Tasavuosien vahva perintö

Historian läpikäynti on suomalaisille tärkeää.­ Viime sotien eri vaiheisiin liittyviä tasavuosipäiviä muistellaan ahkerasti sekä yksityisissä keskusteluissa että lehdissä.

Näinä päivinä tulee kuluneeksi 80 vuotta jatkosodan päättymisestä. Se oli yksi taitekohta Suomen idänsuhteissa. Ei ensimmäinen eikä viimeinen, mutta yksi merkittävimmistä kuitenkin.

Vaikka keskuudessamme on yhä vähemmän niitä, jotka muistavat sotavuodet omakohtaisesti, kollektiivisessa muistissa kokemukset ovat vahvoja.

Se näkyi runsaat kaksi vuotta sitten, kun Venäjä hyökkäsi laajalla rintamalla Ukrainaan. Asetelma muistutti liian paljon Suomen talvisotaa, jotta siltä olisi voinut ummistaa silmänsä.

Tuttavien kesken kerrattiin oman suvun evakkokokemuksia. Moskovasta tulleissa uhkavaatimuksissa kuultiin stalinistinen kaiku.

Kun viime vuosien historiaa aikanaan kirjoitetaan, ei riitä, että käydään läpi keskeisten poliitikkojen tapaamisia ja päiväkirjoja. Yhtäkkistä muutosta suhtautumisessa Nato-jäsenyyteen ja sen ympärille syntynyttä poikkeuk­sellista yksimielisyyttä pitää peilata myös suhteessa yhteiseen henkiseen perintöön, kutsutaan sitä vaikka kansalliseksi muistiksi.

Silläkin on kerroksensa. Kokemukset syksyltä 1944 tai syksyltä 1939 antavat eri näkökulman tähän aikaan.

Sotavuodet ovat vaikuttaneet Suomessa monilla aloilla vuosikymmenten ajan. Sen havaitsee paremmin oikeastaan vasta nyt, kun yhteiskunta on siirtynyt seuraavaan vaiheeseen.

Työmarkkinoita hallittiin pitkään järjestöjen sopimuksilla, jotka ulottuivat pitkälle politiikan puolelle. Se, mikä aikoinaan toi vakautta, vaikuttikin avoimien markkinoiden ja yhteisvaluutan aikana jäykkyydeltä.

Jälkiä menneestä voi nähdä myös yritysmaailmassa. Keskikokoiset yritykset ja niiden omistajat eivät saaneet vahvaa asemaa, kun valtionyhtiöt ja isot korporaatiot määräsivät tahdin myös sotakorvausvuosien jälkeen.

Politiikassa pyrkimys keskiviivan ylittäviin hallituksiin oli pitkään vahva, vaikka Neuvostoliitto rajoittikin joidenkin puolueiden osallistumista. Viime vuosina on siirrytty lähelle blokkipolitiikan mallia, jossa valta vaihtuu oikean ja vasemman puoliskon välillä eikä vaalikautta pitempää aikaa uuden rakentamiselle ole.

Myös hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisessa näkyi sotasukupolven vaikutus. Moni veteraani toivoi, että omat lapset pääsisivät opin tielle. Koulujärjestelmälle luotiin vahva pohja, vaikka maa ei ollut vielä rikas.

Nyky-Suomessa sotien perintö elää vahvimmin juuri puolustus- ja turvallisuusajattelussa. Siinäkin johtopäätös on muuttunut. Jos suhdetta itänaapuriin tulkittiin pitkään siten, että vieraan apuun ei ole luottamista vaan itse on jotenkin selvittävä, nyt Suomi on siirtynyt johtopäätöksissä länsieurooppalaisille linjoille. Perustana on samanhenkisten maiden tiivis liittoutuma.

Tosin myös kollektiivinen muisti on muuttunut. Suomessa elää nykyisin paljon ihmisiä, joilla itsellään tai joiden perhepiirissä on tuoreita sotakokemuksia. Kokemukset on kuitenkin saatu Suomen rajojen ulkopuolella. Tämä suomalaisten joukko kuuntelee viittauksia sotavuosiin aivan erityisellä tavalla.