Jestas sentään

Olin kuulevinani radiosta, että hallitus on antanut eduskunnalle uuden ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon, ja yleisesti ollaan sitä mieltä, että jo oli aikakin vähän päivitellä ulkopoliittista linjaamme, koska maailmanmeno on muuttunut ihan toisenlaiseksi kuin vanhan linjan aikoina.

Tuohon on maallikonkin helppo yhtyä: päivittelyyn on tosiaan kertynyt jo valtavasti syitä. Hyvänen aika, mehän olemme nyt Naton jäsenmaa, toisin kuin ennen.

Ja totta totisesti tämän toteamisella alkoi olla kiire, sillä emmehän me, jukupliut, edes tiedä, kuinka kauan koko Natosta on meille mitään iloa.

Kaiken kaikkiaan maailmankirjat ovat nyt niin sekaisin, että heikompia hirvittää. Aina kun Trump avaa suunsa, saamme vain ihmetellä, että taivas varjele, mitä sieltä tulee!

Eipä olisi kymmenen vuotta sitten uskonut, että jonakin päivänä Vatikaanin paavi ja Amerikan presidentti tappelevat nyrkit savessa siitä, kumpi heistä on pätevämpi taivasten valtakunnan edustaja maan päällä. Herrajumala, siinä on Suomellakin hankala valinnan paikka, kumman puolelle asetutaan.

Eivät ole suhteemme ennallaan muuallekaan, herra paratkoon!

Voe tokkiisa, millaiseksi on idänpolitiikkammekin muuttunut: maaraja on suljettu kuin rautaesirippu ja ilmaraja auki kuin horsmankukka.

Koiviston ja Laukaansuun öljysatamiin tähdättyjä droonipommeja saattaa minä hetkenä hyvänsä löytyä – hui kauhistus! – Kiteen, Lappeenrannan, Rääkkylän, Kuhmon, Kauhavan tai Porin Koivistosta, ellei sitten Laukaasta ja Lievestuoreelta.

Ja ei hyvää päivää tämän Euroopan unioninkin kanssa! Siitä ei tiedä, onko se lintu vai kala. Luojan kiitos Orbánista päästiin eroon, mutta voi veljet, miten silti jaksetaan nahistella jonninjoutavista asioista, kuten saunamakkaran sisällöstä tai kurkkujen käyryydestä. Hitsinpimpula!

Että näin. Kaikkea sitä! Jösses mikä meininki! Mutta minkäs teet.

Onni onnettomuudessa, että hallituksemme ei ole jäänyt tuleen makaamaan, vaan on huomannut, että hyvät hyssykät, nyt on aika herätä päivittelemään ulkopolitiikkaa. Näillä mennään.