Yksinäisenä oikeudessa
Media olisi voinut seurata toimittajan oikeusprosessia, jos olisi halunnut, kirjoittaa Matti Rämö.
Medialla on tapana seurata tiiviisti oikeudenkäyntejä, joissa toimittajat ovat syytettyinä juttujensa seurauksena. Kun vapaa toimittaja Mikko Niskasaari istui syytettynä käräjäoikeudessa vuonna 2016 ja hovioikeudessa vuonna 2018, se ei poikkeuksellisesti kiinnostanut toimituksia lainkaan.
Niskasaaren veivät oikeuteen hänen Alibiin ja Hymyyn vuonna 2013 kirjoittamansa artikkelit. Ensimmäinen käsitteli Anneli Aueriin kohdistunutta murhasyytettä, Hymyn juttu Aueriin ja Jens Kukkaan kohdistuneita seksuaalirikossyytteitä.
Niskasaari piti tutkintoja kelvottomina ja arvioi niiden perustana olleet Auerin nuorimpien lasten kertomukset epäuskottaviksi. Hän kritisoi kärkevästi poliisia, syyttäjiä sekä asiantuntijatodistajana toiminutta lääkäri Minna Joki-Erkkilää. Hän perusteli väitteensä haltuunsa saamalla salaisessa oikeudenkäyntiaineistolla.
Niskasaarta syytettiin aluksi yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä ja törkeästä kunnianloukkauksesta. Hänen katsottiin paljastaneen, että tutkittujen seksuaalirikosten uhrit olivat Auerin lapsia, ja loukanneen heidän kunniaansa arvioimalla lasten tarinat epätosiksi. Rikosilmoituksen tekivät lasten edunvalvojat.
Epäiltynä oli myös juttujen julkaisemisesta vastannut päätoimittaja Mika Lahtonen. Otavamedia sopi asian Lahtosen osalta edunvalvojien kanssa jo ennen oikeudenkäyntiä. Syytettynä oli lopulta vain Niskasaari, joka vastasi omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Käräjäoikeus määräsi hänelle sata päiväsakkoa, mutta lopulta hovioikeus vapautti toimittajan kaikista epäilyistä. Tapaus on käsitelty Rami Mäkisen kanssa kirjoittamassani kirjassa Oikeusmurha – Kuinka järjestelmä tuhosi Auerin perheen (Otava). Niskasaaren arvioille oli perusteita. Korkein oikeus purki vuonna 2024 Auerin ja Kukan seksuaalirikostuomiot lasten peruttua kertomukseksensa.
Niskasaaren oikeudenkäynnit ja osa niiden asiakirja-aineistosta salattiin. Tieto toimittajan joutumisesta oikeuteen oli kuitenkin nähtävissä toimituksissa rutiininomaisesti seurattavilta juttulistoilta. Niskasaaren hovioikeudessa saama tuomio oli myös julkinen.
Prosessista olisi voitu kirjoittaa, jos olisi haluttu. Herää kysymys, oliko sananvapauden kannalta hyvin merkittävä oikeudenkäynti helpompi ohittaa, koska juttuja ei julkaistu suuressa mediassa vaan Alibissa ja Hymyssä.
Niskasaaren artikkelit toivat tuoreeltaan julkisuuteen oikeusvaltion toimintakyvyn arvioimisen kannalta hyvin merkittäviä tietoja. Vapaa toimittaja puolusti juttujaan oikeudessa yksin ja ilman kollegoiden tukea.
Suomen Kuvalehden ja Hymyn kustantaja Otavamedia luopui Alibin julkaisemisesta 2023.
Oikaisu 24.11. kello 10.25: Suomen Kuvalehden kustantaja Otavamedia julkaisee edelleen Hymyä, toisin kuin aiemmin mainittiin.