Talvikisat eivät yllä kohujen kärkeen

Suomalaisten penkkiurheilijoiden juhlakausi alkaa tällä viikolla, kun talviolympiakisat käynnistyvät Italian Milanossa ja Cortina d’Ampezzossa. Ohjelmaa riittää ja miellyttävästi lähes samalla aikavyöhykkeellä.

Kansainvälisellä huomiolla mitaten vielä suuremmat kisat nähdään kesä- ja heinäkuussa Pohjois-Amerikassa, kun Kanada, Meksiko ja Yhdysvallat isännöivät jalkapallon maailmanmestaruuskilpailuja. Suomalaisten rooli on olla osa valtavaa tv-yleisöä.

Varsinkin kesäolympialaiset ovat perinteisesti herättäneet suuria poliittisia intohimoja, mutta tänä vuonna jalkapallo vie siinä ykkössijan.

Kansainvälinen jalkapalloliitto Fifa ehkä luuli olevansa taktisesti taitava jakaessaan viime vuonna nopeasti improvisoidun ”rauhanpalkintonsa” Yhdysvaltojen presidentille Donald Trumpille.

Samalla Fifa tosin teki itsestään naurunalaisen ja alleviivasi suureen urheilubisnekseen kuuluvia korruption piirteitä.

Tuskin Milanon ja Cortinan kisatkaan jäävät täysin ilman kohuja, mutta kärkisijalle pääsy tänä vuonna taitaa olla mahdotonta.

Urheilu korostaa usein pysyvänsä erossa politiikassa, aivan kuten Euroviisutkin, mutta niiden käyttövoima on hyvin poliittista. Oman maan tunnuksia kantavat kilpailijat kamppailevat suuren julkisuuden valokeilassa toisiaan vastaan ja pyrkivät tuloslistan kärkeen.

Intohimot olisivat pienemmät, jos joukkueet muodostettaisiin urheiluvälinevalmistajien tai levy-yhtiöiden mukaaan.

Julkisuus takaa, että suuret kuluttajatuotemerkit ja vedonlöyntijätit ovat liikkeellä. Urheilu vetää puoleensa myös poliitikkoja. Kisojen saaminen omaan maahan on saavutus, jonka hintalappu unohtuu ajan myötä.

Vielä ei ole nähty talvikisoja öljyn vaurastuttamissa arabimaissa. Nykyään tapahtuu niin erikoisia asioita, että sekin voi olla mahdollista seuraavalla tai sitä seuraavalla vuosikymmenellä.

Jos kisaisännän valinnassa painaisi myös urheiluperinne, voisivat Pohjoismaat jossain vaiheessa hakea yhteisiä kisoja. Kansainvälisen olympiakomitean nykyiset säännöt sallisivat sen.

Talviurheilua harrastetaan tai sitä seurataan maissa, joissa asuu yhteensä noin neljäsosa maailman ihmisistä. Talviolympiakisoja tuskin olisi ryhdytty järjestämään, ellei Euroopalla ja Pohjois-Amerikalla olisi ollut niin vahvaa asemaa kansainvälisessä urheiluelämässä.

Nykyään urheilulajien painoarvon ratkaisee osittain harrastajien määrä, missä globaalin etelän painoarvo on kasvanut, ja osittain urheilun ympärillä liikkuvan rahan määrä, missä perinteisten länsimaiden asema on yhä vahva.

Mikä sitten saa katsojan innostumaan? Huippu-urheilijoiden taito ja sisu on ihailtavaa, mutta suomalaisilla on myös omakohtaisia elämyksiä talvilajeista. Täällä tiedetään, mitä tarkoittaa jyrkän mäen kapuaminen sukset jalassa tai luistelu liukkaalla jäällä.

Tänä talvena jälleen uudella sukupolvella on mahdollisuus hankkia näitä kokemuksia luonnonolosuhteissa. Niitä voi sitten muistella tulevien vuosien kisojen televisiointeja seuratessa.