Mikä tekisi tuhosta luovaa?

Työntäisitkö pääsi laitteeseen, joka lupaa leikata hiuksesi ihmisparturiin verrattuna puoleen hintaan tai jopa halvemmalla?

Todennäköisesti aika harva lähtisi saman tien kokeilemaan. Ajatus siitä, että koneen ohjaamat terät viuhuvat korvien ja päänahan lähistöllä, ei tunnu mukavalta. Ainakin aika moni luotettava ystävä saisi toimia ensin koekaniinina.

Tällaisia kapistuksia on jo pitempään visioitu, mutta vaikuttaa siltä, että parturin ammatti on vielä aika hyvin suojassa nopealta katoamiselta.

Kaikista työtehtävistä ei voi sanoa samaa. Moni perinteinen työ on hävinnyt tekniikan edistyessä. Tehtaat eivät kaipaa enää työntekijäjoukkojen lihaksia vaan pienen ryhmän silmiä, korvia ja aivoja. Puhelinkeskukset ovat automaattisia, eikä tietojen tallennus vaadi enää ketään ahkeroimaan reikäkorttien parissa.

Kun työvaiheita ja kokonaisia ammattikuntia on kadonnut, elintaso on silti tai juuri siksi noussut. Työtunteja on voitu käyttää tehokkaammin, ja lopputulos on arvokkaampaa. Työikäiset ovat oppineet uusia taitoja, ja uusi sukupolvi on aina ollut edellistä koulutetumpi.

Näin toimii oppikirjoissa luova tuho. Vanhan pitää kadota, jotta uusi ja parempi saa elintilaa. Kodinkoneiden yleistyminen antoi naisille mahdollisuuden siirtyä kotitöistä palkkatyöhön. Traktorien ja metsäkoneiden esiinmarssi vauhditti maaltamuuttoa, jolloin tehtaat Suomen kaupungeissa ja Ruotsissa saivat työvoimaa.

Talousviisaat ovat vuosikymmenten ajan yrittäneet muistuttaa, että monet lyhyen aikavälin huonot uutiset ovat samalla hyviä uutisia pitkällä aikavälillä. Haastajan pitääkin saada voittaa, jos se on nykyisiä mahtiyrityksiä parempi.

Muutos parempaan ei kuitenkaan ole automaatti. Se on huomattu Suomen talouden käänteissä.

Nokia nousi 1990-luvulla, kun se teki asiat muita paremmin, digitaalisemmin ja käytettävämmin ja liittoutui muiden tulokkaiden kanssa. Sitten tulivat seuraavat haastajat, jotka voittivat markkinajohtaja Nokian.

Suomalaisyhtiön menestys toi Suomeen vaurautta ja hyviä työpaikkoja. Kun tuuli kääntyi, ikävyydet näkyivät koko Suomen talousluvuissa ja näkyvät yhä.

Digitaalisuuden voittokulku ei pysähtynyt matka­puhelinten valtikan siirryttyä muualle. Enää kyse ei ole siitä, miten Suomen käy muutoksessa. Nyt koko Eurooppa on selkä seinää vasten. Ei ole helppoa luetella edes puoltakymmentä oman maanosan digimenestyjää.

Yhdysvaltalaiset brändit sen sijaan tulevat vastaan kaikkialla, ja aika paljon on kiinalaisiakin.

Jotta pystyisi tekemään tuhosta luovaa, pitäisi olla nopealiikkeinen ja koko ajan osaavampi ja suhtautua riskinottoon myönteisesti. Ne eivät ole enää nykysuomalaisia hyveitä. Koulutustasokin uhkaa hiipua.

Poliitikoille asetelma on kiusallisen tuttu. Miten luvata kärsimättömille äänestäjille ikävyyksiä nyt mutta jotain parempaa sitten aikanaan?

Vaikka talous kääntyisikin vähitellen maltilliseen nousuun, on todennäköistä, että ennen seuraavia vaaleja tulee useita uutisia irtisanomisista tai tunnettujen yritysten vaikeuksista. Ne voivat päätyä vaaliteemoiksi.

Kaikkea ei voi säilyttää. Huonoin vaihtoehto kuitenkin on, jos vanha häviää mutta uutta ei synny tilalle.