Voimia meille

Ennen köyhä väki tiesi paikkansa. Omien näkemysten muodostamisen sijasta työläiset kuuntelivat viisaampiaan, erityisesti toimittajia.

Valitus pilalle menneestä työväenluokasta on lähes yhtä vanha ilmiö kuin nuorison rappion kauhistelu. Median murros on synnyttänyt uuden version vanhasta virrestä. Sen mukaan maailman ongelmat johtuvat siitä, ettei työväki enää usko mitä lehdessä lukee.

Suomen kiinnostavimpiin lukeutuva journalisti Jussi Ahlroth sanallisti näkemyksen kaunopuheisesti Helsingin Sanomissa ilmestyneessä esseessään. Hänen mukaansa ennen vanhaan kaikki jakoivat yhteisen todellisuuden. Tietoa siitä välitti media muiden hienojen instituutioi­den rinnalla. Työväki luki ja oli sivistynyttä.

Nyt kaikki on pilalla. Kukaan ei usko journalisteja, vaan kavereita ja sometähtiä. Järkiperäisen mediasisällön tilalle on tullut tunnehöttöä. Sitä suoltavat sekä sosiaalinen että perinteinen media. Duunari luulee etsivänsä itsenäisesti tietoa tajuamatta algoritmien johdattavan häntä kaninkoloon.

En ole täysin vakuuttunut. Olen niin vanha, että muistan entisajan. Se oli kaukana ahlrothilaisesta kultakaudesta. Kaikilla oli ehkä samoja uskomuksia, mutta se ei tehnyt niistä tosia. En kaipaa konsensus-Suomen yhteisiä myyttejä. Pirstaloituminen on tiettyyn rajaan asti moniarvoisemman ja yksilöllisemmän yhteiskunnan hinta.

Tietämys ulkomaailmasta on lisääntynyt, ei vähentynyt. Kotimaisen median ja kirjallisuuden varassa oleva tirkistää nykyisinkin aika ahtaasta räppänästä, puhumattakaan tilanteesta vuosikymmeniä sitten. Uusi mediaympäristö tarjoaa vioistaan huolimatta paljon monipuolisemman kuvan kaukaisista paikoista, kulttuureista ja ihmisistä.

Katseen kohdistaminen työväenluokkaan tuntuu holhoavalta. On vaikea välttää ajatusta, että työväki on sivistynyttä, kun se marssii siististi kammattuna johtajiensa perässä ja kuuntelee viisaampiaan. Uusoikeistolaisuuden tulkitseminen ”kaninkoloon” eksyneiden liikkeeksi on virhe. Mukana on paljon hyvin koulutettuja, asioista perillä olevia ihmisiä. Ellei tätä ymmärrä, aliarvioi uusoikeistolaisuuden voiman.

Ratkaisuksi Alhroth tarjoaa ”tiedon sääntelyä” ja median julkista rahoitusta. Sääntelyllä ei kuitenkaan voida palata internetiä edeltävään aikaan. Yrityskin olisi tuhoisa tiedon vapaudelle. Median tukemista on jo kokeiltu. Yleen käytetään puoli miljardia verorahaa vuodessa.

Minulla ei ole ratkaisuja. Voin vain toivottaa voimia meille mediasisältöjen tuottajille. Yritetään kestää uusi vähäisempi asemamme maailmankaikkeudessa.