Somesota tuodaan sivuille

Helsingin Sanomat keksi, miten media voi palvella oikeistolaisia, kirjoittaa Heikki Pursiainen.

Profiilikuva
media
Teksti
Heikki Pursiainen
Kirjoittaja on ekonomisti, joka on töissä Helsingin kaupungilla.
2 MIN

Miten median pitäisi palvella oikeistolaisia?

Helsingin Sanomien päätoimittaja Erja Yläjärvi näyttää uskovan, että asettumalla kulttuuritaistoissa useammin oikeiston puolelle.

Omissa kolumneissaan Yläjärvi on esimerkiksi valitellut uskonnon näkymättömyyttä joulunvietossa, verrannut paisunutta valtiota huikentelevan köyhälistön latteriippuvuuteen ja tietysti ihmetellyt, miksi media vaikenee pakilalaisen elämänmuodon ihanuuksista.

Sanna Ukkolan kolumni Helsingin Sanomissa on tälle luontevaa jatkoa.

Ukkola kirjoittaa kulttuurisotaisaa kolumnia myös Iltalehteen. Sinänsä hauskojen kolumnien ongelma on, että niiden sisällön pystyy täydellisesti ennustamaan katsomalla, mistä oikeistotädit ja -sedät ovat pari päivää aiemmin internetissä kohkanneet.

Ukkolan HS-kolumni on tyyliltään hillitympi.

Hupaisasti teksti käsittelee asiaa, jota sen julkaisemisella yritetään ratkaista – oikeistopiirien alhaista luottamusta mediaan.

Ukkolan mukaan merkittävä syy tähän on median vasemmistolaistumisessa. Karkeistaen vasemmistolaiset naistoimittajat tekevät juttuja veganismista ja polyamoriasta eikä aseille ja autoille jää tilaa. Tämä rapauttaa miesten ja konservatiivien uskoa median objektiivisuuteen.

Väite vasemmistolaistumisesta on tuttu, mutta ei vakuuta. Ukkolan kritiikin kohteena tuntuvat olevan lähinnä lifestyle-­jutut. Jos niiden sijaan tarkastelee politiikan ja talouden uutisointia isoissa medioissa, se on useimmiten turvallisen porvarillista.

Tämä ei ole ihme, kun katsoo Yläjärven vertaisryhmää. Isojen medioiden päätoimittajien hyvin palkatussa joukossa viherpiipertäjät ovat harvassa.

On myös vaikea kuvitella, että globaalista teknologisesta murroksesta johtuva luottamuspula olisi kiinni siitä, ettei toimituksissa ole riittävästi dieseliltä ja testosteronilta tuoksuvia äijyleitä.

Kolumnin silmiinpistävin piirre on itseironian puute. Ukkola elää ilmiöstä, josta on olevinaan huolissaan. Hänen kirjoituksensa vähintäänkin ratsastavat luottamuskadolla, elleivät peräti lietso sitä.

Oikeistolaisille näkemyksille on oltava tilaa. Voisiko tämä kuitenkin tarkoittaa jotain muuta kuin loputtoman somesodan tuomista lehtien sivuille? 

Oikaisu 10.6.2024 kello 16.32: Sanna Ukkola oli vieraileva kolumnisti, ei Helsingin Sanomiin palkattu, kuten tekstissä luki.