimatta lopputulos oli kylmää kyytiä. Turvallisuus- ja vaikutusarvioin­nit eivät enää koske kaikkia sektoreita, korkean riskin sovellusten vaatimuksia lykätään ja samalla annetaan lupa vahingollisten järjestelmien käytölle, jos ne on otettu käyttöön ennen lain voimaantuloa.

GDPR-osassa komission ehdotus heikentäisi yksityisyyden suojaa sekä avaisi ovet uskonnon, seksuaalisuuden tai terveystietojen käytölle tekoälyn kouluttamisessa. Se rajoittaisi kansalaisten mahdollisuuksia pyytää yritysten keräämiä tietoja ja vesittäisi määritelmän automaattisen päätöksen­teon rajoitteista. Esimerkiksi Uber-kuskit eivät saisi enää tietoja, joilla on voitu selvittää palkkavarkauksia tai vaatia oikeudessa robotin antamien potkujen perumista.

Komissaari Virkkunen ja yksi digiomnibuksen parlamentin esittelijöistä, Aura Salla, ovat alleviivanneet EU:n autonomiaa ja kilpailukykyä. Sääntelyn purusta kuitenkin hyötyvät eniten valmiiksi vahvassa asemassa olevat yhdysvaltalaiset ja jossain määrin myös kiinalaiset toimijat.

Myös Suomessa on otettu askelia teknologian geopolitiikassa, kun liityimme ministerin ilmoituksella Pax Silica -yhteisöön, joka sitoo jäsenet Yhdysvaltojen teknologiainfrastruktuuriin ja arvoketjuun laskentatehosta aina mineraaleihin asti.

Komissio kieltäytyi aluksi yhteistyöstä, mutta Suomen ja muiden maiden irtiottojen jälkeen EU ilmoitti kesäkuun alussa lähtevänsä mukaan USA:n tekoälytuotteita, puolijohteita ja pilvipalveluita vahvistavaan liittoutumaan. Seuraavaksi komissio kuitenkin julkaisi odotetun ”teknologisen omavaraisuuden paketin”, jonka pitäisi taas vähentää riippuvuuttamme näistä tuotteista.

Soutamalla ja huopaamalla emme pääse aidosti eteenpäin autonomian ja kriittisen infrastruktuurin vahvistamisessa. 

Kirjoittaja on Vasemmistoliiton EU-parlamentaarikko.