Tästä syystä maksan mielelläni Ylen tv-maksuni

Vanhaa margariinimainosta mukaillen voisi kysyä, mitä meillä oli ennen Yleisradiota. Vielä vaikeampi vastattava on kysymys, mitä meillä on Yleisradion jälkeen. Ylestä on vuosikymmenien aikana tullut niin vahva vaikuttaja suomalaisessa yhteiskunnassa ja niin luonnollinen osa suomalaisten arkea, että Yle on itsestäänselvyys. Sitä se ei kuitenkaan tulevaisuudessa ehkä enää ole – monen onneksi, mutta useamman suruksi.

Ylen entisen toimitusjohtajan kirjoitus tuoreessa Kanavassa on jäänyt yllättävän vähälle huomiolle. Mikael Jungner (sd) kirjoittaa tiiviisti yleisradiotoiminnan historiallisista polttopisteistä ja paaluttaa Yleisradiolle uusia tehtäviä, jotka perustelevat ison yhtiön olemassaolon tulevaisuudessa. Jungner on harvinaisen oikeassa siinä, etteivät vain pitkä perinne, arkinen tapa ja uusien sähköisten välineiden tekninen haltuunotto riitä. Yleltä pitää vaatia enemmän.

Visiossaan Jungner hakee Ylelle merkitystä, vaikuttavuutta, joka tarkoittaa Ylen toiminnan kaikkia heijastusvaikutuksia suomalaiseen yhteiskuntaan. Hän luettelee neljä perustehtävää, joiden turvin Yle voisi suunnata tulevaan: Yle on verkotettava osaksi kansallista ekosysteemiä ja väyläksi kansalaisten itseilmaisulle; Yle tulee rakentaa tietoyhteiskunnan veturiksi, ja siinä tulee hyödyntää Ylen sisältöjä; Ylen tulee puolustaa suomalaista sisältöä ja tehdä sitä Suomen kansallisilla kielillä; ja Ylestä on tehtävä suomalaisen luovan teollisuuden tienavaaja.

Ylen uhat ovat jo näkyvissä. Jungnerin mielestä vaarana on, että Yle pilkotaan ja palat myydään kaupalliselle medialle. Monet kilpailijat pystyvät jo nyt tekemään samaa, mitä Yle tekee itse tai alihankintana. Kunniakas perinne ei paljon auta, kun taskulaskinkonsultit pyörittävät päättäjiä ja propagoivat omistajille, suurelle yleisölle.

Jungnerin kirjoitus on erinomainen avaus, mutta hämmentävä, sillä se tulee Ylen jättäneen kynästä. Uusi toimitusjohtaja Lauri Kivinen ei ole vieläkään kertonut, millaisen Ylen hän haluaa. Ehkä Kivinen ei sitä edes tiedä – julkisuudessa hän on visioinut Yleä lähinnä vain kustannussäästöjen kautta. Kiviseltä pitää vaatia enemmän.

Yhden perusteen Ylen olemassaololle Jungner jättää mainitsematta, vaikka se on mediakuluttajan kannalta keskeinen: Suomi tarvitsee vahvan kansallisen Ylen ylikansallisen Sanoma-konsernin takia. Siksi maksan mielelläni Yleisradiolle tv-maksuni.