Silta

Helsinkiin suunnitellaan polkupyöräilijöille siltaa, jolla vältetään ylä- ja alamäki. Se rakennettaisiin meren päälle, kallion eteen.

Olen kävellyt ja pyöräillyt perkeleellistä mäkeä satoja kertoja. Hapottaa reisissä, pohkeissa ja keuhkoissa. Pyörä ei liiku, eläkeläinen sotkee vaihteettomalla helkamallaan ohi. Mietin, miksen lähtenyt työmatkalle tai pyörälenkille raitiovaunulla tai autolla.

Helppoahan se olisi, jos ylämäen voisi kuitata sillalla. Toisaalta asiat ovat kovin suhteellisia.

Jos olisin kotoisin yhtään vuoristoisemmasta ja karummasta maasta, nauraisin mokomalle nousukulmalle ja ylämäen pituudelle. Oikeastiko olette noin kyvyttömiä? Juotte hanasta puhdasta vettä, käytte ilmaista koulua, mutta ette jaksa polkea yhtä ylämäkeä? Yhdestä sillasta saadaan aikaiseksi suurikin poliittinen kiista ja aihe kolumniin?

Teitä on parannettu aina. Peuranpolusta tuli ihmisen kulkuväylä, metsätiestä moottoriliikennetie, moottoriliikennetiestä moottoritie. Keskinopeus kasvoi kolmesta kilometristä sataan kilometriin tunnissa. Soita kuivattiin, kallioita räjäytettiin, siltoja rakennettiin.

Päästiin nopeammin pisteestä a pisteeseen b ja takaisin. Välimatka lyheni, maakunnalliset erityispiirteet katosivat, kaikilla sama Toyota Corolla, takatukka tai sininen tukka. Kehitysmaasta digiaikakauteen vitosvaihteella ja pikajunalla.

Mutta sitten taas.

Kun matka muuttuu, sisältö muuttuu. Perkeleellisen mäen paras hetki on vähän ennen huippua. Kun tietää, että kymmenen polkaisua vielä ja mäki on taltutettu. Verenmakuinen hengitys tasoittuu, pulssi laskee, pystyy taas keskittymään kuulokkeissa puhuvaan Kalle­ Haataseen.

Ylämäki on alamäen hinta. Alamäki on seuraavan ylämäen hinta.

Ihmisen elämän raskain asia voi olla vain se, joka on raskainta ollut. Jos ei koskaan kohtaa ylämäkeä, tasamaa tuntuu työläältä. Voiko kaupunki poistaa myös vastatuulen?

Yhä useammin polkijaa avustaa sähköakku. Eikö sekin osaltaan ratkaise ylämäkien sietämättömän raskauden?

Jos sillan rakentamiseen päädytään, voisiko veronmaksajien kustannuksia pienentää tullilla?

Viisi euroa per sillan ylitys. Eläkeläiset, opiskelijat ja työttömät työnhakijat ilmaiseksi. Valitsemalla ylämäen säästyy rahaa? Entäpä pioneerien rakentama väliaikainen ponttonisilta? Hyvää harjoitusta niitä aikoja varten, kun ylämäki on ongelmistamme pienin.

Sillan käyttämisessä on riskinsä. Humalaiset teinit huristavat sähköskuuteilla sillalta mereen. Marraskuussa molempiin päihin ilmestyy kyltti Ei talvikunnossapitoa, ja silti sinne mennään.

Autoilijoiden kateus täytyy myös huomioida. He joutuvat painamaan ylämäessä kaasua, nilkka kipeytyy. Onneksi on adaptiivinen vakionopeudensäädin, joka vapauttaa raajat ajotoimista ja voi tutkia kuinka monta tykkäystä oma siltamielipide saa sosiaalisessa mediassa.

En toden totta tiedä omaa mielipidettäni, luultavasti se on täysin turha.

Pian polkupyörää jaksavat käyttää vain ruokalähetit. Muut lisääntymisen lopettaneet, kuolemattomiksi lääkityt huoneihmiset makaavat sohvalla vihaisina: sovellus lupasi nepalilaisen ruoan eteeni 27 minuutissa, miksi siihen meni 28 minuuttia?