Toimittajalta: Kysyin Wimbledon-voittajalta, heittelisikö hän nappuloita, jos häviäisi lapselleen Afrikan tähdessä

Harri Heliövaara vastasi suoraan tähän ja muihin hankaliin kysymyksiin. Tällainen haastateltava on toimittajalle lahja, kirjoittaa Jarmo Raivio.

Profiilikuva
Toimitukselta
Teksti
Jarmo Raivio
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden taloustoimittaja.
2 MIN

Viimeisen kahden kuukauden aikana olen kysynyt haastateltavilta, miten ihmiset Beirutissa reagoivat Hizbollahin johtajan Hassan Nasrallahin kuolemaan, sijaitseeko EU-komission kauppapoliittinen osasto Brysselissä, mitä asiaa ajoi 1980-luvulla perustettu Yhdistys kuusi ja heittelisitkö nappuloita, jos häviäisit lapsellesi Afrikan tähdessä.

Ja nopeasti laskien noin 85 muuta kysymystä.

Vastaukset tiivistettyinä: ihmiset olivat järkyttyneitä, kyllä sijaitsee, se ajoi työajan lyhentämistä ja kyllä todennäköisesti heittelisin.

Viimeinen kysymyksistä liittyy henkilöjuttuun tennistä ammatikseen pelaavasta Harri Heliövaarasta. 35-vuotiaan Heliövaaran työtä on lyödä nyrkinkokoista keltaista palloa verkon yli niin, että se pysyy kenttään piirrettyjen valkoisten viivojen välissä.

Heliövaara on tällä hetkellä maailman 17. paras nelinpelitenniksenpelaaja. Viime kesänä hän voitti parinsa kanssa Wimbledonin tennisturnauksen nelinpelimestaruuden.

Lähinnä taloudesta kirjoittavana toimittajana teen harvoin henkilöjuttuja. Aivan erityisen harvoin teen juttuja urheilijoista.

Vähäisen kokemukseni perusteella urheilijat eivät ole niitä helpoimpia henkilöjutun kohteita. Ehkä ammattiurheileminen on niin kokonaisvaltaista, että omien tekemisien pohtiminen on urheilijalle vaikeaa.

Harri Heliövaara vaikutti jutunteon perusteella ihmiseltä, joka paitsi tekee, myös pohtii jälkeenpäin omia tekemisiään. Tällainen haastateltava on toimittajalle lahja.

Heliövaara vastasi suoraan myös hankaliin kysymyksiin, joita moni muu yrittäisi kiertää. Juttua tehdessä ei jäänyt sellaista kuvaa, että haastateltava olisi piilottanut jotakin. Ihmettelipä hän vielä oman tennispelinsä vahvuuksia analysoidessaan, kuinka helposti oma kehu tuntuu sujuvan.

Haastattelu on aina jutun teossa vain lähtökohta. Se merkitsee kiusallista kyllä myös sitä, että hyvästä haastattelusta on täysin mahdollista tehdä keskinkertainen lehtijuttu.

Kuten aina journalismiasioissa, toimittaja voi kyllä tunnelmoida, mutta loppujen lopuksi lukija päättää, kuinka onnistunut lopputulos on.

Jarmo Raivio on harrastanut tennistä 2000-luvun alkupuolella.

Samalta kirjoittajalta

Ilmoita asiavirheestä