Pullaa toimittajille

Suomalaiset toimittajat ovat vanhoja: ammattikunnan keski-ikä lähestyy viittäkymmentä.

Nuorten osuus porukasta on vähentynyt pitkään. Kun toimituksia on kutistettu, vanhoja on saanut lähteä, mutta vielä vähemmän on otettu nuoria tilalle. Kuusikymppisten osuus on kasvanut.

Toimitusten vanheneminen ei sinänsä pilaa journalismia. Eri elämänvaiheissa olevan yleisön puhutteleminen ei ole kiinni vain tekijöiden iästä, siitä voi selvitä ammattitaidolla, resursseilla ja halulla.

Silti toimitusten vanheneminen on journalismille hirvittävä riski, sillä pahimmillaan osaaminen jää pian eläkkeelle. Työelämän nykymeno näyttää tukevan tätä.

Hiljainen tieto liikkui kesätyöpaikassa huonosti ja hitaasti, kertoo uraansa vakiinnuttava toimittaja E2 Tutkimuksen raportissa Yhteistyö, oppiminen ja alalle kiinnittyminen toimittajan työssä.

Tutkimus paljasti jyrkän muutoksen siinä, miten työyhteisö huolehtii uusista jäsenistään. Vähintään kaksikymmentä vuotta alalla työskennelleet muistelivat, miten vanhemmilla kollegoilla oli heille aikaa, heitä koulittiin ja heihin luotettiin.

Nyt aloittelevat toimittajat kokivat jäävänsä yksin. Jos halusi tukea kokeneilta kollegoilta, sitä piti aktiivisesti vaatia.

Journalismi ei varmasti ole ainoa ala, jolla tulijoiden on aiempaa vaikeampi kiinnittyä osaksi yhteisöä. Etätyö, kiivas työtahti ja jatkuva uuden teknologian opettelu ovat rapauttaneet työpaikkojen yhteisöllisyyttä.

Toimituksissa myös digiajan jatkuvan uutisvirran tuottaminen on muuttanut työn rytmiä. Kun deadline on koko ajan, on vaikea rakentaa päivä- tai viikkorytmiä, jossa olisi aikaa leppoisille, koko porukan yhteisille palavereille.

Kaukana ovat ajat, jolloin työnantaja kannusti moiseen istuskeluun kustantamalla viikoittaiset pullat.

Journalismi on professio, jonka elinvoima perustuu siihen, että journalistit käyvät jatkuvasti keskustelua työstään ja sen olemuksesta. Toimittajaksi tullaan tekemällä työtä, puhumalla siitä kollegoiden kanssa, jakamalla tietoa ja kokemuksia.

Yhteisön ylläpitäminen ei ole vain toimittajista kiinni, sillä se vaatii resursseja. Nykyään niitä käytetään runsaasti muun muassa tekoälyn kouluttamiseen.

Kesätoimittajien aika on taas käsillä. Sopii toivoa, että työnantajat antavat aikaa heidänkin kouluttamiseensa.

Yhteisö ei kuitenkaan synny pelkällä työkalujen ja -tehtävien opettamisella. Hengen luomiseksi kannattaisi investoida vaikkapa yhteiseen pullaan.